Maggie O´Farrell: Käsi jota kerran pitelin / The Hand That First Held Mine
Kustantaja: Schildts & Söderström 2013
Suomennos: Maija Kauhanen
391 s.
Maalaiskaupungin maa polttaa Lexie Sinclairin jalkojen alla: nuori nainen on valmistunut yliopistosta ja odottaa elämän alkavan. Kun hienostunut Innes Kent ilmestyy kuin tyhjästä Lexien kotikadulle, odottaminen on ohi. Boheemin Lontoon sydämessä, 1950-luvun sykkivässä Sohossa Lexie luo uuden elämän Innes rinnallaan.
Nykyajassa Ted ja Elina vierastavat uutta elämäänsä vastasyntyneen vauvan vanhempina. Elina pelkää menettäneensä kykynsä maalata, ja Tediä kiusaavat omat lapsuusmuistot – on jotain joka ei täsmää hänen vanhempiensa kertoman kanssa.
Ted kaivautuu syvemmälle menneeseen vastauksia löytääkseen ja paljastaa kahden naisen muotokuvan: naisten tarinoita erottaa viisi vuosikymmentä ja yhdistää heidän palava tahtonsa elää elämää, joka ei sovi muottiin.
Maggie O’Farrellin riipaiseva ja elämää suurempi romaani jättää haukkomaan henkeä. Se palkittiin Costa-kirjallisuuspalkinnolla parhaasta kaunokirjallisesta teoksesta vuonna 2010. (Teksti: Schildts & Söderström)
Tämä kirja on kirjastosta lainattu ja napattu hyllystä sen enempää tietämättä kirjasta. Minulla ei ollut oikeastaan mitään oletuksia, kun tätä aloitin lukemaan. Alkuun luin melko varovaisella mielellä. Ajattelin kirjan kertovan kahdesta naisesta eri aikakausina, heidän kasvutarinansa. Kyllähän kirja oli sitäkin, mutta se oli myös muutakin. Se oli loppuaan kohti tiivistyvä jännitysnäytelmä. Mitä pidemmälle pääsin, sitä vaikeampi oli kirjasta irti päästää. Loppuun kirjan luinkin yön pimeinä tunteina, kun heräsin pienintä imettämään. Unet ovat tämän versio kolmosen kanssa todella vähissä, mutta siitä huolimatta oli pakko kirja lukaista, väsytti aamulla kuinka paljon tahansa.
Kirja osui vielä sopivaan aikaan. Elinan tarinaan pystyin samaistumaan voimakkaasti. Itsellänikin takana vaikea synnytys ja elin kotona pikkuvauva-aikaa kuten Elina kirjassa. Enempää kohdilleen ei olisi Elina voinut ajallisesti osua.
Minä siis lämpenin kirjalle hieman hitaasti, mutta vauhtiin päästyäni en pystynyt kädestä laskemaan. Tämä pääsee ehdottomasti suositeltavien listalle.
Minun arvioni: tomeraa toimintaa (vaikkei sanan varsinaisessa merkityksessä toimintakirja ollutkaan, koukuttava kuitenkin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti