30. elokuuta 2012

Lukuähky

Nyt vaivaa pahanmoinen lukuähky. Oikein mikään kirja ei iske enkä pääse tarinoissa eteenpäin. Junnaa, junnaa. Kirjattakaan en kuitenkaan osaisi olla.

Itse kirjoissa tuskin on vikaa. Se vika on minun päässäni. Vino pino kirjoja odottaa hyllyssä. Kirjoja, jotka haluaisin kyllä lukea, mutta kun tarttuminen on hankalaa.

Sain jonotuksen jälkeen kirjastosta A.S. Byattin Lasten kirjan. Kovin kiinnostunut kirjasta etukäteen olin, mutta tuolla se nyt nököttää yöpöydällä enkä pääse mihinkään. Pari sivua illalla kahlaan ennen kuin tulee nukkumatti. Viimeiset rivit on luettava toinen silmä kiinni, muuten näkee kahtena. Jotenkin nyt on hetki, että haluaisin lukea jotain muuta kuin tuota kirjaa. Mutta kun sen nyt vihdoin sain kirjastosta, koen että se olisi nyt luettava. Hölmöä.

Ehkä minun on vain suosilla jätettävä tuo kirja toiseen ajankohtaan ja aloitettava joku muu. Tavoistani poiketen on minun lienee ostettava kyseinen kirja hyllyyn odottamaan parempaa ajankohtaa. Olen kovin uskollinen kirjaston käyttäjä tai kirppishyllyjen koluuja. Tekisin vararikon, jos kaikki kirjat ostaisin uutena itselleni hyllyyn.

Oliskohan pieni kirjalepo ratkaisuna lukuähkyyn?

28. elokuuta 2012

Tunnustus

Sain tunnustuksen sekä Lukemattomia unelmia -blogin Lauralta että Oota, mä luen tän eka loppuun -blogin Anni.M:ltä. Kiitokset molemmille, olen oikein otettu tunnustuksesta.

Tunnustuksen mukana tulivat seuraavat ohjeet:
- Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi. 

- Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla. 

- Kopioi post it-lappu ja liitä se blogiisi. 

- Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Koska tämä tunnustus on kiertänyt aika monessa kirjablogissa, jaan sen eteenpäin aihepiiriltään toisenlaisiin blogeihin. Jaan tunnustuksen seuraaville:

- Minnalle blogiin Hyvikset voittaa pahikset
- Aniirille
- Tiuhtille blogiin Ihan hyvä elämä
- Anna-Kaisalle blogiin 47 palasta
- Lähiömutsille
 


Tarkoin vartioitu talo


Tarkoin vartioitu taloJohn Boyne: Tarkoin vartioitu talo
Kustantaja: Bazar 2011
ISBN: 9789525637359
Sivua: 450


Venäjä, 1915. Kuusitoistavuotias maalaispoika Georgi Daniilovits Jatšmenev pelastaa Venäjän suuriruhtinaan varmalta kuolemalta, ja hänen elämänsä mullistuu. Poika palkataan tsaari Nikolai II:n pojan henkivartijaksi ja hän pääsee asumaan Pietarin Talvipalatsiin. Pian Romanovien valta alkaa horjua ja kansan viha kuohahtaa verenpunaisena.

Lontoo, 1980. Kahdeksankymmentävuotias Georgi on tyytyväinen elämäänsä Lontoossa eikä halua edes muistella nuoruuttaan Venäjällä. Hänen kuolemansairaan vaimonsa Zojan viimeinen toive kuitenkin on päästä vielä kerran edes lähelle lapsuutensa maisemia, joten pariskunta matkustaa Suomeen. Suomessa Zoja onnistuu puhumaan Georgin ympäri, ja he jatkavat matkaa Pietariin. Georgi ei voi enää vältellä menneisyyden aaveita, ja muistot noista verisistä vuosista hyökyvät hänen mieleensä.


Kuva ja teksti: Bazar kustannus

Sattuipas somasti, että tämäkin kirja käsitteli osittain ensimmäisen maailman sodan aikoja ja tarina kulki myös Venäjällä. Edellisen raskaan lukukokemuksen jalan jälissä siis kuljettiin.

Tämä teos oli kuitenkin kaikkea muuta kuin raskasta luettavaa. Vaikka kirja pohjautuikin oikeisiin historiallisiin henkilöihin ja tapahtumiin, oli se ennen kaikkea rakkauskertomus. Fiktiota. Kirjassa seurataan useammassakin ajassa päähenkilön Georgin vaiheita. Pala palalta alkaa hahmottumaan hänen tarinansa ja syyt maanpakoon. Boyne on onnistunut kutkuttavasti raottamaan salaisuuden verhoa vähä vähältä lisää. Kuitenkaan paljastamatta kerralla liikaa. Pikku hiljaa aloin aavistelemaan mitä kudelma paljastaa ja se vain lisäsi intoani lukea kirjaa eteenpäin. Olenko oikeassa? Miten pako lopulta oikein tapahtuu?

Yksi kohta kirjassa minua kuitenkin hieman kummastuttaa. Georgi herää keskellä yötä eikä ymmärrä mitä kello on, koska on niin valoisaa. Hän on aivan hämillään ja ihmettelee mitä on tapahtunut, kun palatsi on aivan hiljainen vaikka on selvästi päivä. Lopulta hänelle selviää, että kyseessä on Pietarin valkeat yöt eli yötön yö. Näin pohjolan asukkina tiedän ettei tuo yötön yö nyt pälähdä keskelle pimeyttä, vaan kyllä se valoisuus lisääntyy päivä päivältä. Kuinka Georgi ei muka tuota valoisuuden lisääntymistä olisi huomannut? Vai onko hän todella nukkunut kuin tukki edeltävät kuukaudet tajuamatta päivän pidentymistä?

Mielestäni tämä kirja oli jopa parempi kuin kirjailijan aikaisempi kirja, jonka luin. Poika raidallisessa pyjamassa. Silloin minun lukukokemustani häiritsi jossain määrin päähenkilön naiiviuus. Tässä kirjassa minua ei häirinnyt mikään. Kirja suorastaan vaati tarttumaan siihen uudestaan eikä antanut rauhaa ennen kuin pääsin viimeiselle sivulle asti.

Minun arvioni: tomeraa toimintaa.

27. elokuuta 2012

Lukupiirin kirjat valittu

Nyt on kirjat äänestetty ja tässäpä tulokset:
  • Jane Austen, Emma: 4 ääntä
  • Leena Lander, Tummien perhosten koti: 3 ääntä
  • Agatha Christie, Eikä yksikään pelastunut: 3 ääntä
  • China Miéville, Toiset: 3 ääntä
  • Dmitri Gluhovski, Metro 2033: 3 ääntä
  • Andreï Makine, Ranskalainen testamentti: 3 ääntä 

Arvovaltainen ja täysin puolueeton raati arpoi kirjojen lukujärjestyksen.


 

Kirjojen järjestys on seuraavanlainen:

syyskuu: Agatha Christie, Eikä yksikään pelastunut
lokakuu: China Miéville, Toiset
marraskuu: Jane Austen, Emma
joulukuu: Andreï Makine, Ranskalainen testamentti
tammikuu: Leena Lander, Tummien perhosten koti
tammikuu: Dmitri Gluhovski, Metro 2033



Ja ei kun kirjoja metsästämään.

Lukuaikaa on siis aina kuukausi. Kuukauden lopussa kirjaa ehdottanut kirjoittaa omaan blogiinsa oman arvionsa kirjasta ja käymme keskustelun siellä. (Toki omaan blogiin voi kirjoittaa kirjasta, mutta pidetään keskustelu yhdessä paikassa, niin se ei hajaudu ympäriinsä internetin syövereihin.)  En haluaisi rajata, että arvostelu pitää kirjoittaa juuri tasan kuun viimeisenä päivänä, koska meillä kaikilla on muutakin elämää. Mutta pidetäänkö aikarajana kuun neljän viimeisen päivän aikana? Eli syyskuussa arvio tulisi kirjoittaa aikavälillä 27.-30.9. Me kaikki luemme niin paljon, että meille tuo kuukausi on ihan riittävä aika. Taitaisimme ehtiä lukea kaikki kuusi kirjaa jo syyskuussa :)

Minä kirjoitan joka kuun alussa pienen jutun kuukauden kirjasta. Laitan siihen aina linkin blogiin, jossa käymme sitten keskustelun kuun lopussa kirjasta. Kasaan siis yhteen omassa blogissani tätä lukupiiriä ja laitan vielä aina päivämäärät yms tiedot, niin pysytään perässä.

Listalle pääsi myös Katan ehdottama kirja Toiset. Koska Katalla ei ole omaa blogia, ajattelin ehdottaa seuraavaa. Kata voisi kirjoittaa oman arvion kirjasta ja laittaa sen sähköpostilla minulle (osoite on neidinaiti miukumauku gmail.com). Minä julkaisen sitten hänen arvionsa omassa blogissani ja käymme keskustelun täällä. Miltä kuulostaa?

Kysykää ihmeessä, jos on vielä kysyttävää tai ehdottakaa parannuksia ohjeisiin!

P.S. Pyörähdin läheisessä, pikkuisessa kirjakaupassa ja mikäs se siellä komeili pokkarihyllyssä: syyskuun kirja Eikä yksikään pelastunut!

26. elokuuta 2012

Jännitys tiivistyy!

Syyskuu lähenee uhkaavasti ja samalla lukupiirin aloitus. Komean kirjalistan saimmekin aikaiseksi. Haluaisin lukea kaikki! Mutta, sovimme valitsevamme kuusi kirjaa, joten äänestys on käynnissä. Vielä tämän päivän! Jos et ole vielä ääntäsi antanut, niin ei kun äänestysluukulle.

Ehdotetut kirjat:


Äänitilanne 26.8.

Tummalla tällä hetkellä jatkoon menijät. Äänestää voi 26.8. asti, jos et vielä ole äänestänyt!
  • Jane Austin, Emma: 4 ääntä
  • Leena Lander, Tummien perhosten koti: 3 ääntä
  • Agatha Christie, Eikä yksikään pelastunut: 3 ääntä
  • China Miéville, Toiset: 3 ääntä
  • Dmitri Gluhovski, Metro 2033: 3 ääntä
  • Andreï Makine, Ranskalainen testamentti: 3 ääntä 
  • Margaret Mitchell, Tuulen viemää: 2 ääntä
  • Juha Hurme, Hullu: 2 ääntä 
  • Peter Franzen, Tumman veden päällä: 2 ääntä
  • John Fowles, Ranskalaisen luutnantin nainen: 2 ääntä
  • Leif Färding, Olen onnen poika: 1 ääni 
  • Veronica Pimenoff, Sankarin seisaus: 1 ääni
Tilanne on todella tasainen tällä hetkellä. Kolmella kirjalla on kaksi ääntä ja nuo kirjat taitavat taistella jatkopaikasta. Ellei joku kirja ota loppukiriä ja hurista ohi.

Jännityksellä odotan mitkä kirjat lopulta pääsevät jatkoon!

20. elokuuta 2012

Kun suuret sortuvat


kansikuva
Ken Follett: Kun suuret sortuvat. Vuosisata-trilogia I osa
Kustantaja: Wsoy 2011
ISBN: 978-951-0-37961-5
801s

Viiden perheen kohtaloita ensimmäisen maailmansodan melskeissä
Walesilainen kaivosmiehen poika Billy Williams täyttää 13 vuotta kesäkuussa 1911. Muutaman vuoden kuluttua hän liittyy brittiarmeijaan katkaistakseen isänperintönsä ahdistavat kahleet. Ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä kaivosyhtiön omistava englantilainen Earl Fitzherbert rakastuu kohtalokkaasti taloudenhoitajaansa Etheliin, Billyn isosiskoon. Naisten kansalaisoikeuksia ajava Maud Fitzherbert, Earlin omapäinen suffragettisisar, puolestaan löytää Ethelistä sydänystävän ja uskoo tälle elämänsä salaisuuden. Maudin ja saksalaissyntyisen Walter von Ulrichin hätäisesti solmima avioliitto johtaisi paljastuessaan diplomaattisiin selkkauksiin.
Venäjällä pietarilainen tehdastyöläinen Grigori Peshkov pelastaa laittomuuksiin sortuneen nuoremman veljensä Levin, joka pakenee Yhdysvaltoihin. Grigori jää Pietariin ja taistelee hengestään kotimaansa vallankumouksen pyörteissä. Yhdysvalloissa Lev soluttautuu mafiaperheeseen ja joutuu hankaukseen amerikkalaisdiplomaatin kanssa.
Taistelut Euroopassa jumiutuvat alkuinnostuksen jälkeiseen asemasotavaiheeseen. Kansakuntien ja pienten ihmisten unelmat romahtavat. Mutta miltä uusi ”uljas” maailma näyttääkään, kun tykkien jylinä viimein vaikenee?
Säilyttävätkö sydämet uskollisuutensa – yli rintamalinjojen?

Kuva ja teksti: Wsoy.

Minun on nyt aika vaikea arvostella tätä kirjaa. Tartuin kirjaan, koska pidin vastikään telkkarissa esitetystä sarjasta Taivaan pilarit. Nimi Ken Follett ei toki ollut tuntematon minulle, mutten ollut yhtään hänen kirjaansa lukenut. Niinpä, kun tämä kirja tuli minua vastaan kirjastossa, ajattelin korjata tuon epäkohdan ja lukea jotain hänen kirjoittamaansa.

Sitten päästään siihen vaikeuteen. Nimittäin tämä kirja oli hyvin vahvasti kertomus ensimmäisen maailman sodan politikoinnista. Siihen johtaneista syistä, sodan kiemuroista ja sen jälkeisistä poliittisista myllerryksistä. Tokikin nämä kerrottiin päähahmojen ja heidän perheidensä kautta. Kaikki päähahmot vain sattuivat olemaan kovin vahvasti politiikassa mukana. Ja minä kun saan allergisia näppylöitä kirjoista, jotka sivuavat politiikkaa. Eikä sitä tarvitse olla kirjassa paljoakaan, kun alan jo haukottelemaan. Oli kirja sitten täysin fiktiota tai perustui oikeaan historiaan. Myönnän, minulla on asenneongelma moisia kirjoja kohtaan.

Kahlasin kuitenkin kirjan loppuun. Monesti kyllä harkitsin kesken jättämistä. Follett on tehnyt tarkkaa taustatyötä ja hän osaa sujuvasti sisällyttää tarinaan oikeita tuon ajan henkilöitä fiktiivisten hahmojen joukkoon. Vaikka tarinassa seurataan viittä perhettä, ei kirja ole sekava tai hajoa liian laajalle. Nostan hattua kirjailijalle tämän kirjan kirjoittamisesta. Fiktiivinen tarina on saatu hienosti punottua oikeisiin tapahtumiin. Tosin paikoitellen minulla oli tunnelma, että luen ennemminkin historiankirjaa kuin romaania.

Mutta, kun minulla on julkisesti tunnustettu ongelma tämän lajin kirjoja kohtaan, en oikein innostunut opuksesta. Tämä kirja ei vain yksinkertaisesti ollut minua varten. Syynä ei ole se, että kirja olisi huonosti kirjoitettu tai muu kirjasta/kirjailijasta johtuva seikka, vaan olen auttamattoman allerginen poliittiselle (ja kaiken lisäksi vielä sodan melskeistä kertovalle) kirjalle. Ei siis minun lajityyppiäni ollenkaan.

Nyt olenkin sitten jatkon kanssa ymmälläni. Suunnitelmissa oli lukea jossain vaiheessa Taivaan pilarit. Mutta jos tuo kirja on yhtä vahvasti politiikkaa ja juonittelua, taidan jättää sen välistä. Ehkä minun on vain kurkattava kansien väliin rohkeasti.

Arvion antaminenkin on kirjalle hyvin vaikeaa, koska kirja ei ole huonosti kirjoitettu ja uskon monen tykkäävän kirjasta. Jos vain eivät kärsi samasta allergiasta kuin minä.

Minun arvioni: maanantaikappale.


14. elokuuta 2012

Lukupiiri

Näin Wikipedia kuvailee lukupiirin:

"Lukupiiri on lukemista harrastavien ihmisten yhteisö. Lukupiirissä ryhmä ihmisiä kokoontuu säännöllisesti keskustelemaan etukäteen sovitusta kirjasta, jonka ryhmäläiset ovat lukeneet ennen tapaamista. Lukupiiri on laaja ja joustava ilmiö, jolla on erilaisia ilmenemismuotoja. Lukupiiri voi kokoontua esimerkiksi kirjastossa, ystävien kesken, verkossa jne. Lukupiiriharrastuksen tausta on 1700-luvulla syntyneissä lukuseuroissa."

Lukupiirihaaste innoitti ison joukon bloggaajia tarttumaan haasteeseen. Kokoan tähän yhteen kaikki haasteeseen tarttuneet, kirjalistan ja säännöt joiden puitteissa toteutamme lukupiirin.

Haaste alkaa 1.9.2012 ja päättyy 28.02.2013. Jokaisen kirjan lukemiseen on aikaa kuukausi. Ehdimme siis lukemaan kuusi kirjaa haasteen aikana. Jos lukupiiri toimii hyvin ja intoa riittää, voimme toki jatkaa tämänkin jälkeen. Mutta laitan nyt alkuun jonkun aikarajan haasteelle.

Koska mukaan lähtijöitä oli isompi joukko kuin osasin odottaa, ajattelin että äänestämme luettavat kirjat. Jokainen piirin jäsen ehdottaa listalle yhden kirjan omien mieltymysten ja kriteerien mukaan. Tämän jälkeen äänestämme ne kirjat, jotka luemme. Jokaisella osallistujalla on kolme ääntä eli kolmea kirjaa saa äänestää, myös omaa ehdotustaan. Kun olemme niin pitkällä, että olemme jo kirjat äänestäneet, niin lisään tähän postaukseen voittaneet kirjat. Arvon samaan syssyyn missä järjestyksessä kirjat luetaan ja laitan kuukauden esille, niin kirjojen hommaamiseen jää mukavasti aikaa.

Aikaa kunkin kirjan lukemiselle on se kuukausi, jonka kuukauden kirjaksi kirja päätyi. Kuukauden lopulla kirjaa ehdottanut kirjoittaa omassa blogissaan oman näkemyksensä kirjasta ja käymme keskustelun tuon postauksen kommenttiboksiin. Jos jollain osallistujalla ei ole omaa blogia, niin sovitaan sitten erikseen kuka kirjoittaa aloituksen kirjasta.

Kirjasta ei tarvitse osata kirjoittaa mitään maailmaa mullistavaa analyysia. Tärkeintä on, että saamme aikaiseksi keskustelua ja kerromme omia ajatuksia kirjasta.

Haasteeseen osallistuvat:

 

Äänestys alkakoon!


Ehdotetut kirjat:

Äänitilanne 25.8.

Tummalla tällä hetkellä jatkoon menijät. Äänestää voi 26.8. asti, jos et vielä ole äänestänyt!
  • Jane Austin, Emma: 4 ääntä
  • Leena Lander, Tummien perhosten koti: 3 ääntä
  • Agatha Christie, Eikä yksikään pelastunut: 3 ääntä
  • China Miéville, Toiset: 3 ääntä
  • Dmitri Gluhovski, Metro 2033: 3 ääntä
  • Andreï Makine, Ranskalainen testamentti: 3 ääntä 
  • Margaret Mitchell, Tuulen viemää: 2 ääntä
  • Juha Hurme, Hullu: 2 ääntä 
  • Peter Franzen, Tumman veden päällä: 2 ääntä
  • John Fowles, Ranskalaisen luutnantin nainen: 2 ääntä
  • Leif Färding, Olen onnen poika: 1 ääni 
  • Veronica Pimenoff, Sankarin seisaus: 1 ääni


Jos joku kohta mietityttää tai haluatte muuttaa ohjeita, niin kertokaa rohkeasti. Kirjaehdotustaan voi vielä muuttaa.  Sovitaanko, että ehdotukset pitää olla "perillä" 19.8. mennessä. Äänestysaika loppuu 26.8. Silloin jää vielä viikko aikaa etsiä ensimmäinen eli syyskuun kirja.

Laittakaa ehdotuksenne ja myöhemmin äänenne kommentteihin. Muokkailen tätä postausta sitä mukaa kun tiedot tarkentuvat.

11. elokuuta 2012

Lukupiiri-haaste

Tuppaan lukemaan samantyylisiä kirjoja liian paljon. Rohkeus mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle puuttuu. Tästä poiki ajatus lukupiiristä kirjablogien keskuudessa.

Näinpä ajattelin sen toteuttaa. Kaikki halukkaat lukupiiriläiset voivat ilmoittautua tämän postauksen kommenttiboksiin. Koska ilmoittautuneiden määrä on täysin mysteeri vielä tässä vaiheessa ja sellainenkin ihme voi käydä, että tästä innostuu isompikin joukko, ajattelin hieman rajata miten kirjat valitaan. Kaikki mukaan haluavat saavat ehdottaa yhtä kirjaa. Se voi olla uutuuskirja, klassikko tai jotain siltä väliltä. Kirja voi olla mitä genreä tahansa. Jännäri, kauhu, fantasia, you name it. Kirjan saa olla itse lukenut tai se voi olla kirja, minkä on halunnut jo pidempään lukea. En siis ajatellut rajata kirjan valitsemista millään lailla. Kasaan sitten kaikki ehdotetut kirjat listaksi ja niistä äänestämme mitkä haluamme lukea. Tarkennetaan tätä siinä vaiheessa, kun näemme kuinka monta tarttuu haasteeseen. Jos meitä ei ole montaa, voimme suoraan ehdottaa vuoroperään kuukauden kirjaa.

Lukemiseen on aikaa kuukausi, jonka jälkeen keskustelemme kirjan herättämistä ajatuksista. Koska en ole itse mikään kriitikko enkä kielitieteilijä, kunhan tykkään lukea, en edellytä sitä muiltakaan. Toki on hienoa, jos joku osaa tuoda tälläisen aspektin keskusteluun, mutta se ei ole itse tarkoitus. Ei siis paineita, että kirjasta pitäisi osata tehdä syvää luotaavaa analyysi tai opinnäytetyö. Keskustelu käytäisiin kirjaan ehdottaneen blogissa. Eli hän ensin kirjoittaisi auki omat ajatuksensa ja tiedot kirjasta. Sitten kommenttiboksissa kävisimme keskustelun kirjasta. Toki jokainen voi kirjoittaa kirjasta myös omaan blogiin, mutta keskustelu hajaantuu liikaa, jos emme sitä jollain lailla keskitä.

Miltäs kuulostaa? Onko innokkaita tarttumaan haasteeseen.

Ajattelin, että muokataan tätä sitten yhdessä, jos haaste toteutuu ja mukaan lähtee muitakin kuin minä :) Sovitaan yhdessä aikataulut ja tarkennetaan sääntöjä jos tarpeen.


10. elokuuta 2012

Taivasten vanki

Taivasten vanki Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki
Kustantaja: Otava 2012
Isbn:  978-951-1-26474-3
n. 300 s.


Vuosi Tuulen varjon tapahtumien jälkeen salaperäinen muukalainen saapuu Semperen ja pojan kirjakauppaan, jossa työskentelee myös heidän ystävänsä Fermín Romero de Torres. Uhkaava vieras tuntuu tietävän Fermínin henkilöllisyyden.
Fasistien tyrmästä paennut Fermín toipuu kammottavista vankilakokemuksista ja suunnittelee häitään, mutta pysyäkseen turvassa ja voidakseen avioitua hän tarvitsee uuden identiteetin.
Tästä alkaa mysteerejä pursuava tarina rakkaudesta, ystävyydestä, kateudesta ja kostonhimosta. Se vie lukijan syvälle Francon sotilasdiktatuurin ajan Espanjaan, Barcelonan hämärille kujille ja Unohdettujen kirjojen hautausmaan uumeniin.

Kuva ja teksti Otava.

Nyt olen vakuuttunut siitä, että Carlos Ruiz Zafón on suosikkikirjailijoiden listallani. Tämä kirja oli hurmaava ja sopivan kepeä. Kepeäksi mielestäni tämän kirjan teki Fermínin viljelemä, usein sarkastinen ja mustanpuhuvakin, huumori.

- Tiedätkö, Daniel? Joskus minä mietin, että Darwin oli väärässä ja oikeasti ihminen polveutuu siasta, sillä kahdeksan kymmenestä ihmisheimon jäsenestä vain odottaa paljastumistaan läskipääksi, hän perusteli. (s. 37)

Hän sutjautuksensa upposivat minuun kuin kuuma veitsi jäätelöön. Hihittelin useaan otteeseen ja luin uudestaan ja uudestaan joitain nerokkaimpia murjaisuja.

- Että sinun kunnianarvoisa isäsi on esimerkillisessä leskeydessään palannut primaariseen neitsyydentilaan, josta tiedeyhteisö on ollut äärimmäisen kiinnostunut, ja että hänen ennakkokanonisointiinsa on arkkipiispanistuimessa myönnetty pikakäsittely. Minä en herra Semperen yksityiselämää kommentoi, en omille enkä vieraille, koska se ei kuulu muille kuin hänelle itselleen. Ja jos joku yrittää minulle tyrkyttää ruokottomuuksia, täräytän nenään ja sillä siisti. (s. 39)

Hihkuin riemusta jo alkumetreillä, kun huomasin Fermínin olevan keskeisessä asemassa kirjassa. Hän oli kirjassa Tuulen varjo ehdottomasti yksi minun lempihahmoistani. Fermín on kovia kokenut ja maailmaa nähnyt mies, mutta jollain tapaa hänen on onnistunut säilyttämään elämänjanonsa. Vaikkakin tässä kirjassa Fermín luotaa toisinaan syviä vesiä, sanavalmiuttaan hän ei kadota missään vaiheessa.

- Minä en liputa mitään puolta, Fermín pani vastaan. 
- Liput ovat mielestäni pelkkiä eltaantuneita värillisiä rättejä, ja jos vain näenkin jonkun joka niihin kääriytyneenä mussuttaa hymneistä, vaakunoista ja juhlapuheista, niin saan heti ripulin. Olen aina ajatellut, että sellaiset ihmiset jotka tuntevat suurta kiintymystä laumaan ovat varsinaisia pässejä. (s. 192)

Jo kirjan puolessa välissä aloin harmittelemaan, että se loppuu. Olisin suonut sen jatkuvan ainakin parin sadan sivun verran lisää. Nautin joka hetkestä kirjan parissa. Kirja niputtaa yhteen kaksi aiempaa tarinaa. Koin ehdottomana plussana, että olin lukenut edelliset osat ennen tätä kirjaa. Se toi oman vivahteensa lukemiseen, kun tiesi hahmojen historiasta enemmän kuin kirjassa avataan.

Jään odottelemaan neljättä osaa. Sillä kirja päättyi niin, että optio jatkolle on olemassa.

Minun arvioni: lukutoukan unelma.

8. elokuuta 2012

Kirjahamsteri

Hei oikeasti, voisiko joku rajoittaa tätä minun kirjojen hamstraamista hyllyyn pölyttymään. Lisää opuksia on näet tarttunut jälleen matkaan kirppareilta ja divarista. Taidan tarvita kohta jo jonkun sivupersoonan, joka lukee mun puolesta kaikki hommatut kirjat.

Tässäpä lista nyt matkaan tarttuneista kirjoista:


- Cecilia Ahern: Suoraan sydämestä ja P.S. Rakastan sinua. Olen pari kirjaa kirjailijalta entuudestaan lukenut ja niiden parissa viihtynyt. Katsotaan miten on näiden laita.

- Lesley Lokko: Ystävyyden aurinko. Tämän sain niin halvalla, että tarttui matkaan. En tiennyt siitä mitään etukäteen enkä myöskään odota kirjalta kummoisia. Mutta toisinaan lukemani kirjat ovat sen verta raskaita luettavia, että väliin kaipaa kepeämpiä opuksia ja tämä vaikutti juuri sellaiselta.

- Rebecca Wells: Jumalaiset jajasiskot. Muutamassa blogissa törmännyt tämän kirjan nimeen. Ei ole sitä perinteistä genreä mitä minä yleensä luen, mutta avoimin mielin tämän kirjan aion lukea.

- Kiti Kokkonen: Terveisin Karo. Tämä kirja herätti mielenkiintoni siksi, että se on kirjoitettu sähköpostin muodossa.

- Riikka Pulkkinen: Totta. Tämä on ollut lukulistalla jo pidempää.

- Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita. Tämän kirjan ole jo aikanaan lukenut ja kovasti siitä pitänyt. Kun se tuli vastaan kirpparilla euron hintaan, oli se aivan pakko matkaan ottaa.

- Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi. Tätä kirjan minun isäni suositteli. Joten matkaan vain ja jossain kohdin lukemaan.

- Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen. Eräässä äitiryhmässä tätä kirjaa kehuttiin ja suositeltiin. On ollut siten lukulistalla jo jonniin aikaa.

- Stephen King: Kalpea aavistus. Kingiä on tullut lukiolaisena luettua paljonkin. Sittemmin se on jäänyt. Nyt olen kuitenkin muutaman kirjan hyllyyn häneltä varannut. Katsotaan tykkäänkö Kingistä edelleen vai iskikö nuorena paremmin.

Ja kun kirjastosta on vielä lainassa pino kirjoja, niin ei tässä lukeminen ihan heti lopu kesken. Nyt on kyllä joku kummallinen hamsteripuuska meneillään, ihan näin mahdoton en kyllä normaalisti ole :)

4. elokuuta 2012

Sysimetsä

sysimetsa Colin Meloy – Carson Ellis: Sysimetsä
Kustantaja: Otava 2012
Isbn: 978-951-1-25696-0
550s.


Kun olet kerran astunut Sysimetsään, et koskaan halua lähteä pois.


13-vuotiaan Pruen elämä on ihan tavallista, kunnes eräänä päivänä
korppiparvi nappaa hänen yksivuotiaan pikkuveljensä. Korpit kuljettavat pikkuveljeä kaupungin laidalle, kohti villiä, läpitunkematonta Sysimetsää. Kukaan ei ole koskaan käynyt siellä – tai ainakaan palannut takaisin. Mutta pikkuveli on pelastettava, ja niin Prue ja hänen luokkakaverinsa Curtis antautuvat vaaralliseen
seikkailuun.


Pelastusoperaatio muuttuu entistäkin mutkikkaammaksi, kun kaverukset huomaavat olevansa keskellä salaperäisen tiheikön sisäisiä valtataisteluja. Sysimetsä on sodan partaalla, mutta kuka yrittää alistaa sen hallintaansa?

Teksti ja kuva Otava.

Kirja on nuorille suunnattu fantasiakirja. Se etenee mukavasti, turhia pysähtelemättä. Tarinassa on perinteinen hyvän ja pahan taistelu käynnissä. Saako paha palkkansa? Sitä en tässä paljasta.

Tarinassa eläimet puhuvat ja mukana on taikoja. Kuten fantasiakirjallisuudessa kuuluukin. Kirja ei kuitenkaan sytyttänyt minussa mitään suurta innostuksen lamppua. Näitä on nähty. Se on kyllä kiva, pikku tarina ja sen parissa viihtyi, mutta näitä tuntuu mahtuvan viisitoista tusinaan. Ei oikein herättänyt minussa suuria tunteita suuntaan tai toiseen enkä siten osaa sitä tämän enempää edes avata.

Sen sijaan kuvitus saa minulta isot pisteet. Ostin kirjan ihan pelkästään kannen perusteella. Se on minusta kiehtova ja kaunis. Pitkin tarinaa on lisätty pieniä ja vähän isompiakin kuvia. Niitä odotin eniten tarinan edetessä. Ulkoasu on mielestäni kirjalle valtavan suuri plussa ja ihan ehdottomasti lisäsi minun kiinnostusta kirjaan.

Minun arvioni: viihde-opus ja runollisen kaunis (kuvitus).

Krokotiilin keltaiset silmät

Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät
Kustantaja: Bazar 2011
ISBN: 9789525637267
690s.

Kirjan lukemisesta on jo hetki, mutta koitan kaivella muistin syövereistä tunnelmia joita kirja on herättänyt.

Kirjan päähenkilö Josephine on juuri eronnut, väitöskirjaa tekevä hiljainen ja vetäytyvä nainen. Hänellä on kaksi tytärtä, ilkeä ja kylmäkiskoinen äiti ja sisar, joka päällisin puolin on hyvin pinnallinen, mutta alla kyteekin epävarmuutta ja näyttämisen halua. Josephinen miehen karattua nuoremman naisen kanssa krokotiilejä kasvattamaan, joutuu Josephine ottamaan vastuun omasta elämästään ja toimeentulosta. Hän on kysymyksen edessä: "Kuka minä oikein olen?"

Alkuun vaikutti, että kirjassa ei ole sen kummempaa juonta. Että tarina kertoo vain naisen kasvusta hiljaisesta ja kiltistä kotiäidistä pärjääväksi ja vahvaksi naiseksi. Tovin olinkin hieman hukassa sen takia. Juonettomuuden takia. Kirja kuitenkin imaisi mukaansa ja juonikin alkoi pikku hiljaa paljastua.

Josephinen sisko Iris uhoaa hätäpäissään eräällä illallisella kirjoittavansa kirjaa. Hän kokee itsensä liian tyhjäksi, pinnalliseksi muiden joukossa ja haluaa antaa itsestään syvällisemmän kuvan. Hän väittää kirjan kertovan 1100-luvusta, ajasta josta hänen siskonsa tekee parhaillaan väitöskirjaa. Mutta Iris on pulassa. Hänellä ei oikeasti ole hajuakaan kyseisestä ajasta eikä oikein kirjoittajan lahjoja. Hän onnistuukin taivuttelemaan Josephinen kirjoittamaan kirjan, Iriksen nimissä.

Kirja oli vetävä viihdekirja, jossa kuitenkin kyti pinnan alla syvempiä virtoja. Se oli minusta myös erään naisen kasvutarina. Omalla tavallaan myös paha saa palkkansa. Pidin myös siitä, että kirjan kaikki hahmot eivät kasvaneet ja ymmärtäneet omaa kylmyyttään tai julmuuttaan, joten loppu ei ollut liian ruusuinen tai epäuskottava. Kirjaan oli onnistuttu ymppäämään sivujuonteita, romantiikkaa ja monenlaista käännettä ja tapahtumaa. Osa uskottavia, osa melkoisia sattumuskia. Yhtä kaikki, kirja oli viihdyttävä ja koukuttava. Pidin paljon kirjasta ja sen viihteellisyydestä.

Kirjailijan muuhun tuotokseen on siis tutustuttava.

Minun arvioni: Viihde-opus.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...