Aika mennyt palaa

Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa 

Kustantaja: Tammi 2012

Isbn:  978-951-31-6706-6

320 s.

Bostoniin miehensä kanssa muuttava Klarissa alkaa nähdä arvoituksellisia unia juutalaisvainoja Amerikkaan paenneesta ranskalaisesta Corinnesta. Klarissa uppoaa yhä syvemmälle unien maailmaan, jotka alkavat tuntua yhä todemmilta. Onko kyse enää unista?

Klarissa on nähnyt ahdistavaa painajaista nuoresta tytöstä lähtien. Siinä nuori nainen etsii hätääntyneenä lastaan. Matkalla Yhdysvaltoihin painajainen palaa ja aloittaa sarjan yksityiskohtaisia unia samasta naisesta.
Kun perhe muuttaa uuteen kotiinsa, vanhojen tammien ympäröimään viehättävään taloon, se tuntuu kummallisen tutulta. Unien Corinne taas rakentaa uutta elämää New Yorkissa ja löytää rinnalleen hurmaavan miehen. Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin saduissa.
Klarissa alkaa kirjoittaa muistiin Corinnen tarinaa, joka tuntuu täydentyvän myös valveilla ollessa. Voisiko Corinne olla ollut olemassa vai onko kaikki vain kirjailijaksi mielivän Klarissan mielikuvistusta?

Kuva ja teksti: Tammi

Hei, mä oon kerrankin ajan hermoilla. Luin uutuuskirjan ja vieläpä pian sen ilmestymisen jälkeen. Moista ei kovin usein tapahdu, olen aina jälkijunassa.

Minäkin alan pohdinnan sillä, millä niin moni muukin bloggari on aloittanut. Mitä minä voin sanoa kirjasta? Kuinka lojaali minun pitää olla toisella bloggarille? Minua suoraan sanoen jännitti aloittaa koko kirjaa. Kiinnosti valtavasti, mutta pelkäsin etten pidä koko kirjasta. Ja uskaltaisinko silloin kirjoittaa mielipiteeni auki?

Onneksi pian kirjaan tartuttuani pelko katosi. Sillä kirja kaappasi mukaansa ja kuljetti Bostoniin. Silmiäni en olisi kirjasta irti saanut, vaan täytyipä minunkin ipanoita välissä pikkuisen hoitaa. Juoni oli siis koukuttava ja etenikin reipasta tahtia käänteestä toiseen. Sopivasti oli Karoliina koukkuja osannut matkan varrelle ripotella ja pitää lukukiinnostusta yllä.

Mutta ilman muttia ei tämä kirja kuitenkaan edennyt. Alkuun kirjan kieli tökki. Se oli jotenkin onttoa. En saanut rytmistä kiinni ja tuntui kuin olisin pompsahdellut lauseesta toiseen, tapahtumasta toiseen. En jouhevasti, vaan tökkien. Tarinan kaapatessa mukaansa lakkasi kielikin minua häiritsemästä. Tosin paikoitellen sen kuitenkin jälleen minua vaivasi. Siinä oli jokin, mikä ei sopinut minun lukukokemukseeni, minun suuhuni.

Klarissan tarina myös junnasi minusta paikoitellen paikallaan. Kyseltiin samaa ja ihmeteltiin mitä kummaa unet oikein tarkoittavat. Mielestäni Klarissan elämässä olisi voinut olla jokin muukin koukku kuin vain nämä unet ja avio-ongelmat. Loppua kohdin tiivistyy kyllä Klarissankin tarina, mutta alkupäässä minua vaivasi saman toistelu.

Kirja oli kuitenkin aivan ehdottomasti lukemisen arvoinen. Ja todellakin piti otteessaan viimeisille riveille asti. Miinuksista huolimatta. Täydet pisteet Karoliinalle oivasta juonen kehittelystä ja lukijan sitomisesta tarinaan kiinni.

Minun arvioni: sekoitus tomeraa toimintaa ja viihde-opusta.