David Nicholls: Sinä päivänä / One day
Kustantaja: Otava 2011
Suomennos: Sauli Santikko
507 s.
Sinä päivänä heinäkuuta 1988 työväentaustainen älykkötyttö Emma Morley ja varakkaan perheen hulttiopoika Dexter Mayhew päätyvät puolivahingossa samaan sänkyyn. He ovat molemmat juuri valmistuneet Edinburghin yliopistosta ja heillä on koko elämä edessään. Missä he olisivat samana päivänä vuoden päästä? Entä seuraavana vuonna? Ja kaikkina sitä seuraavina?
Dexter päätyy kummempia yrittämättä tv-julkkikseksi ja viettää makeaa mutta onttoa elämää. Samaan aikaan Emma etsii omaa tietään hanttihommien ja epätoivoisten seurustelusuhteiden ryteikössä. Vaikka vuosien varrella Emman ja Dexterin elämänpiirit loittonevat yhä kauemmas toisistaan, heidän välilleen on muodostunut molemmille tärkeä, katkeamaton side. (Teksti Otava)
Tämä kirja on tarttunut matkaan divarista ja odottanut lukuvuoroaan pidemmän aikaan. Vihdoinkin olotila oli kirjalle sopiva.
Koitan tietoisesti välttää suuremmin lukemasta muiden ajatuksia kirjoista, jotta ne eivät vaikuttaisi minun lukukokemukseeni. Mutta tämän kirjan kohdalla en ole voinut välttyä kuulemasta ylistyssanoja. Joten odotuksia kirjaa kohtaan oli. Eikä se pettänyt.
Alku oli tahmeaa. Jotenkin odotin, että se suorastaan räjähtää käyntiin ja olen koukussa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kirja oli mielestäni hitaasti lämpenevä, muttei kuitenkaan missään kohdin tylsä. En siis pitänyt kirjaa huonona tai jumittavana alussakaan, odotukseni kirjasta vain olivat toisenlaiset kuin mitä se sitten oli. Kun sopeuduin kirjan maailmaan ja tempoon, olin ihastunut.
Minusta molemmat henkilöt ovat uskottavia. Hieman hukassa elämässään, kumpikin omalla tavalla. Mutta iän ja kokemusten myötä löytävät kumpikin oman paikkansa maailmassa.
Kansi lupaa rohkeasti, että kirja on mielettömän hauska. Itse en tätä hauskuutta kirjasta löytänyt, en edes mielen perukoilla hörähtänyt missään kohdin. Menikö minulta tuo hauskuus ihan ohi? Se ei kuitenkaan lukukokemusta haitannut. Enemmän se oli pohjavireeltään lämminhenkinen ja positiivinen kasvutarina.
Minun arvioni: hyvän mielen kirja.