Eoin Colfer: Artemis FowlKustantaja: Wsoy 2001
Isbn: 951-0-26073-8
292 s.
"Pysy loitolla, ihminen. Et tiedä minkä kanssa olet tekemisissä."
12-vuotias Artemis Fowl on tunnetun rikollissuvun nuorin vesa. Kun Artemis kaappaa rohkean menninkäiskomisario Holly Shortin panttivangikseen, maan alla asustavien keijujen, maahisten ja peikkojen yhteisrintama uhittelee päihittävänsä kevyesti nokkelan pojankoltiaisen. Hautautuneiden Alueiden Lainvalvonta HAL huomaa kuitenkin pian kohdanneensa hämmästyttävän älykkään vastustajan. Artemis uskoo päässeensä käsiksi maanalaiseen kulta-arteeseen, mutta juuri silloin HAL muuttaakin pelin sääntöjä...
Teksti: kirjan takakansi"
Tämä kirja on osunut silmiini kirjaston hyllyssä monet kerrat. Kuitenkaan en ole aikaisemmin siihen tarttunut. Vaikkakin tämä taitaa olla melkoisen tunnettu sarja fantasian saralla.
Ehkä tämä olisi pitänyt lukea silloin kymmenen vuotta sitten, kun kirjaan olen ensimmäisiä kertoja törmännyt. Silloin pidin enemmän tämän tyypin fantasiasta. Tai sitten nyt vain oli väärä hetki lukea tämä kirja. Koin sen liian lapselliseksi itselleni.
Pidin kirjassa tarinan sijoittamisesta meidän omaan maailmaamme. Tutut eurooppalaiset paikat vilahtelivat kulisseissa ja oikeita uskomuksia ja kansantaruja selitettiin uudella tavalla. Se toi tarinan lähemmäksi, enemmän iholle. Mitä jos meidän maailmamme ei olekaan ihan sellainen kuin luulemme?
Hetken Holly mietti poikkeaisiko Pariisin Disneylandissa. HAL:illa oli siellä monta siviilipukuista etsivää, useimmat Lumikin mökin henkilökuntaa. Siellä oli yksi maailman harvoista paikoista, joissa väki saattoi kulkea vapaasti kenenkään huomaamatta. (s.79)
Onneksi irlantilaisia pidettiin ulkomailla hulluina - käsitys, jota irlantilaiset itse eivät mitenkään pyrkineet kumoamaan. He olivat saaneet jostain päähänsä, että keijut raahasivat koko ajan mukanaan pataa, joka oli täynnä kultaa. Piti tietenkin paikkansa, että HAL:illa oli ammatin vaarallisuuden vuoksi lunnasrahasto, mutta siitä yksikään ihminen ei ollut vielä päässyt osille. (s.80)
Artemis ja hänen apurinsa Butler olivat kiinnostavia ja toimivia hahmoja. Artemis on lapsinero, Butler monenlaisen koulutuksen läpikäynyt taistelumestari. Artemis toimii kokoonpanon aivoina, Butler työkoneena. Sen sijaan yliluonnollisista hahmoista en oikein pitänyt. Koin keijut/menninkäiset jotenkin ärsyttävinä pikku surisijoina. Kääpiöt söivät maata ja pruuttasivat ne toisesta päästä pihalle savena. Mikä kiristeli hermojani sekin. Olenko lukenut liikaa perinteisempää asetelmaa keijuista ja haltioista, joten tämä maailman uudelleenmuokkaus ei sopinut minun ajatusmaailmaan? En tiedä. Mutten oikein lämmennyt tälle asetelmalle fantasiasta.
Onneksi maailma on pullollaan fantasiaa, joten minuakin miellyttäviä sarjoja on. Jätän Artemiksen rauhaan. Hänellä on varmasti taattu kannattajakuntansa eikä yhden siitä puuttuminen horjuta sitä mihinkään.
Vastapainoksi kerrottakoon, että Kirjamielellä-blogissa Artemiksesta on tykätty.
Minun arvioni: välipalakirja.
Minä sain tämän kirjan joskus siskoltani lahjaksi, olin kai yläasteella tai lukiossa. En ole koskaan saanut luettua ensimmäistä sivua pidemmälle, jokin tökkii. Ehkä liiallinen hehkuttaminen on saanut epäileväiseksi.
VastaaPoistaHuh, en ole siis ainut, joka ei pääse kirjaan sisään. Ennen kuin kirjoitin koko arvostelun, mietin kovasti olenko jotenkin omituinen tai vastarannankiiski, kun en lämmennyt kirjalle. Mutta muitakin siis on!
PoistaJopas sattui, olen nimittäin itse lähiviikkoina silmäillyt kirjaston hyllyjä siinä toivossa, että Artemiksen aloitusosa osuisi silmiin - itseltänikin kun on jäänyt koko sarja lukematta, vaikka se tosiaan on (tai ainakin ollut, en tiedä onko nykyään) suosittu. Kirjan kuvaus vain ei ole koskaan saanut oikein innostumaan, mutta nyt oli tarkoitus sivistäytyä. :D Hieman kyllä vieläkin epäilyttää, ainakin nyt tätä arvostelua ja kommenttia lueskellessa.. Mutta ehkä sitten jonain päivänä.
VastaaPoistaKannattaahan se varmasti koittaa edes. Voihan olla, että sinulle taas kirja on juurikin sopiva ja pidät kirjasta.
PoistaSivistystä ajattelin minäkin kasvattaa, kun tämän kirjan luin. Jotta tiedäm mistä puhutaan.