Sisilian ruusu

Milla Keränen: Sisilian ruusu
Kustantaja: Gummerus Kustannus, maaliskuu 2012
ISBN 978-951-20-8802-7
360 s.

Rosalia elää Sisilian auringon alla punaisten ruusujen ja norjien oliivipuiden lomassa. Hän viettää päivänsä seurustellen punakupolisissa huvimajoissa ja hakee viilennystä puutarhan suihkulähteistä. Yhteisöä kuohuttaa tieto Keisarista, joka on tulossa meren takaa synnyinsaarelleen. Hänen mukanaan palaa myös Salvatore, Rosalian tuleva aviomies.

Mutta Rosalia ei välitä avioliitosta. Hänen sieluaan polttaa halu päästä näkemään suuren maailman ihmeet. Hän haluaa tutustua maanpiireihin, jotka saraseenitiedemies Al-Idrisi on hopeakarttaansa kaivertanut. Kaikki entinen kuitenkin unohtuu, kun hän löytää luostarin puutarhasta mystisen, haavoittuneen olennon, jota alkaa salaa tavata öisin. Vaalea muukalainen on kaunein Rosalian koskaan näkemä mies – vai onko hän sittenkin Jumalan Enkeli?

Sain tämän kirjan aikanaan äidiltäni näytekappaleena (ihana etu siitä, että äitini on töissä kirja-alalla.) Kirja jäi kuitenkin hyllyyn odottamaan sopivaa lukuhetkeä. Nyt tuohon kirjaan tartuin.

Ennakko-odotukset olivat isot. Odotin kirjalta paljon, vaikken siitä mitään ollut etukäteen lukenut. Jotenkin aihepiiri ja historiallinen ilmapiiri kiehtoivat. Mutta tämä kirja ei auennut minulle.

 Alkuun kuvittelin kirjan kulkevan Jane Austinin jalan jälkiä. Varakkaan perheen nuoret naiset pohtivat avioliittoa, seurustelevat keskenään ja juoruavat kylän tapahtumista. Hyvin pian tämä kuvitelma romuttui. Ja olin hukassa. En oikein ymmärtänyt mikä kirjan tarkoitus oli. Kirja kertoo Rosaliasta, hänen ajatuksistaan, mutta juonen käänteitä oli kovin vähän, tempo hidasta. Muutamasta blogista luin, että kirjan kieli on ollut heidän mielestään kaunista. Mutta minua ei oikein kiehtonut kielikään. En kokenut sitä mitenkään erikoisena tai kauniina. Jopa loikin paikoitellen pätkiä yli, kun koin ne tylsiksi. Ihmettelin kovasti mikä kirjan tarkoitus on. Silmäilin ja odotin, että kirja aukeaa.

Noin puolen välin jälkeen tapahtumiin tulee lisää vauhtia ja kirja piti paremmin otteessaan. Tosin loikkimista harrastin jonkin verran edelleen. Silmäilin kappaleen ja totesin sen jaarittelevan. Halusin kuitenkin tietää kuinka Rosalian käy. Ja odottelin avataanko aikamatkailua kirjassa enemmänkin vai ei.

Tästä kirjasta puuttui se jokin. Olen enemmänkin juonivetoisten kirjojen ystävä, mutta kyllä rauhallisetkin kirjat kiinnostavat, kunhan niissä on se jokin mikä pitää nenän kiinni kirjoissa. Tässä kirjassa ei oikein sitä minulle ollut.

Minun arvioni: sekoitus maanantaikappaletta ja omituista opusta.