Sabine Kuegler:
Elämän viidakossa
Kustantaja: Tammi 2011
Isbn: 978-951-31-5764-7
199 s.
Isbn: 978-951-31-5764-7
199 s.
Sabine Kuegler vietti
lapsuutensa Länsi-Papuassa, jonne hänen kielentutkijavanhempansa olivat
asettuneet selvittämään eristyksissä eläneen fayu-heimon kieltä ja
tapoja. Sabine-tyttö kasvoi heimon arvomaailmaan, hän oppi lukemaan
luontoa ja viidakkoa. Elämä oli onnellista ja turvallista.
17-vuotiaana Sabine matkusti kouluun Sveitsiin ja sieltä Saksaan, vanhempiensa kotimaahan ja ihmemaailmaan, josta hän oli nähnyt vain kuvia ja kuullut pelkästään puhuttavan.
Elämän viidakossa kertoo siitä, mitä sitten seurasi, minkälaista elämä tuossa maailmassa todellisuudessa oli. Se kertoo kulttuurien yhteentörmäyksestä ja siitä, millaista viidakossa kasvaneen on elää suurkaupungissa ja maailmassa, jossa kelpaavat vain länsimaiset pelimerkit.
Viidakossa Sabine oli oppinut taitoja ja arvoja, joilla ei yhtäkkiä olekaan mitään käyttöä. Hänen käytöstään tulkitaan jatkuvasti väärin ja hän tulkitsee itsekin väärin muiden viestejä. Ymmärtämättömyyttään hän on pian raskaana ja ajautuu lapsineen länsimaisen viidakon armoille. Nurkkaan ahdistettuna hän alkaa puolustautua ja on kohta niin haavoilla, että vajoaa masennuksee. Siitä nousemiseen auttaa lopulta vain se, että hän alkaa kirjoittaa elämäntarinaansa. Se muuttaa hänen elämänsä kokonaan.
Minusta tämä kolmas kirja oli paras Sabinen kirjoittamista kirjoista. Hän kuvaa aidosti omaa masennustaan, vaikeuksiaan sopeutua hänelle täysin vieraaseen kulttuuriin ja kaipuuta takaisin lapsuuteen, lapsuuden maisemiin.
Sabine kohtaa myös erään ihmisen, Hilden, joka häikäilemättä käyttää Sabinea ja hänen lähipiiriään omiin, sairaisiin ja hämäriin tarkoitusperiin. Ihmisenä, joka oli kasvanut viidakossa ja jossa yhteisöllisyys oli suurta, valehtelu tuntematonta, Sabine ei osannut ollenkaan suojautua tuollaiselta hyväksikäytöltä. Hän ei edes aluksi ymmärtänyt, että joku voi todella niin käyttäytyä. Itselleni tuli mieleen, josko Hilde oli narsisti, ainakin hänellä tuntui olevan tuollaisia piirteitä. Olisiko edes täällä länsimaisessa kulttuurissa kasvanut ihminen osannut suojatua Hilden juonittelulta? Hildellä oli kauaskantoiset vaikutukset Sabinen elämään. Sopeutumista täysin toisenlaiseen kulttuuriin ei varmasti helpottanut moinen kokemus.
Kirja on kuvaus sopeutumisesta, pohjalla käymisestä ja taistelusta takaisin pinnalle. Sen tunnelma on pitkälti ahdistunut ja tuskainen. Sabine ei ole säästellyt itseään kirjoittaessaan kirjaa.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.
Minun arvioni: tomeraa toimintaa.
17-vuotiaana Sabine matkusti kouluun Sveitsiin ja sieltä Saksaan, vanhempiensa kotimaahan ja ihmemaailmaan, josta hän oli nähnyt vain kuvia ja kuullut pelkästään puhuttavan.
Elämän viidakossa kertoo siitä, mitä sitten seurasi, minkälaista elämä tuossa maailmassa todellisuudessa oli. Se kertoo kulttuurien yhteentörmäyksestä ja siitä, millaista viidakossa kasvaneen on elää suurkaupungissa ja maailmassa, jossa kelpaavat vain länsimaiset pelimerkit.
Viidakossa Sabine oli oppinut taitoja ja arvoja, joilla ei yhtäkkiä olekaan mitään käyttöä. Hänen käytöstään tulkitaan jatkuvasti väärin ja hän tulkitsee itsekin väärin muiden viestejä. Ymmärtämättömyyttään hän on pian raskaana ja ajautuu lapsineen länsimaisen viidakon armoille. Nurkkaan ahdistettuna hän alkaa puolustautua ja on kohta niin haavoilla, että vajoaa masennuksee. Siitä nousemiseen auttaa lopulta vain se, että hän alkaa kirjoittaa elämäntarinaansa. Se muuttaa hänen elämänsä kokonaan.
Minusta tämä kolmas kirja oli paras Sabinen kirjoittamista kirjoista. Hän kuvaa aidosti omaa masennustaan, vaikeuksiaan sopeutua hänelle täysin vieraaseen kulttuuriin ja kaipuuta takaisin lapsuuteen, lapsuuden maisemiin.
Sabine kohtaa myös erään ihmisen, Hilden, joka häikäilemättä käyttää Sabinea ja hänen lähipiiriään omiin, sairaisiin ja hämäriin tarkoitusperiin. Ihmisenä, joka oli kasvanut viidakossa ja jossa yhteisöllisyys oli suurta, valehtelu tuntematonta, Sabine ei osannut ollenkaan suojautua tuollaiselta hyväksikäytöltä. Hän ei edes aluksi ymmärtänyt, että joku voi todella niin käyttäytyä. Itselleni tuli mieleen, josko Hilde oli narsisti, ainakin hänellä tuntui olevan tuollaisia piirteitä. Olisiko edes täällä länsimaisessa kulttuurissa kasvanut ihminen osannut suojatua Hilden juonittelulta? Hildellä oli kauaskantoiset vaikutukset Sabinen elämään. Sopeutumista täysin toisenlaiseen kulttuuriin ei varmasti helpottanut moinen kokemus.
Kirja on kuvaus sopeutumisesta, pohjalla käymisestä ja taistelusta takaisin pinnalle. Sen tunnelma on pitkälti ahdistunut ja tuskainen. Sabine ei ole säästellyt itseään kirjoittaessaan kirjaa.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.
Minun arvioni: tomeraa toimintaa.
