Krokotiilimeri

Fabio Geda, Krokotiilimeri
Kustantaja: Otava 2012
Isbn:  978-951-1-25125-5
180 s.

Eräänä aamuna kun Enaiat herää, äiti on poissa. Äiti ja poika ovat saapuneet kolme päivää sitten Pakistaniin Afganistanista, missä šiiamuslimeihin ja hazara-kansaan kuuluva perhe on joutunut sekä valtaväestöön kuuluvien paštujen että talebanien vainon kohteeksi.

Äiti on päättänyt palata kotiin veljen ja siskon luokse, ja kymmenvuotias Enaiat on nyt yksin maailmassa. Jäljellä ovat vain äidin neuvot: pysy erossa huumeista, älä tartu aseisiin, älä varasta.

Poika saa laittomille siirtolaisille tarkoitetusta majatalosta paikan työntekoa vastaan, mutta kohtelu on surkeaa. Alkaa vuosia kestävä vaellus kohti Euroopan unelmamannerta, Pakistanin ja Iranin kautta Turkkiin, Kreikkaan ja Italiaan.

Matkalla Enaiat kohtaa sekä ystäviä että vihollisia, ja perillä Euroopassa nuorukaista odottaa – laittoman siirtolaisen kova osa.

Melkoinen tarina. Tuntuu aivan uskomattomalle, että tälläistä tapahtuu vieläkin, 2000-luvulla. Mutta näin vain näyttää olevan. Ihminen on kauppatavaraa, ihmisyydellä ei kovin suurta arvoa.

Kirja oli nopea luettava, se myös koukutti heti alusta lähtien. Kirja kertoo avoimesti laittoman siirtolaisen osasta maailmalla. Se ei kuitenkaan revittele tai mässäile synkkyydellä tai liiallisilla yksityiskohdilla. Iloakin kirjassa on, paljonkin. Jotenkin minulle jäi käteen positiivinen mieli, vaikka ongelmia ja vastoinkäymisiä Enaiatilla riittää. Silti kirjasta huokuu elämänilo ja positiivinen mielenlaatu. 

Pökerryttävää on myös se, että Enaiat selviää tästä kaikesta. Hänhän on vasta lapsi, kun hänet jätetään Pakistaniin. Noin kymmenen vuotias. Elämä antoi ehkä vähän liian isolla kädellä jo noin pienelle. 

P.S. Minkähän maan tästä valitsisi maailman valloitukseen lukemalla? Aika tasapuolisesti kirjassa kerrotaan joka maassa käydyistä seikkailuista. Ehkäpä otan sitten vain ensimmäisen maan, Pakistanin, johon Enaiat saapuu siirtolaisena.

Minun arvioni: sekoitus tomeraa toimintaa ja antoisaa kirjaa.