Ikitalvi

Ilkka Auer: Ikitalvi – Lumen ja jään maa
Kustantaja: Otava 2010
Isbn: 978-951-1-24669-5
432 s.

Ylistetty kotimainen fantasiasarja Nonna-tytön ja hänen lemmikkijääkarhunsa seikkailuista päättyy komeasti.
 
Nonna on nyt jäänoita, Hiidenkynnen valtiatar, sysilouhijumalan ja jäänlouhien jumalattaren suojeluksessa. Hänellä on hallussaan mahtavat pakkasen ja pimeyden voimat, ja hän haluaa palauttaa louhien vallan. Noridiumin viholliset nawyrilaiset pelkäävät ennustusta, jonka mukaan jäänoita tuhoaisi heidän maansa.
Maiden välille syttyy sota, ja Nonna joutuu lähtemään tielle, joka on täynnä sattumia, vihaa ja vallanhimoa – ja toisaalta kunnioitusta ja rakkautta. Miten käy Noridiumin ja Nawyrin, kun Nonna ja louhijumalat näyttävät voimansa?

Kuva ja teksti: Otava

Ei tämä kirjasarja ole turhaan ylistetty. Pidin siitä valtavasti. Olen vähän huonosti lukenut suomalaista fantasiaa, mutta Ilkka Auerin sarja ei häpeillyt yhtään ulkomaisille. Peittosi monet minun lukemani fantsut mennen tullen.

Koska tämä on Lumen ja jään maa -sarjan viimeinen osa, en kerro juonesta mitään, etten tule paljastaneeksi miten tarina etenee. Tyydynpä kertomaan, että Auer on osannut punoa koukuttavan ja vetävän tarinan. Nonna, kirjan päähahmo, on puoleensavetävä. Hän kehittyy kirjasta toiseen eikä suinkaan ole heti ensimmäisestä lauseesta lähtien kaikkivoipa jäänoita. Hänelläkin on omat heikkoutensa ja inhimilliset piirteet, vaikkakin tässä viimeisessä osassa omaakin jo melkoisen mahtavat noidan voimat.

Lohikäärmeetkin olivat varsin uskottavia, jos mielikuvitusolento sellaista voi olla. Niillä on lohikäärmeille tyypilliset voimat, mahtavatkin, mutteivat ole täysin voittamattomia. Lohikäärmeet olivat jopa paljon inhimillisimpiä kuin monessa muussa fantasiakirjassa.

Pikkuisen minua paikoitellen riipi, että pakkasen, lumipyryn ja myrskyn kuvailua oli ehkä hitusen liikaa. Tokikin nimi Ikitalvi jo antaa olettaa, että kylmissä oloissa mennään, mutta muutamasta kohdasta olisi voinut talven kuvailun jättää väliin. Mutta tämä oli aika pikkuinen juttu kokonaisuudessa.

Kaiken kaikkiaan. Jos olet fantasia edes pikkuisen kiinnostaa, suosittelen Ilkka Auerin kirjoja, ihan ehdottomasti.

Sarjan aiemmat osat:  Sysilouhien sukua, Varjoissa vaeltaja ja Hyinen hauta.

Minun arvioni: fantasia lukutoukan unelma.