3. helmikuuta 2014

Käsi jota kerran pitelin

Maggie O´Farrell: Käsi jota kerran pitelinThe Hand That First Held Mine 
Kustantaja: Schildts & Söderström 2013
Suomennos: Maija Kauhanen
391 s.


Maalaiskaupungin maa polttaa Lexie Sinclairin jalkojen alla: nuori nainen on valmistunut yli­opistosta ja odottaa elämän alkavan. Kun hienos­tunut Innes Kent ilmestyy kuin tyhjästä Lexien kotikadulle, odottaminen on ohi. Boheemin Lon­toon sydämessä, 1950-luvun sykkivässä Sohossa Lexie luo uuden elämän Innes rinnallaan. 
Nykyajassa Ted ja Elina vierastavat uutta elämään­sä vastasyntyneen vauvan vanhempina. Elina pel­kää menettäneensä kykynsä maalata, ja Tediä kiusaavat omat lapsuusmuistot – on jotain joka ei täsmää hänen vanhempiensa kertoman kanssa. 
Ted kaivautuu syvemmälle menneeseen vastauk­sia löytääkseen ja paljastaa kahden naisen muoto­kuvan: naisten tarinoita erottaa viisi vuosikymmen­tä ja yhdistää heidän palava tahtonsa elää elämää, joka ei sovi muottiin. 
Maggie O’Farrellin riipaiseva ja elämää suu­rempi romaani jättää haukkomaan henkeä. Se palkittiin Costa-kirjallisuuspalkinnolla parhaasta kaunokirjallisesta teoksesta vuonna 2010. (Teksti: Schildts & Söderström)
Tämä kirja on kirjastosta lainattu ja napattu hyllystä sen enempää tietämättä kirjasta. Minulla ei ollut oikeastaan mitään oletuksia, kun tätä aloitin lukemaan. Alkuun luin melko varovaisella mielellä. Ajattelin kirjan kertovan kahdesta naisesta eri aikakausina, heidän kasvutarinansa. Kyllähän kirja oli sitäkin, mutta se oli myös muutakin. Se oli loppuaan kohti tiivistyvä jännitysnäytelmä. Mitä pidemmälle pääsin, sitä vaikeampi oli kirjasta irti päästää. Loppuun kirjan luinkin yön pimeinä tunteina, kun heräsin pienintä imettämään. Unet ovat tämän versio kolmosen kanssa todella vähissä, mutta siitä huolimatta oli pakko kirja lukaista, väsytti aamulla kuinka paljon tahansa. 
Kirja osui vielä sopivaan aikaan. Elinan tarinaan pystyin samaistumaan voimakkaasti. Itsellänikin takana vaikea synnytys ja elin kotona pikkuvauva-aikaa kuten Elina kirjassa. Enempää kohdilleen ei olisi Elina voinut ajallisesti osua. 
Minä siis lämpenin kirjalle hieman hitaasti, mutta vauhtiin päästyäni en pystynyt kädestä laskemaan. Tämä pääsee ehdottomasti suositeltavien listalle. 
Minun arvioni: tomeraa toimintaa (vaikkei sanan varsinaisessa merkityksessä toimintakirja ollutkaan, koukuttava kuitenkin)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...