28. syyskuuta 2012

Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosiJonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi
Kustantaja: Wsoy 2011
Isbn: 951-037 010X
384 s.

Kun elämä menee jatkoajalle, on helppoa ottaa pieniä vapauksia", toteaa Allan Karlsson ja karkaa Malmköpingin vanhainkodista juuri ennen satavuotiskahvejaan. Läheisellä asemalla hän saa puolivahingossa haltuunsa kansainväliselle rikollisliigalle kuuluvan matkalaukun, josta löytyy 50 miljoonaa kruunua. Poliisin, median ja vaarallisten rikollisten jahtaama Allan huomaa pian olevansa enemmän elossa kuin aikoihin.Kirjassa kulkee rinnakkain Allanin pakomatkan kanssa hänen menneisyytensä, johon kuuluvat seikkailut Ruotsissa, Stalinin ajan Neuvostoliitossa ja Espanjan sisällissodassa. Allan on steriloitu nuorena sattuneen onnettoman tapauksen johdosta, mutta se ei ole este rakkaudelle.

Hauska ja humoristinen kirja. Jonasson on osannut kutkuttavasti punoa menevän juonen ja käytellyt kynäänsä taitavasti. 

Kuva: Wsoy

Rytmitystä kirjaan tuo tarinan eteneminen kahdella aikajanalla. Vuoroin seurataan päähenkilön kommelluksia nykyajassa, ja niitähän riittää, ja vuoroin tutustutaan hänen historiaan, nuoruuteen. Sata vuotiaan elämään mahtuukin monenlaista käännettä ja kommervenkkiä. Itseäni enemmän huvitti ja kiinnosti päähenkilön, Allanin, seikkailut nuoruudessa. Hän tapaa kattavan setin historiallisesti merkittäviä henkilöitä ja Allanin näpit ovat olleet monen merkittävän tapahtuman alkunuoteilla. Voin kuvitella, että tämä toisia jopa häiritsee, mutta minä hihittelin Allan tempuille. Oikeiden henkilöiden ujuttaminen tarinaan on tehty saumattomasti eikä minulle jäänyt yhdenkään kohdalla olo, että tämäpä oli pitänyt väkisin saada mukaan tarinaan.

Allan on loputtomiin asti optimisti. Hän antaa asioiden vain tapahtua ja katsoo miten käy. Menee aallon mukana. Ja koskaan ei voi tietää minkälaisen käänteen asiat sillä kertaa saavat. Henkilöhahmo on ehkä vähän kliseinen viinan naukkailuineen, mutta silti kiinnostava ja sympaattinen. Ja valtavan hyväkuntoinen. Harva taitaa satavuotiaana enää moiseen seikkailuun yltää.

Kirjailija käyttää toistoa hyvin hyödykseen ja on keksinyt kyllä jos jonkinlaista lisämaustetta tarinaan. Ja mahdottomia juonenkäänteitä. Jonasson hallitsee mielestäni humoristisen kirjoittamisen hyvin, saaden minut hihittelemään pitkin kirjaa. Jännitystäkin kirjaan on ujutettu pikkiriikkisen ja ahminkin kirjaa halutessani tietää miten Allanin joukkoineen oikein käy. Onnistuvatko he pitämään rahat vai ei?

Jään odottelemaan josko kirjailija jatkaa aloittamallaan tiellä ja saamme lukea häneltä vielä lisää huumoripläjäyksiä.

Minun arvioni: hyvän mielen kirja

27. syyskuuta 2012

Lukupiiri: Eikä yksikään pelastunut

Keskustelu syyskuun kirjasta on käynnistynyt vilkkaana blogissa Yöpöydän kirjat. Tervetuloa kaikki lukupiiriläiset mukaan.

25. syyskuuta 2012

Äänikirjoja

Lomat on nyt lomailtu ja kivaa oli. Ruska oli todella kaunis kuten myös tunturimaisemat. Ulkona tulikin vietettyä pitkiä pätkiä eikä nenää sisätiloissa paljoa näytetty.

Jalat olivat kovilla, kun kannoimme kumpikin yhtä ipanaa rinkassa mukana. Vaunuilla kun ei oikein asiaa vaellusreiteille ollut. 7-8 km lenkki tuntuikin tuon punnuksen kanssa mukavasti jaloissa.




Illalla olikin sitten niin väsynyt päivän ponnistuksesta, ettei silmät pysyneet auki ja lukeminen oli kovin vähillä. Silmät ristissä yritin, mutta nukahtelin kirja kourassa. Oli siis uskottava, että uni vei voiton kirjasta.

Sen sijaan äänikirjoja tuli kuunneltua kolmekin kappaletta. Pitkät automatkat tuli hyödynnettyä tehokkaasti.

Pidempään jo projektina ollut Saatana saapuu Moskovaan (kirjailija Mihail Bulgakov) oli ensimmäinen listalla. Sitä olinkin jo kotona kuunnellut, kuten myös automatkoilla tallille. Nyt sain sen kuunneltua loppuun asti.  Se toimi minusta oikein hyvin äänikirjana. Alkuun olin hyvin innostunut kirjasta. En malttanut kuuntelua kesken lopettaa. Keksivaiheilla kirja minusta jäi junnaamaan eikä asiat oikein edenneet, mutta loppupäästä se pääsi jälleen vauhtiin. Kaiken maailman kummallisuuksia kerkee tarinan aikana tapahtumaan ja moneen otteeseen hymisin itsekseni kuvitellessani tapahtumia. Yllätyin siis positiivisesti tästä klassikosta. Kuvittelin sen olevan raskas ja vaikea kirja. Väärin luulin. Jäin kuitenkin miettimään olisinko tykännyt yhtä paljon lukemalla. Kuunnellessa joko olin ratissa tai neuloin, joten se toimi oivana viihdykkeenä toiminnan ohessa. Olisinko kokenut kirjan raskaammaksi lukiessa?

Seuraavana listalla oli Arto Paasilinnan Hirtettyjen kettujen metsä. Erittäin oivallinen kirja äänikirjaksi. Kuuntelimme mieheni kanssa tätä kirjaa lasten iltapuuhien lomassa. Kirjan juoni on simppeli ja helposti seurattava. Ei siis haitannut, vaikka toimet hetkeksi haittasivat kuuntelua. Perässä pysyi hyvin. Kirja oli hauska ja rempseästi kirjoitettu. Täytyykin ehdottomasti tutustua muuhunkin Paasilinnan tuotantoon. Pidin sen verta paljon tästä kirjasta. Olen luvattoman vähän lukenut suomalaisten kirjailijoiden teoksia ja Paasilinna ei tee poikkeusta tässä joukossa. Mutta nyt täytyy korjata tilanne Paasilinnan osalta.

Tulomatkalla kotiin päin kuuntelimme Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa. Jälleen oivallinen kirja äänikirjaksi. Ja lukijalle täydet pisteet eläytymisestä ja tuohtumisesta. Hän teki oman lisänsä kirjaan. Olisiko se ollut luettuna ollenkaan näin hauska? Moneen otteeseen saimme naurut oivalluksista ja harmistuksista. Myös Kyrön seuraaviin kirjoihin heräsi kiinnostus, mutta taidan hommata ne äänikirjoina. Automatkoille oivaa kuunneltavaa ja hihiteltävää.

Yritimme kuunnella myös Jari Tervon Myyrää, mutta se tuntui liian haasteelliseksi kuunneltavaksi. En pysynyt ollenkaan perässä mitä tapahtuu. Oliko vika sitten lukijassa vai kirjassa? Lukijalla tuntui olevan sen verta kiire, ettei hän oikein malttanut tauottaa lukemista. Usein olin ihan hukassa kuka nyt sanoi ja mitä sanoi ja vaihtuiko tässä kohdin jo puhuja. En päässyt ollenkaan sisään kirjaan. Luulen, että tämä kirja on nimenomaan luettava. Kepeät kirjat toimivat minulle
 paremmin äänikirjoina. Kun en kuuntele kuulokkeilla rauhassa, vaan auton ratissa yms, niin häiritseviä tekijöitä on liiaksi haastavan kirjan seuraamiseen. Itse kirjasta en siis voi sanoa mitään, koska epäilen ongelman nimenomaan olevan formaatti, ei itse kirja.

Oivallinen reissu kaiken kaikkiaan. Vaikkakin itse lukeminen oli vähissä, äänikirjat paikkasivat tilanteen erittäin hyvin.






17. syyskuuta 2012

Lomalla.

Ollaan naperoiden kanssa ruskalomalla. Juurikin ollaan Iso-Syötteen huipulla syömässä. Sadepilven keskellä. Sekös Neitiä ihmetyttää.

P.S. päivitykset puhelimen varassa, joten hiljaiseloa tiedossa jonkin aikaa.


15. syyskuuta 2012

Suljettu maa

Barbara Demick: Suljettu maa
Kustantaja: Atena 2011
Isbn: 9789517967518


Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto ja Yhdysvallat jakoivat Korean valtion keskenään – Neuvostoliitto sai pohjoisen ja Yhdysvallat maan eteläosan. Aluksi Pohjois-Korealla meni hyvin, mutta viimeistään Neuvostoliiton romahtaminen tuhosi Pohjois-Koreankin talouden ja syöksi maan nälänhätään, joka tappoi viidenneksen väestöstä.

Palkittu journalisti Barbara Demick kuvaa kuuden Pohjois-Koreasta loikanneen ihmisen elämää maailman totalitaarisimmassa valtiossa. Mi-ran ja Jun-sang ovat nuoria rakastavaisia, tohtori Kim uhrautuvainen lääkäri, Hyuck köyhä katulapsi, rouva Song maan johtajalle uskollinen perheenäiti ja Oak-hee hänen kapinallinen tyttärensä.

Ravisteleva teos kertoo tavallisten ihmisten elämästä maailmanpolitiikan pelinappuloina. Minkälaista on elää maassa, jossa varomattomista sanoista voi joutua vankilaan, jossa raskaudenehkäisy on kielletty ja naisten pyörälläajoa paheksutaan? Kuinka Kim Il-sungin kuolema vaikutti johtajaansa kuolemattomana pitäneisiin pohjoiskorealaisiin? Miten nälänhädästä selvittiin? Miksi kirjassa haastatellut henkilöt päättivät lopulta lähteä maasta? Ja lopulta: miten he sopeutuivat elämään suljetun maan ulkopuolella? Suljettu maa ei kerro vain menneisyydestä – kirjassa tarkastellut asiat ovat ajankohtaisia Pohjois-Koreassa tälläkin hetkellä. 

Teksti ja kuva: Atena

Kuten kuvauksessa sanotaan, ravisteleva kirja. Täytyy tunnustaa, että tältä(kään) osin en ole jaksanut oikein uutisia seurata ja en ole tiennyt tilanteen Pohjois-Koreassa olevan näin huono. Suorastaan katastrofaalinen. Ihmisten olot ovat kaukana edes peruselintasosta ja nälänhätää on laajalti. Kuitenkaan valtaapitävät, vai pitäisikö sanoa valtaapitävä ihminen, ei halua tiedostaa asiaa. Eniten minua karmaisikin kirjassa millaiseen jamaan maan tilanne annetaan mennä ilman, että siihen halutaan puuttua. Ei niinkään kummalliset säännöt tai rajoitukset.

Barbara Demick on kirjoittanut henkilöiden tarinat sujuvasti ja mukaansa tempaavasti. Kiinnostus kirjaan ei säilynyt yksinomaan paljastuksien takia, vaan enemmänkin jäin kiinni henkilöiden tarinoihin ja heidän kohtaloihinsa. Halusin tietää kuinka heidän käy ja miten he pääsevät loikkaamaan maasta. Minun oli välillä myös kovin vaikea ymmärtää kaikkia heidän ajatuksiaan ja päätöksiään. He kaikki olivat eläneet niin toisenlaisessa maailmassa kuin minä, etten oikein aina pystynyt ymmärtämään aivoituksia. Kuinka on mahdollista, että ihmiset voidaan aivopestä niin tehokkaasti uskomaan valtion johdon sanaa? Leipää juuri suupielestä tunkiessani ihmettelin kuinka äiti voi lähteä ja jättää lapsensa. Mutten olekaan koskaan kokenut nälänhätää, joten en voi mitenkään kuvitella nälän määrää tai kuinka oma hengissä selviäminen muuttuu kaikkein tärkeämmäksi. Lapsiakin tärkeämmäksi.

Minun arvioni: antoisa kirja.

8. syyskuuta 2012

Agatha Christie

Aloitin lukupiirimme syyskuun kirjan: Agatha Christie, Eikä yksikään pelastunut. Kolmanneksen olen tänään jo ahminut ja olen vallan innostunut kirjasta. Olen kyllä läksynyt joskus yläasteikäisenä tehnyt ja Chritien kirjoja on tullut luettua. Mutten muistanut, että ne ovat näin hyviä.

Tuosta kirjasta innostuneena päätin haastaa itseni lukemaan enemmänkin hänen tuotantoaan. Ja sitähän on paljon! Koska hänen kirjoittamiaan kirjoja on noin 70, ajattelin aloittaa tuotannon tutustumiseen Neiti Marplen tutkimuksista. Samoin minua kiinnostaa hänen salanimellään kirjoittamat kirjat. Johan siinä onkin jo opuksia läpi koluttaviksi. Tavoitteeksi voisin laittaa vuoden 2014 loppuun mennessä.

Neiti Marplen tutkimuksia (lähde Wikipedia):
  1. Murder at the Vicarage (1930, suom. Murha maalaiskylässä, WSOY 1954).
  2. The Thirteen Problems (novellikokoelma, 1932, suom. Kolmetoista 1983).
  3. The Body in the Library (1942, suom. Ruumis kirjastossa, WSOY 1972).
  4. The Moving Finger (1943, suom. Syyttävä sormi, WSOY 1972).
  5. Three Blind Mice (1948, suom. Hiirenloukku, WSOY 1977, sisältää kolme neiti Marple -novellia)
  6. A Murder Is Announced (1950, suom. Kuolema ilmoittaa lehdessä, WSOY 1950).
  7. They Do It with Mirrors (1952, suom. Neiti Marplea ei petetä, WSOY 1969).
  8. A Pocket Full of Rye (1953, suom. Salaperäiset rukiinjyvät, WSOY 1956).
  9. 4.50 from Paddington (1957, suom. Paddingtonista 16.50, WSOY 1968).
  10. The Adventure of the Christmas Pudding (1960, suom. Seikkaileva jälkiruoka, WSOY 1984, sisältää yhden neiti Marple -novellin)
  11. The Mirror Crack’d from Side to Side (1962, suom. Tuijottava katse, WSOY 1965).
  12. A Caribbean Mystery (1964, suom. Lomahotellin murhat, WSOY 1965).
  13. At Bertram’s Hotel (1965, suom. Bertramin hotellissa, WSOY 1967).
  14. Nemesis (1971, suom. Neiti Marple koston jumalattarena, WSOY 1972; romaani on jatko-osa teokselle Lomahotellin murhat).
  15. Sleeping Murder (1976, suom. Neiti Marplen viimeinen juttu, WSOY 1977).
Salanimellä Mary Westmacott kirjoitetut romaanit:
  • Kaksi rakkautta (Giant's Bread, 1930, WSOY 1976)
  • Kuin muuttolintu (Unfinished Portrait, 1934, WSOY 1976)
  • Yksinäinen kevät (Absent in the Spring, 1944, WSOY 1975)
  • Ruusun aika (The Rose and the Yewtree, 1948, WSOY 1976)
  • Tyttären tarina (A Daughter's a Daughter, 1952, WSOY 1976)
  • Rakkauden kevyt taakka (The Burden, 1956, WSOY 1975)

Ikitalvi

Ikitalvi Ilkka Auer: Ikitalvi – Lumen ja jään maa
Kustantaja: Otava 2010
Isbn: 978-951-1-24669-5
432 s.

Ylistetty kotimainen fantasiasarja Nonna-tytön ja hänen lemmikkijääkarhunsa seikkailuista päättyy komeasti.
 
Nonna on nyt jäänoita, Hiidenkynnen valtiatar, sysilouhijumalan ja jäänlouhien jumalattaren suojeluksessa. Hänellä on hallussaan mahtavat pakkasen ja pimeyden voimat, ja hän haluaa palauttaa louhien vallan. Noridiumin viholliset nawyrilaiset pelkäävät ennustusta, jonka mukaan jäänoita tuhoaisi heidän maansa.
Maiden välille syttyy sota, ja Nonna joutuu lähtemään tielle, joka on täynnä sattumia, vihaa ja vallanhimoa – ja toisaalta kunnioitusta ja rakkautta. Miten käy Noridiumin ja Nawyrin, kun Nonna ja louhijumalat näyttävät voimansa?

Kuva ja teksti: Otava

Ei tämä kirjasarja ole turhaan ylistetty. Pidin siitä valtavasti. Olen vähän huonosti lukenut suomalaista fantasiaa, mutta Ilkka Auerin sarja ei häpeillyt yhtään ulkomaisille. Peittosi monet minun lukemani fantsut mennen tullen.

Koska tämä on Lumen ja jään maa -sarjan viimeinen osa, en kerro juonesta mitään, etten tule paljastaneeksi miten tarina etenee. Tyydynpä kertomaan, että Auer on osannut punoa koukuttavan ja vetävän tarinan. Nonna, kirjan päähahmo, on puoleensavetävä. Hän kehittyy kirjasta toiseen eikä suinkaan ole heti ensimmäisestä lauseesta lähtien kaikkivoipa jäänoita. Hänelläkin on omat heikkoutensa ja inhimilliset piirteet, vaikkakin tässä viimeisessä osassa omaakin jo melkoisen mahtavat noidan voimat.

Lohikäärmeetkin olivat varsin uskottavia, jos mielikuvitusolento sellaista voi olla. Niillä on lohikäärmeille tyypilliset voimat, mahtavatkin, mutteivat ole täysin voittamattomia. Lohikäärmeet olivat jopa paljon inhimillisimpiä kuin monessa muussa fantasiakirjassa.

Pikkuisen minua paikoitellen riipi, että pakkasen, lumipyryn ja myrskyn kuvailua oli ehkä hitusen liikaa. Tokikin nimi Ikitalvi jo antaa olettaa, että kylmissä oloissa mennään, mutta muutamasta kohdasta olisi voinut talven kuvailun jättää väliin. Mutta tämä oli aika pikkuinen juttu kokonaisuudessa.

Kaiken kaikkiaan. Jos olet fantasia edes pikkuisen kiinnostaa, suosittelen Ilkka Auerin kirjoja, ihan ehdottomasti.

Sarjan aiemmat osat:  Sysilouhien sukua, Varjoissa vaeltaja ja Hyinen hauta.

Minun arvioni: fantasia lukutoukan unelma.

7. syyskuuta 2012

BBC sata kirjaa

Innostuin erilaisten listojen ihmettelystä. Kaivoinpa sitten tämän BBC:n tekemän listan kirjoista, jotka tulisi lukea ennen kuolemaansa. Omissa haasteissahan minulla onkin Keksisuomalaisen tästä listasta tekemä suomalainen versio.

Hyvin ja urheilun vuoksi ajattelin katsoa montako kirjaa olen tältä listalta lukenut. En ota itselleni tästä haastetta tai laita tavoitteeksi lukea kaikkia. Siihen riittäköön tuo Keskisuomalaisen lista, joka sopii suomalaiseen kirjastoon paremmin.

P.S. Fontti ei ole tarkoituksella näin pieni. Blogger ei ole jälleen kerran yhteistyökykyinen kanssani...

1. Pride and Prejudice – Jane Austen
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte (Tästä en ole varma. Nyt esitettävä sarja telkkarissa juonenkäänteineen on kovin tuttu, mutta olenko lukenut vai nähnyt leffana tms. En osaa sanoa)
4. Harry Potter series – JK Rowling
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D’Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte’s Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo

24/100

Ihan hyvä saldo siihen nähden, että olen suorastaan karttanut klassikkoja. Jokusen kirjan olen voinut noista vielä lukea, mutta englanninkielinen nimi ei soita kelloja. Muutaman kohdalla epäröin. En ole varma onko se tullut joskus nuoruudessa luettua, joten en merkannut sitä sitten luetuksi.

5. syyskuuta 2012

Kevätniemi (Onnen tyttäret)

Pirjo Rissanen: Kevätniemi
Kustantaja: Gummerus Kustannus 2008
ISBN 978-951-20-7679-6
767 sivua
Kirpeä ja lämmin kuvaus Matintalon suvun eri-ikäisistä ja erilaisista naisista

Marketta, Henriikka ja Katri Matintalo ovat aina pitäneet Kevätniemeä ainoana oikeana kotinaan. Heidän äitinsä Anna on ollut suvun kantava voima, jonka luokse Kevätniemen komeaan taloon on kautta aikojen kokoonnuttu juhlien viettoon ja muistelemaan menneitä. Mutta vanhoilla päivillään Anna närkästyttää keski-ikäiset tyttärensä luopumalla perinteistä ja alkamalla elää vihdoinkin itsenäisesti, oman päänsä mukaan.


Totuttujen kuvioiden järkkyminen aloittaa muidenkin yllätysten ja muutosten sarjan, jossa Kevätniemen naisten välit räiskyvät neljässä sukupolvessa. Elämä ei päästä helpolla, mutta sen kolhut myös vahvistavat niin ihmisiä kuin ihmissuhteitakin. Tilinteossa perheenjäseniensä ja nuoruudensyntiensä kanssa naiset oppivat vasta todella tuntemaan toisensa – ja itsensä.


Yhteisnide

Sisältää romaanit Onnen tyttäret (1995), Askelten taito (1996) ja Kotimme Kevätniemi (1997).


Kuva ja teksti: Gummerrus


Joku kumma on saanut minut viime aikoina tarttumaan kirjoihin, jotka eivät ole ollenkaan mukavuusalueellani. Halu laajentaa lukumaailmaani? En tiedä. Mutta tämä oli taas yksi sellainen kirja.


Olen jo muutaman päivän miettinyt mitä sanon tästä kirjasta. Ensinnäkin, luin vain ensimmäisen kirjan, Onnen tyttäret. Jo tuon kirjan lukeminen oli aikamoista takkuamista, joten päätin armahtaa itseni ja jättää jatko-osat lukematta.


Mikä sitten kirjassa takkusi? Isoin ongelma minulle oli ihmissuhteiden suo. Jokaisella hahmolla oli melkoisia ongelmia omassa elämässään. Kellä oli kylmä ja tunteeton äiti, kuka ei osannut irtaantua omasta äidistään. Kolmas eli huonossa suhteessa. Neljäs halusi irtautua omista tyttäristään ja suvun rasitteista ja vihdoin elää omaa elämäänsä. Minua paikoin jopa oikein ärsytti, kun kaikilla oli kauheasti ongelmia ja vaikeaa. Kenelläkään ei oikein tuntunut menevän hyvin. Positiivistä oli vaikea löytää. Ainut keneen pystyin jossain määrin samaistumaan, oli Kevätniemessä asuva Anna. Tarinan henkilöiden kantaäiti. Hän oli ainoa, joka näki asioissa positiivista eikä keskittynyt vain oman kohtalonsa surkutteluun.


Annaa lukuunottamatta en huomannut kenenkään myöskään kasvavan kokemuksiensa myötä. Lienekö sitä olisi sitten ollut odotettavissa jatko-osissa? En osaa sanoa.


Kirja oli kyllä kirjoitettu sujuvasti ja jouhevasti. Henkilöiden taustoja valoitettiin paljon, minulle jopa liikaa. Tarinassa seurattiin useammankin suvun naisen elämän käänteitä, mutta Kevätniemi ja Anna yhteisenä tekijänä piti tarinan kasassa. Minulle ei jäänyt tunnelma, että tarina olisi ollut vain kokoelma eri henkilöiden tarinoita. Myös sukulaissiteet ristiin rastiin oli yhteennitova tekijä.


Kuten sanottu, ei ollenkaan minun kirjani. Tämänkin kirjan kohdalla minun on todettava, että on taatusti kelpo kirja, mutta lukija oli täysin väärä. Esittelyssä todettiin, että kirjassa on laveaa tarinankerrontaa ja se piti paikkansa. Mutta liian laveaa minulle.


'Nyt palaan kiltisti tuttujen turvallisten kirjojen pariin ja toivon sitä kautta saavan myös tätä lukujumia purettua.


Minun arvioni: maanantaikappale.

4. syyskuuta 2012

Kuvakirja e-kirjana

Nenä kirjassa blogissa haastettiin e-kirja viikolla näin syyskuun alkuun. Ajattelin osallistua tuohon haasteeseen. Onhan tässä itsekin tullut tutustuttua e-kirjan ihmeelliseen maailmaan.

Viikon kunniaksi ostin Elisa kirjalta ensimmäisen kuvakirjan naperoille luettavaksi. Kirjaksi valikoitui Lumiukon maa: Hullunkurinen porkkana (Hilander ja Maygood).

Esikoinen (piakkoin neljä vee) innostui e-kirjan lukemisesta valtavasti. Hänestä oli kiva itse vaihtaa sivua, tosin välillä myös taaksepäin. Ohutsivuisten kirjojen sivujen kääntö häneltä ei vielä onnistu, joten e-kirjan lukeminen onnistuu siten helpommin. Kuopuskin (yks vee) tykkäsi kirjaa tabletilta katsoa, mutta hänen kanssaan touhu oli melkoista häsläystä. Tablettia piti pikkuisen maistella, kääneellä ties miten päin ja naputella, jolloin sivut vaihtuivat vahingossa tai valikko aukesi. Tosin niin on myös konkreettisen kirjankin lukeminen toheltamista, samalla häslätään kaikkea muutakin.

Kirjan kuvat olivat mielestäni liian pieniä. Toki niistä sai ihan hyvin selvää, mutta sivulle olisi mahtunut isompikin kuva. Kuvakirjan ulkonäkö ei ollut myöskään totutunlainen. Sivulla oli erikseen kuva ja teksti. Useinhan saduissa teksti on kuvan päällä. Jopa ripoteltu pitkin sivua sopiviin koloihin. Kuvittelinkin, että e-kirja olisi uskollinen alkuperäisen kirjan ulkoasulle, muttei näin ollut.

Tablettia näin pienet lapset eivät osaa vielä itsenäisesti käyttää, joten vanhempien on kirja lapselle ladattava. Se on miinus oikeaan kirjaan nähden. Meidän tytöt tykkäävät kovasti lukea ja kaivelevatkin kirjahyllyään monta kertaa päivässä. Varsinkin isompi istuu huoneessaan usein ihan itsekseen kirjoja lukemassa, hipihiljaa. Tabletin kanssa tämä ei onnistu.

Toisaalta, tabletilla kirjat kulkevat reissussa paljon kätevämmin. Lasten kanssa tavaraa on helposti reissun päällä farkun takakontin verran, joten tabletti tuo tähän hieman helpotusta (ja toki äidinkin kirjat kulkevat kevyemmin tabletilla). Monta kirjaa mahtuu ohueen pakettiin.

En siis varsinaisesti riemastunut kuvakirjasta tabletilla. Ei voita meidän perheessä oikeaa kirjaa. Uskon, että sadut toimivat paremmin kuin kuvakirjat. Mutta kyllä tämä hyvä lisä on kirjahyllyyn. Meillä tulee sairaalakäyntejä esikoisen kanssa, joten näille reissuille kuvakirjat ovat kiva lisä. Tabletti kulkee joka tapauksessa vanhempien ilona matkassa ja nyt sen käyttöä voi laajentaa lisää. Jokusen kirjan aionkin siis ostaa tabletille lisää matkakirjoiksi.




1. syyskuuta 2012

Syyskuun kirja: Eikä yksikään pelastunut

Lukupiirin syyskuun kirjaksi valikoitui Agatha Christien kirja Eikä yksikään pelastunut. Klassikko rikosromaanien saralla. Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1939 Lontoossa, suomeksi vuonna 1940. Se on kestänyt hyvin aikaa ja kiikkuu useilla pakollisten luettujen kirjojen listoilla. Katsotaan kuinka laajasti kirja valloittaa meidän lukupiirin jäsenet.

Kirjaa ehdotti Nafisan. Käymme hänen blogissaan Yöpöydän kirjat keskustelun ajatuksistamme kirjan tiimoilta. Lukuaikaa on koko syyskuun ajan ja arvion tulisi olla kirjoitettu välillä 27.-30.9. Keskitetään keskustelu tuonne yhteen blogiin.

Jännittäviä lukuhetkiä kaikille!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...