tag:blogger.com,1999:blog-22304625356451884742024-02-07T06:12:17.983+02:00Kirjojen salainen puutarhaHyvä kirja kaappaa mukaansa, kuljettaa toisenlaiseen maailmaan ja jää viipyilemään ajatuksiin pitkäksikin aikaa.Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.comBlogger115125tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-78260348292243377652014-06-06T11:46:00.000+03:002014-06-06T11:46:00.169+03:001Q84Haruki Murakami: 1Q84<br />
Kustantaja: Tammi 2013<br />
Suomentaja: Aleksi Milonoff<br />
783 s.<br />
<br />
<div id="aui_3_2_0_1283" style="background-color: white; color: #111111; line-height: 19.441944122314453px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><i>On vuosi 1984. Aomame on liikunnanohjaaja, joka sivutyönään murhaa väkivaltaisia miehiä. Työkeikalla Aomamen taksi juuttuu liikenneruuhkaan, ja kuski neuvoo hänelle oikotien hätäpoistumistikkaita pitkin. Tikkaat kiivettyään Aomame huomaa siirtyneensä rinnakkaistodellisuuteen, jonka taivaalla on kaksi kuuta. On vuosi 1Q84.</i></span></div>
<div style="background-color: white; color: #111111; line-height: 19.441944122314453px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Vuonna 1984 matematiikanopettaja Tengo muokkaa oudosta käsikirjoituksesta menestysromaanin. Kirjailijaksi väitetystä teinitytöstä Fuka-Eristä tulee tähti, mutta mystisestä lahkosta paennutta tyttöä ei maine kiinnosta. Kun Fuka-Eri katoaa ja Tengo huomaa kirjoittavansa tarinaa maailmasta, jossa on kaksi kuuta, nyrjähtää todellisuus raiteiltaan.</i></span></div>
<div style="background-color: white; color: #111111; line-height: 19.441944122314453px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Teksti: Tammi</i></span></div>
<div style="background-color: white; color: #111111; line-height: 19.441944122314453px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
Tästä kirjasta olin tahtomattanikin kuullut ja lukenut paljon. Se on saanut osakseen suurta suitsutusta ja aloitinkin lukemaan kirjaa kovin ennako-odotuksin. Intoa ei laimentanut edes se, että mieheni ei siitä suunnattomasti pitänyt. </div>
<blockquote class="tr_bq" style="margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<i>"Niin kuin sanoin, aina on vain yksi todellisuus", kuljettaja toisti hitaasti, kuin alleviivaten tärkeän kohdan kirjasta.</i><i><br /></i><i>"Niinpä tietysti", Aomame sanoi. Kuljettaja oli oikeassa. Fyysinen kappale saattoi olla vain yhdessä ajassa ja paikassa kerrallaan. Einstein oli todistanut sen. Todellisuus oli äärettömän kylmä ja yksinäinen.</i><i><br /></i><i>Aomame osoitti auton stereoita. "Mahtava ääni."</i><i><br /></i><i>Kuljettaja nyökkäsi. "Kuka tämän säveltäjä olikaan?"</i><i><br /></i><i>"Janácek." </i><i>(</i><i>s. 18)</i></blockquote>
<div style="margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<span style="color: #111111;"><span style="background-color: white; line-height: 19.441944122314453px;">Kirja alkaa vauhdikkaasti. Aomame joutuu toiseen todellisuuteen jo heti alkumetreillä. Luen innolla ja en pysty laskemaan kirjaa käsistäni. Mutta sitten tapahtuu jotain. Tarina alkaa junnata ja kirjaan tarttuminen vaikeutua. Pitkiä pätkiä kerrotaan Aomamen seksiseikkailuista enkä saa kiinni miksi ne saavat niin ison huomion kirjassa. Tuntuu, että varsinainen tarina ei ota edistyäkseen. Janoan tietää mikä ihmeen ilmakotelo ja mitä tekemistä sillä on tarinan kanssa. Mutta tarina seikkailee kummallisilla sivuraiteilla.</span></span></div>
<div style="margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<span style="color: #111111;"><span style="background-color: white; line-height: 19.441944122314453px;">Lisäksi Aomame, yksi kirjan päähenkilöistä, on minusta ärsyttävä. Ei hyvällä tavalla ärsyttävä, joka saa nenän pysymään kiinni kirjassa, vaan ´tekee mieli jättää kirja kesken´ -tavalla ärsyttävä. Onneksi tarina ei seuraa pelkästään häntä, vaan hahmoja on useampi. Muuten kirja olisi päätynyt keskeneräisten kirjojen listalle. Teinityttö Fuka-Eri on minusta huomattavasti kiinnostavampi persoona ja olisinkin toivonut, että hänestä olisi ollut kirjassa enemmän ja hänen taustojaan ja tarinaa avattu paremmin.</span></span></div>
<div style="background-color: white; color: #111111; line-height: 19.441944122314453px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
Meno toki tiivistyy loppua kohden. Loppuhuipennusta ei tässä kohtaa kuitenkaan vielä saada, sillä tarina jatkuu kolmososassa. Minulta taitaa kuitenkin tuo osa jäädä lukematta. Sen verta iso pettymys oli tämä kirja eikä kiinnostus jaksanut pysyä. Yhdyn siis mieheni mielipiteeseen, kirja ei täyttänyt odotuksia.</div>
<div style="background-color: white; color: #111111; line-height: 19.441944122314453px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
Murakamin luomat puitteet tarinalle ja itse tarinakin pohjimmiltaan ovat kyllä kiinnostavat. Hänellä on täysin omanlainen ote maagiseen realismiin. Seikkailu tapahtuu meidän omassa maailmassa eikä kuitenkaan. Maailmamme rinnalla on toinen todellisuus. Mutta itse toteutus oli minusta ontuva. Taidan kuulua pieneen vähemmistöön, joka oli pettynyt kirjaan eikä löytänyt siitä suuria maailmoja ja mieltä ravistavia tunnelmia.</div>
<div style="background-color: white; color: #111111; line-height: 19.441944122314453px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
Toisenlaisia näkemyksiä kirjasta: <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/05/haruki-murakami-1q84-osat-1-ja-2.html" target="_blank">Annami</a> rakastui kirjaan ja kirjailijaan, kuten myös <a href="http://rakkaudestakirjoihin.blogspot.fi/2013/05/haruki-murakami-1q84-osat-1-ja-2_20.html" target="_blank">Annika K</a>.</div>
<div style="background-color: white; color: #111111; line-height: 19.441944122314453px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<i>Minun arvioni: peruskirja koukulla.</i></div>
<div style="background-color: white; color: #111111; font-family: Georgia, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 13px; line-height: 19.441944122314453px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<br /></div>
Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-74138082350854978032014-06-01T10:59:00.000+03:002014-06-01T11:49:46.378+03:00KvanttivarasHannu Rajaniemi: Kvanttivaras / The Quantum Thief<br />
Kustantaja: Gummerus 2011<br />
Suomentaja: Antti Autio<br />
400 s<br />
<br />
<span style="background-color: #f9f7ec; color: #333333; line-height: 20px;"><span style="font-family: inherit;"><i>Jean le Flambeur on mestarivaras, huijari, josta tiedetään vähän mutta jonka teoista on kuultu kaikkialla. Hän teki kuitenkin yhden virheen ja maksaa siitä nyt virtuaalisessa dilemmavankilassa, jossa vangit pelaavat loputtomia kuolettavia pelejä tuhansia itsensä kopioita vastaan. Kunnes Mieli-niminen nainen tarjoaa hänelle mahdollisuuden vapauteen. Hänen on vain vietävä loppuun yksi keikka, jossa hän ei aikanaan aivan onnistunut…</i></span></span><br />
<span style="background-color: #f9f7ec; color: #333333; line-height: 20px;"><span style="font-family: inherit;"><i><br /></i></span></span>
<span style="background-color: #f9f7ec; color: #333333; line-height: 20px;"><span style="font-family: inherit;"><i>Teksti: Gummerus</i></span></span><br />
<span style="background-color: #f9f7ec; color: #333333; line-height: 20px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="background-color: #f9f7ec; color: #333333; line-height: 20px;"><span style="font-family: inherit;">Tässäpä varsin virkistävä lukukokemus. Mieheni suositteli tätä kirjaa minulle. Hän tosin epäili, etten välttämättä pitäisi kirjasta. Mutta tiesin siis jo etukäteen, ettei tämä ole kaikken helppolukuisin kirja. Alkumetreillä olinkin varsin pihalla. Mitä ihmettä? Mitä nämä kaikki kummalliset termit oikein tarkoittavat? Arkontti. Gevulot. Tzaddikki. Täh? Jonkun matkaa luettuani alkoivat</span></span><span style="background-color: #f9f7ec; color: #333333; font-family: inherit; line-height: 20px;"> termit huvittaa minua. Hihittelin itsekseni. Uskomaton mielikuvitus kirjan kirjoittajalla. Sitten repesin jo ääneen. Kummallisen termi-ilottelun jälkeen jokin maistui täysin ymmärrettävältä. Mieleni perukoissa odotin tähänkin kohtaan jotain kummallista avaruusajan makukokemusta. Jotain, mistä minulla ei olisi mitään aavistusta. Jotain, jonka mielikuvan joutuisin luomaan täysin tyhjästä. Kirja onnistui yllättämään olemalla siinä kohdin tuikitavallinen.</span><br />
<span style="background-color: #f9f7ec; color: #333333; line-height: 20px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="background-color: #f9f7ec; color: #333333; line-height: 20px;"><span style="font-family: inherit;"><i>Arkontti katselee sellejä, joissa pienet varkaat, perhoset ja oortilaisnaiset asustavat. Peli alkaa minä hetkenä hyvänsä.</i></span></span><br />
<span style="background-color: #f9f7ec; color: #333333; line-height: 20px;"><span style="font-family: inherit;"><i>Jospa se maistuu tällä kertaa sitruunasorbetilta? (s. 41)</i></span></span><br />
<span style="background-color: #f9f7ec; color: #333333; line-height: 20px;"><span style="font-family: inherit;"><i><br /></i></span></span>
<span style="background-color: #f9f7ec; color: #333333; line-height: 20px;"><span style="font-family: inherit;">Tässä kohtaa olin jo vakuuttunut, että kirjailija haluaa leikkiä lukijansa kanssa. Tämä kirja ei ole kirjoitettu liian tosissaan. Menossa on jonkinlainen peli lukijan ja kirjailijan välillä. </span></span><br />
<span style="background-color: #f9f7ec; color: #333333; line-height: 20px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="background-color: #f9f7ec; color: #333333; line-height: 20px;"><span style="font-family: inherit;">Rajaniemi on luonut omanlaisen maailmansa. Hän ei juuri selittele termejä tai maailmaa. Mielikuvan luominen jää lukijalle. En ymmärrä läheskään kaikkea. Osasta saan kiinni jutun juuresta, mutten pääse kiinni kunnolla ytimeen. Kirjailijalla on selvästi syvällisempi ajatus maailmankuvasta ja -järjestyksestä. Tämä ei kuitenkaan häiritse minua. Jopa itseasiassa pidän tuosta tunteesta, että olen pikkaisen pihalla ja syrjässä koko aika. </span></span><br />
<span style="background-color: #f9f7ec; color: #333333; line-height: 20px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="background-color: #f9f7ec; color: #333333; line-height: 20px;"><span style="font-family: inherit;"><i>Samassa Mielen ajatukset sotkeutuvat ja hänet valtaa tunne siitä, että hän on elänyt äskeisen hetken aikaisemminkin. </i>Helvetin biosyöte<i>, hän kiroaa itsekseen. </i>Pellegrini se sitten osaa järjestää asiat niin, että minulta lähtee järki.<i> Kodossaan Oortissa Mieli asui komeetan sisään koverretussa jääluolassa parinkymmenen muun oortilaisen kanssa. Tilaa ei ollut juuri enempää kuin</i> Perhosessa<i>, mutta jääluolan ahtaus ei ole mitään verrattuna tunteeseen, jonka kvanttisäikeinen napanuora aiheuttaa. Se kytkee hänet yhteen varkaan kanssa, niin että hän on jatkuvasti tietoinen tämän ajatuksista ja liikkeistä </i>omassa mielessään<i>. Hän suodattaa suurimman osan tietovirrasta pois, mutta yksittäisiä ajatuksia ja tuntemuksia pääsee aina silloin tällöin läpi. (s. 90)</i></span></span><br />
<span style="background-color: #f9f7ec; color: #333333; line-height: 20px;"><span style="font-family: inherit;"><i><br /></i></span></span>
<span style="color: #333333;"><span style="background-color: #f9f7ec; line-height: 20px;">Itse tarina on jonkinlainen veijaritarina. Sankari tuntuu selviytyvän tilanteista aina voittajana. Tai ehkei aina voittajana, mutta kuiville vesille kuitenkin. Itse tarina ei ole niin kummallinen tai vaikeasti tajuttava. Onneksi, sillä sitten voisi käydä kirjan ymmärtäminen jo liian haasteelliseksi. Maailmankuvan ja termistön käsittämisessä on jo tarpeeksi purtavaa yhdelle lukukokemukselle. </span></span><br />
<span style="color: #333333;"><span style="background-color: #f9f7ec; line-height: 20px;"><br /></span></span>
<span style="color: #333333;"><span style="background-color: #f9f7ec; line-height: 20px;"><i>"Me kokeilimme ensimmäisten joukossa, miten kvanttiekonomisia mekanismeja voisi hyödyntää tehokkaasti yhteistyössä. Kaiken panivat alulle kaksi fysiikan laboratoriossa työskennellyttä puolihullua otakua, jotka kähvelsivät työpaikaltaa lomittuneita ioniloukkukubitteja ja kytkivät ne pelialustoihinsa. Siitä alkoi suunnitelmallinen viholliskiltojen ryövääminen ja saaliiden myynti huutokaupassa. Kävi ilmi, että lomittusilmiöllä saattoi tehdä vaikka mitä hauskaa. Pelitkin muuttuivat varsin kummallisiksi - esimerkiksi vangin dilemmaan pystyi nyt yhdistämään telepaattisen elementin. Tuloksena oli täydellinen koordinaatio, ja pelin ratkaisumallit menivät kokonaan uusiksi. Me pyyhimme muilla pöytää ja olimme hukkua mammonaan." (s.110)</i></span></span><br />
<span style="color: #333333;"><span style="background-color: #f9f7ec; line-height: 20px;"><br /></span></span>
<span style="color: #333333;"><span style="background-color: #f9f7ec; line-height: 20px;">Pidin kirjasta todella paljon. Enpä muista monessakaan kirjassa olleeni näin pihalla ja silti pitäväni kirjasta ja jopa nauttivani siitä suuresti.<span style="font-family: inherit;"> </span></span></span><span style="background-color: white; color: #333333; line-height: 20.790000915527344px;"><span style="font-family: inherit;">China Miévillen</span></span><span style="background-color: white; color: #333333; font-family: inherit; line-height: 20.790000915527344px;"> Toiset tulee näin äkkipäätään mieleen. Tosin kirja on varsin toisen tyyppinen, mutta yhtä mieleenpainuva lukukokemut oli kuin tämäkin. Kirjan luettua oli jopa voittaja olo: "Jes, minä tein sen. Koin juuri jotain varsin mielenkiintoista." Suosittelen varsin lämpimästi kirjan lukemista. Tälläistä et ole ihan heti toista lukenut. Jatko-osat menevät aivan ehdottomasti lukulistalle.</span><br />
<span style="background-color: white; color: #333333; font-family: inherit; line-height: 20.790000915527344px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #333333; font-family: inherit; line-height: 20.790000915527344px;"><i>Minun arvioni: Lukutoukan unelma.</i></span>Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-9064589394818729732014-02-06T15:06:00.000+02:002014-02-06T15:06:17.261+02:00Sinä päivänä<div class="" style="clear: both; text-align: left;">
David Nicholls: Sinä päivänä / One day</div>
<div class="" style="clear: both; text-align: left;">
Kustantaja: Otava 2011</div>
<div class="" style="clear: both; text-align: left;">
Suomennos: Sauli Santikko</div>
<div class="" style="clear: both; text-align: left;">
507 s.</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5VrKnBE4zrt3B98QO-Az_KMFqX4uQ5kGCR6YHVB__AWU37m5Ike0m2ynHL8Bbuj2WxYFNCErTyZCGS-Bg1AhDz2eD_IQLk28s4RHNtuVch5lTbKY6xZlkCnTMRtNqJXRDalIXDLwjkrs/s640/IMG_20140203_142209.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5VrKnBE4zrt3B98QO-Az_KMFqX4uQ5kGCR6YHVB__AWU37m5Ike0m2ynHL8Bbuj2WxYFNCErTyZCGS-Bg1AhDz2eD_IQLk28s4RHNtuVch5lTbKY6xZlkCnTMRtNqJXRDalIXDLwjkrs/s640/IMG_20140203_142209.jpg" height="320" width="320" /></a><span style="font-family: inherit; font-size: small; font-weight: normal;"><i>Sinä päivänä </i></span><i style="background-color: white; color: #333333; font-family: inherit;">heinäkuuta 1988 työväentaustainen älykkötyttö Emma Morley ja varakkaan perheen hulttiopoika Dexter Mayhew päätyvät puolivahingossa samaan sänkyyn. He ovat molemmat juuri valmistuneet Edinburghin yliopistosta ja heillä on koko elämä edessään. Missä he olisivat samana päivänä vuoden päästä? Entä seuraavana vuonna? Ja kaikkina sitä seuraavina?</i><br />
<div class="markdown" style="background-color: white; color: #333333; margin: 0px; padding: 0px;">
<div style="margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Dexter päätyy kummempia yrittämättä tv-julkkikseksi ja viettää makeaa mutta onttoa elämää. Samaan aikaan Emma etsii omaa tietään hanttihommien ja epätoivoisten seurustelusuhteiden ryteikössä. Vaikka vuosien varrella Emman ja Dexterin elämänpiirit loittonevat yhä kauemmas toisistaan, heidän välilleen on muodostunut molemmille tärkeä, katkeamaton side. (Teksti Otava)</i></span></div>
<div style="margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;">Tämä kirja on tarttunut matkaan divarista ja odottanut lukuvuoroaan pidemmän aikaan. Vihdoinkin olotila oli kirjalle sopiva.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;">Koitan tietoisesti välttää suuremmin lukemasta muiden ajatuksia kirjoista, jotta ne eivät vaikuttaisi minun lukukokemukseeni. Mutta tämän kirjan kohdalla en ole voinut välttyä kuulemasta ylistyssanoja. Joten odotuksia kirjaa kohtaan oli. Eikä se pettänyt. </span></div>
<div style="margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;">Alku oli tahmeaa. Jotenkin odotin, että se suorastaan räjähtää käyntiin ja olen koukussa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kirja oli mielestäni hitaasti lämpenevä, muttei kuitenkaan missään kohdin tylsä. En siis pitänyt kirjaa huonona tai jumittavana alussakaan, odotukseni kirjasta vain olivat toisenlaiset kuin mitä se sitten oli. Kun sopeuduin kirjan maailmaan ja tempoon, olin ihastunut. </span></div>
<div style="margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
Minusta molemmat henkilöt ovat uskottavia. Hieman hukassa elämässään, kumpikin omalla tavalla. Mutta iän ja kokemusten myötä löytävät kumpikin oman paikkansa maailmassa. </div>
<div style="margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
Kansi lupaa rohkeasti, että kirja on mielettömän hauska. Itse en tätä hauskuutta kirjasta löytänyt, en edes mielen perukoilla hörähtänyt missään kohdin. Menikö minulta tuo hauskuus ihan ohi? Se ei kuitenkaan lukukokemusta haitannut. Enemmän se oli pohjavireeltään lämminhenkinen ja positiivinen kasvutarina.</div>
<div style="margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
<i>Minun arvioni: hyvän mielen kirja.</i></div>
</div>
<!-- Blogger automated replacement: "https://images-blogger-opensocial.googleusercontent.com/gadgets/proxy?url=http%3A%2F%2Flh3.ggpht.com%2F-f2wmoxymV1A%2FUu-KQ9X8VrI%2FAAAAAAAAB4E%2FoYAMJOjshOE%2Fs640%2FIMG_20140203_142209.jpg&container=blogger&gadget=a&rewriteMime=image%2F*" with "https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5VrKnBE4zrt3B98QO-Az_KMFqX4uQ5kGCR6YHVB__AWU37m5Ike0m2ynHL8Bbuj2WxYFNCErTyZCGS-Bg1AhDz2eD_IQLk28s4RHNtuVch5lTbKY6xZlkCnTMRtNqJXRDalIXDLwjkrs/s640/IMG_20140203_142209.jpg" -->Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-76171658849434442332014-02-03T14:25:00.000+02:002014-02-03T14:25:39.124+02:00Käsi jota kerran pitelin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpespaC9M9GifMtg0ZZsdfzVrrtOq6wy7VQNUnesxbFgaEeLV5hxp9oqJC_CEmAQ8z7-DFfF5mTTKvEmzXW7YID71kKMEoJgOyxWaaxrMYIuCWZ1L1gXTgVvw26NoDo9haTrqJ8VsEFfk/s640/IMAG1274.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpespaC9M9GifMtg0ZZsdfzVrrtOq6wy7VQNUnesxbFgaEeLV5hxp9oqJC_CEmAQ8z7-DFfF5mTTKvEmzXW7YID71kKMEoJgOyxWaaxrMYIuCWZ1L1gXTgVvw26NoDo9haTrqJ8VsEFfk/s640/IMAG1274.jpg" height="320" width="180" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Maggie O´Farrell: Käsi jota kerran pitelin<span style="font-family: inherit;"> / <span style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #404040; line-height: 21px;">The Hand That First Held Mine</span></span> </div>
<div style="text-align: left;">
Kustantaja: Schildts & Söderström 2013</div>
<div style="text-align: left;">
Suomennos: Maija Kauhanen</div>
<div style="text-align: left;">
391 s.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<br />
<div style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #404040; font-family: ff-tisa-web-pro, 'Times New Roman', serif; font-size: 16px; line-height: 22.15999984741211px; margin-bottom: 13px;">
<i>Maalaiskaupungin maa polttaa Lexie Sinclairin jalkojen alla: nuori nainen on valmistunut yliopistosta ja odottaa elämän alkavan. Kun hienostunut Innes Kent ilmestyy kuin tyhjästä Lexien kotikadulle, odottaminen on ohi. Boheemin Lontoon sydämessä, 1950-luvun sykkivässä Sohossa Lexie luo uuden elämän Innes rinnallaan. </i></div>
<div style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #404040; font-family: ff-tisa-web-pro, 'Times New Roman', serif; font-size: 16px; line-height: 22.15999984741211px; margin-bottom: 13px;">
<i>Nykyajassa Ted ja Elina vierastavat uutta elämäänsä vastasyntyneen vauvan vanhempina. Elina pelkää menettäneensä kykynsä maalata, ja Tediä kiusaavat omat lapsuusmuistot – on jotain joka ei täsmää hänen vanhempiensa kertoman kanssa. </i></div>
<div style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #404040; font-family: ff-tisa-web-pro, 'Times New Roman', serif; font-size: 16px; line-height: 22.15999984741211px; margin-bottom: 13px;">
<i>Ted kaivautuu syvemmälle menneeseen vastauksia löytääkseen ja paljastaa kahden naisen muotokuvan: naisten tarinoita erottaa viisi vuosikymmentä ja yhdistää heidän palava tahtonsa elää elämää, joka ei sovi muottiin. </i></div>
<div style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #404040; font-family: ff-tisa-web-pro, 'Times New Roman', serif; font-size: 16px; line-height: 22.15999984741211px; margin-bottom: 13px;">
<i>Maggie O’Farrellin riipaiseva ja elämää suurempi romaani jättää haukkomaan henkeä. Se palkittiin Costa-kirjallisuuspalkinnolla parhaasta kaunokirjallisesta teoksesta vuonna 2010. (Teksti: <span style="background-color: transparent; text-align: center;">Schildts & Söderström)</span></i></div>
<div style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #404040; font-family: ff-tisa-web-pro, 'Times New Roman', serif; font-size: 16px; line-height: 22.15999984741211px; margin-bottom: 13px;">
Tämä kirja on kirjastosta lainattu ja napattu hyllystä sen enempää tietämättä kirjasta. Minulla ei ollut oikeastaan mitään oletuksia, kun tätä aloitin lukemaan. <span style="font-size: 16px;">Alkuun luin melko varovaisella mielellä. Ajattelin kirjan kertovan kahdesta naisesta eri aikakausina, heidän kasvutarinansa. Kyllähän kirja oli sitäkin, mutta se oli myös muutakin. Se oli loppuaan kohti tiivistyvä jännitysnäytelmä. Mitä pidemmälle pääsin, sitä vaikeampi oli kirjasta irti päästää. Loppuun kirjan luinkin yön pimeinä tunteina, kun heräsin pienintä imettämään. Unet ovat tämän versio kolmosen kanssa todella vähissä, mutta siitä huolimatta oli pakko kirja lukaista, väsytti aamulla kuinka paljon tahansa. </span></div>
<div style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #404040; font-family: ff-tisa-web-pro, 'Times New Roman', serif; font-size: 16px; line-height: 22.15999984741211px; margin-bottom: 13px;">
<span style="font-size: 16px;">Kirja osui vielä sopivaan aikaan. Elinan tarinaan pystyin samaistumaan voimakkaasti. Itsellänikin takana vaikea synnytys ja elin kotona pikkuvauva-aikaa kuten Elina kirjassa. Enempää kohdilleen ei olisi Elina voinut ajallisesti osua. </span></div>
<div style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #404040; font-family: ff-tisa-web-pro, 'Times New Roman', serif; font-size: 16px; line-height: 22.15999984741211px; margin-bottom: 13px;">
Minä siis lämpenin kirjalle hieman hitaasti, mutta vauhtiin päästyäni en pystynyt kädestä laskemaan. Tämä pääsee ehdottomasti suositeltavien listalle. </div>
<div style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #404040; font-family: ff-tisa-web-pro, 'Times New Roman', serif; font-size: 16px; line-height: 22.15999984741211px; margin-bottom: 13px;">
<i>Minun arvioni: tomeraa toimintaa</i> (vaikkei sanan varsinaisessa merkityksessä toimintakirja ollutkaan, koukuttava kuitenkin)</div>
<!-- Blogger automated replacement: "https://images-blogger-opensocial.googleusercontent.com/gadgets/proxy?url=http%3A%2F%2Flh4.ggpht.com%2F-saGeCNZ8Xeg%2FUu4ckfOY_WI%2FAAAAAAAAB3k%2FDtN06Z-ifv8%2Fs640%2FIMAG1274.jpg&container=blogger&gadget=a&rewriteMime=image%2F*" with "https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpespaC9M9GifMtg0ZZsdfzVrrtOq6wy7VQNUnesxbFgaEeLV5hxp9oqJC_CEmAQ8z7-DFfF5mTTKvEmzXW7YID71kKMEoJgOyxWaaxrMYIuCWZ1L1gXTgVvw26NoDo9haTrqJ8VsEFfk/s640/IMAG1274.jpg" -->Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-17939146730651799922014-02-02T18:04:00.001+02:002014-02-02T18:17:16.432+02:00Käen kutsu<div class="" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT9tyxS5Ul2z3ftPz369Z3k1lOaxgDdOQW_Oj0gKvg5wwhtB0iFcIYRYNwtzzJsv7g-oPwNFbJSDe-RxBRh0ydGOinhdlF6pkiqGh7hkfva8FLgyfL8FEG-oW8SZhd4yHtpTIMrhK-ko8/s640/IMG_2014-02-02_06_03_23.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT9tyxS5Ul2z3ftPz369Z3k1lOaxgDdOQW_Oj0gKvg5wwhtB0iFcIYRYNwtzzJsv7g-oPwNFbJSDe-RxBRh0ydGOinhdlF6pkiqGh7hkfva8FLgyfL8FEG-oW8SZhd4yHtpTIMrhK-ko8/s640/IMG_2014-02-02_06_03_23.jpg" height="320" width="210" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Robert Galbraith: Käen kutsu / The Cuckoo´s Calling</div>
<div style="text-align: left;">
Kustantaja: Otava 2013</div>
<div style="text-align: left;">
Suomentaja: Ilkka Rekiaro</div>
<div style="text-align: left;">
463 s.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<br />
<div style="background-color: white; color: #333333; margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Kun kaunis, ongelmien piinaama mallityttö putoaa lumen peittämältä parvekkeelta Mayfairissa, kaikki viittaa itsemurhaan. Veljellä on kuitenkin epäilyksensä, ja hän palkkaa yksityisetsivä Cormoran Striken tutkimaan tapausta. Strike on Afganistanin sodan sekä ruumiillisesti että henkisesti rampauttama veteraani, joka kamppailee saadakseen otteen elämästään. Uusi tapaus turvaa hänen taloudellisen toimeentulonsa, mutta vaatii myös veronsa: mitä syvemmälle Strike sukeltaa nuoren mallin mutkikkaaseen maailmaan, sitä synkemmäksi se paljastuu - ja sitä lähemmäs vaaraa hän itse joutuu… (Teksti Otava)</i></span></div>
<div style="background-color: white; color: #333333; margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><i><br /></i></span></div>
<div style="background-color: white; color: #333333; margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;">Vuosi alkoi nähtävästi Rowling-teemalla. Sillä tämä kirja on kirjoitettu Galbraith-salanimellä ja nimen takana piileksii J.K. Rowling. </span></div>
<div style="background-color: white; color: #333333; margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;">Paikka vapaana -kirjan jälkeen en tiennyt mitä ajatella kirjailijan toisesta aikuiselle suunnatusta kirjasta. Mutta pettymään en päässyt tälläkään kertaa.</span></div>
<div style="background-color: white; color: #333333; margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
Pidin tästä kirjasta enemmän kuin Paikka vapaana -kirjasta. Tästä puuttui jatkuva sulkeiden käyttäminen, joka minua edellisellä lukukerralla häiritsi. Myös tyyli oli erilainen. Mielsin koko aika kirjan kirjoittajan mieheksi, vaikka<i> tiesin</i>, ettei näin ole. Mutta jokin kirjoistutyylissä vain oli minusta miehistä. </div>
<div style="background-color: white; color: #333333; margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
Rowling on punonut kutkuttavan juonen. Melko nopeasti olin jäänyt koukkuun kirjaan. Enkä muuten arvannut tekijää kuin vasta viime metreillä. Minut Rowling siis onnistui pyörittelemään tarinan koukkuihin taitavasti ja onnistui hämäämään juonen käänteillä. Jään odottamaan tämän yksityisetsivän uusia seikkailuja. </div>
<div style="background-color: white; color: #333333; margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
<i>Minun arvioni: tomeraa toimintaa.</i></div>
<!-- Blogger automated replacement: "https://images-blogger-opensocial.googleusercontent.com/gadgets/proxy?url=http%3A%2F%2Flh5.ggpht.com%2F-qow-cEvBX3w%2FUu5seQ2VojI%2FAAAAAAAAB30%2F6CXYMGKiO-g%2Fs640%2FIMG_2014-02-02_06_03_23.jpg&container=blogger&gadget=a&rewriteMime=image%2F*" with "https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT9tyxS5Ul2z3ftPz369Z3k1lOaxgDdOQW_Oj0gKvg5wwhtB0iFcIYRYNwtzzJsv7g-oPwNFbJSDe-RxBRh0ydGOinhdlF6pkiqGh7hkfva8FLgyfL8FEG-oW8SZhd4yHtpTIMrhK-ko8/s640/IMG_2014-02-02_06_03_23.jpg" -->Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-64510496055157736472014-02-02T12:13:00.000+02:002014-02-02T17:59:00.003+02:00Paikka vapaana<div class="" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyBmJvdGornfoL5SDLIGwiII02fkrkGKev3z9CHsVjgfRCkmJ_30hQEzAPfLIDCkDMlNIielwduosDWtAxyQbo4jERs6QiodFt-YEuBijY9VaWIdPVKl8K79SqAh682p6pZHyeLcCgj4Q/s640/IMAG1283.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyBmJvdGornfoL5SDLIGwiII02fkrkGKev3z9CHsVjgfRCkmJ_30hQEzAPfLIDCkDMlNIielwduosDWtAxyQbo4jERs6QiodFt-YEuBijY9VaWIdPVKl8K79SqAh682p6pZHyeLcCgj4Q/s640/IMAG1283.jpg" height="320" width="180" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
J.K. Rowling: Paikka vapaana / The Casual Vacancy</div>
<div style="text-align: left;">
Kustantaja: Otava 2012</div>
<div style="text-align: left;">
Suomentanut: Ilkka Rekiaro</div>
<div style="text-align: left;">
543 s. (pokkari)</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<br />
<div style="background-color: white; color: #333333; margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Kun nelikymppinen Barry Fairbrother kuolee äkillisesti, Pagfordin pikkukaupunki menee sekaisin. Päältä katsoen kaupunki toreineen ja keskiaikaisine kirkkoineen on mitä idyllisin, mutta Pagford ei ole sitä miltä näyttää. Kauniiden kulissien takana kaupunkilaiset ovat suorastaan sodassa keskenään. Rikkaat ja köyhät, lapset ja vanhemmat, opettajat ja oppilaat ovat nousseet toisiaan vastaan.</i></span></div>
<div>
<div style="background-color: white; color: #333333; margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Ja kun Barryn paikka kunnanvaltuustossa jää vapaaksi, ristiriidat kärjistyvät. Seuraajan valinta nostattaa suuria intohimoja ja johtaa odottamattomiin paljastuksiin. (teksti: Otava)</i></span></div>
<div style="background-color: white; color: #333333; margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><i><br /></i></span></div>
<div style="background-color: white; color: #333333; margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;">Jonkun aikaa mietin, luenko tätä kirjaa ollenkaan. Ensinnäkään tälläinen juonittelu ja politikointi ei ole oikein minun mukavuusalueella. Toisekseen pelkäsin, ettei Rowling ole osannut oikeasti muuntautua aikuisten kirjailijaksi ja tämä on julkaistu, kun kirjailijan nimi on vielä kaikkien muistissa. </span></div>
<div style="background-color: white; color: #333333; margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
Turhaan pelkäsin. Kirja on täysin toisenlainen tyyliltään kuin Potterit olivat. Kirja on selkeästi aikuisten kirja. Mutta yhtä koukuttavasti Rowling on osannut tämänkin kirjoittaa kuin mitä Potterit mielestäni oli. Loppuun oli luettava. Eikä tämä ollut myöskään vain politikointia. Kirja kertoi ennemminkin ihmisen synkästä puolesta, katkeruudesta ja elämän rumuudesta. Pikku kaupungista, missä toisten asiat tiedetään tarkalleen, joskus jopa paremmin kuin asianomainen itse.</div>
<div style="background-color: white; color: #333333; margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
Mietinkin monessa kohtaa kirjaa lukiessa, ettei elämä ole näin raadollista. Ei kait ihmiset ole näin katkeria ja juonittelevia? Noh, kirjassa on taatusti korostettu näitä piirteitä, mutta minua se toisinaan häiritsi suunnattomasti. Ja sai samalla lukemaan eteenpäin. Mihin tämä oman edun tavoittelu vielä johtaa?</div>
<div style="background-color: white; color: #333333; margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
Kirjassa minua häiritsi suunnattomasti, että pitkiä pätkiä oli laitettu sulkuihin. Minusta nämä pätkät olisivat voineet olla ihan ilman sulkuja. Mitä pidemmälle kirja eteni, sitä enemmän sulkumerkin näkeminen ärsytti. Onneksi ärsytys ei sentään noussut niin suureksi, että kirjan lukeminen olisi jäänyt kesken.</div>
<div style="background-color: white; color: #333333; margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
Kirja oli tutustumisen arvoinen, muttei yllä minun asteikolla merkittävien kirjojen joukkoon. Mutta viihdyttävä kirja kuitenkin. </div>
<div style="background-color: white; color: #333333; margin-bottom: 0.83em; padding: 0px;">
<i>Minun arvioni: välipalakirja.</i></div>
</div>
<!-- Blogger automated replacement: "https://images-blogger-opensocial.googleusercontent.com/gadgets/proxy?url=http%3A%2F%2Flh3.ggpht.com%2F-OxGT1OnzsN0%2FUu4TQdQHNmI%2FAAAAAAAAB3U%2FUs5hAB0phZg%2Fs640%2FIMAG1283.jpg&container=blogger&gadget=a&rewriteMime=image%2F*" with "https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyBmJvdGornfoL5SDLIGwiII02fkrkGKev3z9CHsVjgfRCkmJ_30hQEzAPfLIDCkDMlNIielwduosDWtAxyQbo4jERs6QiodFt-YEuBijY9VaWIdPVKl8K79SqAh682p6pZHyeLcCgj4Q/s640/IMAG1283.jpg" -->Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-33778444743959287032013-09-24T22:05:00.001+03:002013-09-24T22:05:02.380+03:00Tauko<p dir="ltr">Pikainen ilmoitus. Blogi on tauolla jonkun tovin. Toista blogiani lukevat tietävätkin, että olen nyt raskauden takia seurannassa ja en pääse koneelle toviin. Puhelimella en saa kunnolla päivitettyä blogia. Palaan taas eetteriin jahka paikka on siihen parempi.</p>
Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-63461124263640376282013-08-23T21:18:00.000+03:002013-08-23T21:18:09.603+03:00Appelsiininkuorten katu<a href="http://www.kauppakv.fi/pics/9/7/8/9/5/9789511276739.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Tuotekuva" border="0" src="http://www.kauppakv.fi/pics/9/7/8/9/5/9789511276739.jpg" /></a>Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu<br />
Kustantaja: Otava 2012<br />
Kääntäjä: Kaila Katariina<br />
Isbn: 978-951-1-25286-3<br />
350 s.<br />
<br />
<i>Kymmenvuotias Hayat Shah elää tavallista arkea amerikkalaisessa lähiössä pakistanilaistaustaisen perheensä kanssa.</i><br />
<i>Eräänä päivänä äidin paras ystävä, järjestetystä avioliitosta eronnut Mila Ali, muuttaa heidän kotiinsa, ja Hayatin koko maailma muuttuu. Lumoavan kaunis ja hartaan uskovainen Mina tutustuttaa Hayatin Koraanin vietteleviin säkeisiin, ja hänestä tulee pojalle pian kaikki kaikessa.</i><br />
<i>Kun länsimaisista vapauksista rohkaistuneena Mina rakastuu juutalaiseen Nathaniin, Hayatin mustasukkaisuus kätkeytyy uskonnollisen fundamentalismin kaapuun kohtolokkain seurauksin.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Kuva ja teksti: Otava</i><br />
<br />
Tämä kirja herätti monenmoisia ajatuksia. Ristiriitaisiakin. Innolla tartuin kirjaan, kurkistus erilaisiin kulttuureihin ja uskontoihin kiinnostaa minua. Siinä tämä kirja ei pettänyt. Uskonto on varsin keskeisessä osassa tässä kirjassa. Vaikka kirjassa on jokunen ote Koraanista ja Mina kertoo Hayatille uskomuksia, tarinoita ja legendoja heidän uskostaan, en kokenut kirjaa liian raskaaksi tai uskonnolliseksi. Tarina oli kuitenkin enemmän Hayatin kasvutarina ja hänen perheensä kertomus kahden erilaisen maailman välissä.<br />
<br />
Hämmästystä minussa herätti kirjan osittain kovakin arvostelu islamin uskoa kohtaan. Perheen isä oli uskostaan luopunut ja piti maanmiehiään aivottomina imaamia seuraavina lampaina. Heidät kuvattiin kiihkouskovaisina, jotka olivat valmiita koviinkin tekoihin. Juutalaisuus ja islamilaisuus olivat vastakkain kirjassa. Vastapainona oli taas Mina, jonka usko oli syvää ja hiljaista. Uskonto oli hänen ohjenuoransa elämässä ja hän tutustuttaakin Hayatin Koraanin maailmaan. Oppi kääntyy lopulta Hayatia itseään vastaan, hän uppoutuu uskontoon peittääkseen mustasukkaisuuttaan ja negatiivisia tunteitaan.<br />
<br />
Toki tämä on yhden kirjailijan näkemys islamilaisuudesta. Hämmenystä minussa vain herätti negatiivisuus, tänä päivänä kun tunnutaan olevan toisinaan jo hieman liiankin varovaisia ettei toisen uskoa arvostella. Hyvänä esimerkkinä tästä oli juuri <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013082217398145_uu.shtml" target="_blank">possun poistaminen aapiskukosta</a>, jotta se ei loukkaa islamilaisia. Johtuiko tästä possukeskustelusta, jota käytiin samaan aikaan kun luin kirjaa, että kiinnitin asiaan huomiota kirjassa? Ehkä, ehkä en ilman sitä olisi asiaan kiinnittänyt samassa määrin huomiota. Toisaalta tämä väkivaltainen kiihkouskovainen on se mielikuva, jota täällä länsimaissa helposti ylläpidetään ja pönkitetään. Eihän näin tokikaan ole läheskään kaikkien islamin uskoisten kanssa. Ehkä kaipasinkin kirjaan vastapainoksi enemmän myös Minan kaltaisia uskovia. Joille uskonto oli syvää ja puhdasta, ei väline vihaan ja väkivaltaan.<br />
<br />
Kirjailija on itse Amerikassa syntynyt pakistanilaistaustaiseen perheeseen. Vuodattaako hän omia kokemuksia lapsuudestaan tähän romaaniin? Onko kahden melkolailla täysin erilaisen kulttuurin törmäys niin raju, että uskonto saa silloin korostuneen roolin ja voi ilmetä väkivaltaisenakin suojamuurina kahden kulttuurin välissä? Oman identiteetin säilyttäminen täysin toisenlaisessa maassa kuin mistä on kotoisin, ei varmasti ole kovin helppoa ja varmasti repii ihmistä. Oma kulttuuri, usko ja tavat usein saavat isomman merkityksen toisessa kulttuurissa kuin ne saavat omassa maassa.<br />
<br />
Vaikka kirja herättikin minut ajattelemaan asiaa enemmän ja syvemmin, ei kirja ollut missään tapauksessa raskas. Se oli nopealukuinen ja eteni tasaisesti. Perheen tarina kaappasi mukaansa ja oli kuitenkin pääroolissa kirjassa, ei pelkkä uskonto.<br />
<br />
<i>Minun arvioni: antoisa kirja.</i><br />
<br />
<br />Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-47958161550234681682013-08-19T19:37:00.002+03:002013-08-19T19:37:52.244+03:00TeemakuukausiJo jonkun aikaa on kutitellut ajatus viettää teemakuukausi. Vaihtoehtoja oli monia: tutustua klassikoihin, pienentää kirjahyllyn lukemattomien pinoa, spefikuukausi. Päädyin viettämään kaksi erillistä teemakuukautta.<br />
<br />
Nyt aloitan TBR-listan lyhentämistä. Painotan vielä teoksiin, jotka löytyvät omasta kirjahyllystä. Saan samalla iskulla kaksi kärpästä. Tätä teemakuukautta jatkan vielä syyskuun. Otan vain varaslähdön näin elokuun puolella.<br />
<br />
Lokakuussa onkin sitten vuorossa klassikokuukausi. Jokunen muukin bloggaaja on tuosta ajatuksesta innostunut. Ehkäpä lähempänä lokakuuta kokoan listauksen blogeista, jotka ovat intoutuneet klassikoita lukemaan lokakuun aikana. Klassikkoa ei ole rajoitettu, itse poimin luettavat kirjat alun alkaen BBC:n tekemästä 100 klassikon listasta, jonka Keskisuomalainen on muokannut suomalaiseen kirjahyllyyn sopivammaksi. Listan voi kurkata TBR 100 -sivultani. Olen listan sinne kopsannut oman TBR-listani perään.<br />
<br />
Jännittää jo hieman etukäteen. Montakohan kirjaa onnistun listalta kuittaamaan? Kiilaako joku kirja kuitenkin listojen ulkopuolelta?Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-12071506106880801922013-08-18T13:42:00.001+03:002013-08-18T13:42:57.726+03:00Nora & Alicia<a href="http://www.bazarforlag.fi/Images/Article/CoverImagePlain/Medium/Nora_etAlic_ukns_6140.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Nora & Alicia" border="0" src="http://www.bazarforlag.fi/Images/Article/CoverImagePlain/Medium/Nora_etAlic_ukns_6140.jpg" /></a>Cecilia Samartin: Nora & Alicia<br />
Kustantaja: Bazar Kustannus 2011<br />
Suomentaja: Tiina Sjelvgren<br />
Isbn: 978-952-5637-92-2 (pokkari)<br />
383 s.<br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><i><span style="background-color: white; color: #424343; line-height: 16px;">Havanna, 1956. Varakkaan suvun teini-ikäiset serkukset Nora ja Alicia ovat parhaita ystäviä. He nauttivat täysin siemauksin helposta ja huolettomasta elämästä, kunnes paratiisin ylle lankeaa synkkä varjo: kommunistit aloittavat vallankumouksen ja maa ajautuu sisällissotaan.</span></i></span><br />
<i><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #424343; line-height: 16px;">Sotilasdiktaattori Batistan hallinto kukistetaan ja Fidel Castro nousee valtaan. Yhä useammat perheet lähtevät maasta, ja lopulta myös Noran perhe muuttaa Yhdysvaltoihin. Alicia perheineen jää Kuubaan, mutta tytöt pitävät yhteyttä niin tiiviisti kuin Castron hallinnon sensuuri sallii.</span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #424343; line-height: 16px;">Elämä kuljettaa tyttöjä eri suuntiin, mutta ystävyys ei katkea. </span></span><span style="font-family: inherit;"><br style="background-color: white; color: #424343; line-height: 16px;" /></span><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #424343; line-height: 16px;">Alician ja Noran tarinat ovat sangen erilaiset: Noran elämä Yhdysvalloissa on mutkatonta ja mukavaa, mutta Kuubassa kärsitään puutetta ja nälkää. </span></span></i><br />
<i><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #424343; line-height: 16px;"><br /></span></span></i>
<i><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #424343; line-height: 16px;">Kuva ja teksti: Bazar Kustannus</span></span></i><br />
<i><span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #424343; line-height: 16px;"><br /></span></span></i>
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #424343; line-height: 16px;">Nyt on ihan pakko kirjoittaa tästä kirjasta. Blogitauko joutaa siis hetkellisesti tauolle.</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #424343; line-height: 16px;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #424343; line-height: 16px;">Kirja oli lumoava. Vaikka tarina alkaa rauhaksiin, jäin heti kiinni tarinan tunnelmaan ja kirjan kieleen. Kirja eteni verkkaisesti, tunnelma oli rauhaisa ja samalla kiihkeä ja lämmin, suorastaan polttava paikoitellen. Jotenkin kirja oli kuin Kuuba pienoiskoossa. Tälläiseksi minä miellän Kuuban, vaikken maassa koskaan ole käynytkään. Aurinko paistaa, perheyhteisö on tiivis, elämä etenee rauhaisasti omalla painollaan, mutta ihmiset ovat kiihkeitä ja tunteikkaita. Kirjailija taatusti rakastaa Kuubaa, niin kauniisti hän sen kuvailee. Noran ikävä kotimaahansa kuvastaa varmastikin kirjailijan omaa ikävää. </span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #424343; line-height: 16px;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #424343; line-height: 16px;">Alun tunnelma on kaunis, lämmin ja rakastava. Pikku hiljaa tarina saa synkempiä piirteitä ja loppua kohden alun rauhaisa tunnelma muuttuu dramaattisesti. Castron hallinto ajaa maan sekasortoon. Yhtäkkiä ihmisillä ei ole kunnolla ruokaa eikä perustarvikkeita. Pakolaisvirta Yhdysvaltoihin kasvaa ja epätoivo, nälkä ja kurjuus ajaa ihmiset epätoivoisiin tekoihin. Jokaisen on taisteltava oman selviytymisen puolesta, kukin omilla keinoillaan. Silti pohjalla kytee rakkaus kotimaata kohtaan. Valon pilkahduksia ja toivoa löytyy yllättävistä paikoista. </span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #424343; line-height: 16px;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #424343; line-height: 16px;">Tarinan henkilöt olivat inhimillisiä ja uskottavia. Kirjailijan omakohtaiset kokemukset varmasti antavat kirjalle mausteensa ja tekevät tarinasta uskottavan, toden tuntuisen. Ihastuin niin paljon hänen kirjoitustyyliinsä, että on pakko tutustua muihinkin teoksiin. </span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #424343; line-height: 16px;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #424343; line-height: 16px;"><i>Minun arvioni: runollisen kaunis ja antoisa kirja</i></span></span><br />
Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-25958170460387154272013-07-30T18:48:00.001+03:002013-07-30T18:48:28.628+03:00Yllätyskassi<p dir=ltr>Tallustelin tässä alku viikosta kirpparilta autolle päin pari kirjaa kädessäni. Eräs vanhempi mies huomasi kirjat ja kysyi mitä luen. Kerroin olevani melko kaikkiruokainen lukija. Tuo ystävällinen herrashenkilö antoi minulle kassillisen kirjoja, jotka oli laittamassa lahjoituslaatikkoon. Kuvan mukainen yllätys kassissa odotti. Jokunen jää ehkä lukematta, mutta monta tutustumisen arvoista kirjaa kassissa oli. Nämä voin hyvillä mielin lahjoittaa eteenpäin kirjat luettuani. </p>
<p dir=ltr>P.S. Ne ostamani kirjat olivat Peter Hoeg: Lumen taju ja Wassmon Lasi maitoa, kiitos.</p>
<div class='separator' style='clear: both; text-align: center;'> <a href='https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0e2qOi9hEaRuhpSiqjUnpWsczw4TLn07PBlWO8XfL1_XUoE8DyfePd6puXXETATDdb7yyB_9B1geeoZ4846oU7hwOH1Q-94IpSApMiG_DgndjDobB6fDbPwMKuzCyqe1ksRecHtEYvB8/s1600/IMAG0631_1.jpg' imageanchor='1' style='margin-left: 1em; margin-right: 1em;'> <img border='0' src='https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0e2qOi9hEaRuhpSiqjUnpWsczw4TLn07PBlWO8XfL1_XUoE8DyfePd6puXXETATDdb7yyB_9B1geeoZ4846oU7hwOH1Q-94IpSApMiG_DgndjDobB6fDbPwMKuzCyqe1ksRecHtEYvB8/s640/IMAG0631_1.jpg' /> </a> </div>Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-30370077125965883202013-07-10T05:23:00.000+03:002013-07-11T09:52:16.100+03:00Än yy tee NYT!<div dir="ltr">
Tästä se lähtee, lukumaraton. Kävi juuri niin kuin arvelinkin ja tämä raskaus valvottaa minua aamuyöstä. Käytän hyväkseni tämän ajan ja aloitan oman taipaleeni. Katkonainen tulee minun juoksustani, se on väistämätöntä, mutta josko se vaikka pitäisi lukuvireyttä yllä. </div>
<div dir="ltr">
</div>
<div dir="ltr">
Ensimmäinen jännitys on kuinka pitkään ehdin tässä aamuyöstä ja aamusta lukemaan ennen kuin pienet neitokaiset ovat ylhäällä. Sitten tuleekin tauko aamutoimien ja mummille kuskauksen muodossa. Seuraava jännityksen aihe on, missä kohtaa tulee välikuolema. Sillä nukahdan aivan varmasti jossain kohdin päivää. Kirjat ovat minulle tehokkainta unilääkettä maailmassa ja siihen päälle tämä raskauden väsyttävä vaikutus. On pidettävä kännykkä vieressä herätyskelloineen, jottei päivä mene nukkumiseen. </div>
<div dir="ltr">
</div>
<div dir="ltr">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsiywhpHy7VuZjPLfeMU29BvgOmkBCuIQMGoSZ6_yva5DmZzyoIC6K8DghUvlYbIwt6a2lTh_-Oaw7j0Tq4FU48J_JNu36Vi9s_YCAm-tNksQiCgE-K6Qk9FrlVQwSDhHUgxNrtDn0nVc/s1600/IMAG0523.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsiywhpHy7VuZjPLfeMU29BvgOmkBCuIQMGoSZ6_yva5DmZzyoIC6K8DghUvlYbIwt6a2lTh_-Oaw7j0Tq4FU48J_JNu36Vi9s_YCAm-tNksQiCgE-K6Qk9FrlVQwSDhHUgxNrtDn0nVc/s320/IMAG0523.jpg" width="179" /></a><strong>5.25</strong> Aloitan luku-urakkani. Ensimmäinen etappi on Annan nuoruusvuodet. Näin aamuyön tunteina en jaksanut panostaa kuvaukseen tuon kummemmin, mutta ajaahan se asiansa. Kirja kouraan ja takaisin petiin. Raportoin pitkin päivää tunnelmista ja etenemisestä.<br />
<br />
<strong>7.50</strong> Ehdin lukemaan 20 sivua kunnes ensimmäinen tukkonokka oli jo vieressäni. Levoton ja itkuinen tyttö vei koko huomioni ja lukeminen keskeytyi. Nyt on ensimmäinen tytöistä hereillä ja alkaa aamutouhut. Mutta pian, pian pääsen keskittymään ihan rauhassa lukemiseen. <br />
<br />
<strong>8.05</strong> Ei äidillä ole yhtään kiire lukemaan. Lapset istuvat vasta potalla ja jo lappasin molempien kitusiin jugurtit. Aamupala hoidettu :)<br />
<br />
<strong>9.53</strong> Vihdoinkin! Tästä alkaa kunnolla minun lukupyristykseni. <br />
<br />
<strong>15.51</strong> Ensimmäinen kirja luettuna. Niinhän siinä kävi, kuten arvelinkin ja nukahdin. Onneksi vain tunniksi. Laskekelin jossain kohdin omaa lukunopeuttani ja sain tulokseksi 50 sivua tunnissa. En ole siis kovinkaan nopea lukemaan. Varmaan sellainen keskivertotahti on tuo. <br />
<br />
Lukujen lomassa alkoi satamaan, vihdoinkin. Toisaalla on satanut hurjasti ja meidät sade on kiertänyt. Nurmikko jo paikoin kärsii kuivuudesta ja on muuttunut ruskeaksi. Sade innoitti minut siirtymään terassille teekupin kanssa lukemaan. Mikäs siinä oli ollessa. Sade ropisee, ympärillä on muuten hiljaista ja luonto on raikas. Ihana rento hetki kotiäidin kiireisen arjen keskellä.<br />
<br />
Itse kirja, Annan nuoruusvuodet, oli varsin kepeä ja kiva luettava. Nauroin useammassakin kohdin ääneen Annan kommelluksille. Minä näin meidän pikku kakkosen Annan sijassa. Hän on jo nyt juuri kaksi vuotta täyttäneenä ihan mahdoton höpöttäjä. Pitkiä lauseita ja tarinoita hän jo tarinoi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Meillä kasvaa siis Pieni Vihervaaran Anna.<br />
<br />
<em>Sivumäärä tällä hetkellä 282 sivua.</em><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqj927pC933Bxol9iUIOYUz4u4AYqTiB0x6Z92z41JXJFLpLU4S8UmhwT_8KpC-rEvJeog1UTalpYl8Jpchr9_hLwVkemHBhcnjFotk53rQ9IHRJmTw9_Wz_ggGAEy7jIFK_sbdqL0msA/s1600/IMAG0524.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqj927pC933Bxol9iUIOYUz4u4AYqTiB0x6Z92z41JXJFLpLU4S8UmhwT_8KpC-rEvJeog1UTalpYl8Jpchr9_hLwVkemHBhcnjFotk53rQ9IHRJmTw9_Wz_ggGAEy7jIFK_sbdqL0msA/s320/IMAG0524.jpg" width="180" /></a>Seuraavaksi tartun Jaliin ja suklaatehtaaseen. Annassa olikin yllättävän paljon luettavaa ja kaipaan nopeampaa kirjaa tähän väliin. Aloitan tämän luku-urakan klo <strong>16.00.</strong><br />
<strong></strong><br />
<strong>17.36 </strong>Jali ja suklaatehdas nautittu. Ihana, ihana satu. Kepeä ja hassun omituinen. Heräsi halu katsoa elokuva jälleen kerran.<br />
<br />
Kesken kirjan nappulat palautuivat kotiin ja lukumaraton katkesi hetkeksi. Asian kuuluvat halit ja pusut ja päivän kuulumiset vaihdettiin. Toistaiseksi tytöt ovat olleet suotuisia äidin lukemiselle ja antaneet minun olla rauhassa. Katsotaan jatkuuko näin koko illan vai vaativatko lähempänä nukkumaanmenoa syliaikaa ja äidinkin huomiota.<br />
<br />
Tässä kirjassa lukutahtini oli paljon nopeampi kuin edellisessä. Puolitoista tuntia meni pienine häiriötekijöineen ja sivuja kirjassa oli 137. <br />
<br />
<em>Luettuja sivuja on siten tällä hetkellä 419.</em><br />
<br />
Seuraava kirja on vielä arvoitus. Tunnustelen hetken mitä mieleni tekee ja selailen kirjoja ja tutkin takakansia.<br />
<br />
<strong>19.42</strong> Sain juuri luettua Kiti Kokkosen Terveisin Karo, sähköpostiromaani. Kirja oli hauska ja kepeällä otteella kirjoitettu. Näin putkeen lukiessa pikkuisen häiritsi yksinpuhelu, mutta vain pikkuisen. <br />
<br />
Nyt alkaa jo pikkuisen tämä lukeminen tuntua. Olen nyt lukenut yhdeksän tuntia, kun ottaa huomioon tunnin tirsat välissä. Mutta vielä en luovuta. Ehdin parisen tuntia lukea ennen kuin nukkumatti kutsuu. Näyttäisin saavan melkein puolimaratonin kasaan. <br />
<br />
Yllättynyt olen siitä kuinka sivumääriä on tullut tuijoteltua tässä maratonin aikana. Eiliset odotukset olivat vielä ihan vain rennon päivän lukemisen parissa puolella, mutta tänään touhuun on astunut myös jonkinlaista suorittamista. Onneksi se on näin maratonin edetessä vähentynyt. Ensi maratonilla olen myös viisaampi ja osaan valita vieläkin kevyempiä kirjoja. Nyt nämä kaksi viimeistä kirjaa ovat olleet nopealukuisia ja helppoja. Mutta pinossa on monta kirjaa, jotka ajattelin olevan varsin kepeitä, mutta näin maratonilla alkavatkin tuntua raskailta. Anna-kirja ei todellakaan ole normisti minun mittarissa mikään raskas teos, mutta nytpä se olikin paksu ja hidas luettava. Vaikka sivumäärä ei ollut mikään suuren suuri, oli teksti pientä ja sitä oli sivulla paljon. Asia johon en osannut ennen tätä maratonia kiinnittää huomiota. Kaikki on siis suhteellista. Novelleja sisällytän seuraavan kerran urakkaan, jos moiseen aikaa taas järjestyy. Samoin sarjakuvat voisivat olla hyviä välipaloja kirjojen lomassa.<br />
<br />
Nyt alkaa siis loppurutistus. Pitää valita viimeinen kirja, jonka ehdin maratonin aikana lukea. Jos edes ehdin loppuun asti. Mikähän olisi mukava opus loppukiriin?<br />
<br />
<em>Sivumäärä tällä hetkellä on 650.</em><br />
<em></em><br />
<strong>21.38</strong> Illan lukeminen on ollut varsin takkuista. Nappulat ovat tarvinneet oman huomionsa ja oma keskittyminen on ollut haparoivaa. Perhe-elämän äänet ovat katkaisseet keskittymisen helposti, vaikka minun panostani ei olisikaan tarvittu. Olen saanut luettua reilu 50 sivua tässä illan aikana. Aloitin lukemaan Metsäjättiä.<br />
<br />
Nyt kallistun itsekin sängyn pohjalle ja luen kunnes silmät painuvat kiinni. Raportoin aamulla kuinka pitkälle pääsin.<br />
<br />
Hyvää yötä ja tsemppiä kaikille, jotka vielä yön tunteina jatkavat lukemista! <br />
<br />
<b>Aamulla</b>. Kirjoitan nyt läppärilläni, josta pikkuinen apulainen on repinyt 11 kirjainta pois ja hajoittanut välilyöntinappulan, joten tekstiin jää varmasti virheitä.<br />
<br />
Pääsin vielä kymmenen aikaan jatkamaan lukemista ja Metsäjättiä sain luettua 118 sivua. Lopulta näin tekstin jo kahtena, joten päätin ummistaa silmäni.<br />
<br />
<i>Kokonaisivumääräksi tuli siten <b>768 sivua</b></i>. Kelvollinen suoritus.<br />
<br />
Into maratoonata 24 h tästä jäi. Nyt sain luettua puolimaratonin, joka oli näissä oloissa hyvin. Haaveilen onnistuvani järjestämään itselleni ihan rauhaisankin maratonin, jolloin muiden läsnäolo ei vaikuta lukemiseen. Ehkäpä saisin ipanat jopa yökylään tuossa kuun lopussa, katsotaan :)<br />
<br />
Tämän pituinen pyristys ei oikeastaan tuntunut missään. Vähän oli taisteluväsymystä ilmassa illalla, mutta kirjan kaapattua mukaansa se unohtui. Vuorokausi on taatusti haastavampi, kun unikin alkaa jo painaa.<br />
<br />
Hirmuinen kuume maratoonata uudestaan oli tämän maratonin saldo!<br />
<br />
Luetut kirjat:<br />
Annan nuoruusvuodet (L.M. Montgomery)<br />
Jali ja suklaatehdas (Roald Dahl)<br />
Terveisin Karo, sähköpostiromaani (Kiti Kokkonen)<br />
Metsäjätti, joka jäi kesken (Miika Nousiainen)<br />
<br />
Muita innokkaita maratoonareja: <br />
<br />
<a href="http://kirjasfaari.fi/2013/07/lukumaraton-yli-esteiden/" rel="nofollow" target="_blank">Kirjasfääri</a>t<br />
<a href="http://satunluetut.blogspot.fi/2013/07/maraton-starttaa-ihan-kohta.html" target="_blank">Satun luetut</a><br />
<a href="http://ilsela.blogspot.fi/2013/07/blogistanian-kesalukumaraton.html" target="_blank">Ilselä</a><br />
<a href="http://the-review-factory.blogspot.fi/2013/07/lukumaraton.html" target="_blank">The Review Factory</a><br />
<a href="http://lemasquerouge.blogspot.fi/2013/07/lukumaraton-kaynnistyy.html" target="_blank">Le Masque Rouge</a><br />
<a href="http://bibliofiles2.wordpress.com/2013/07/09/blogistanian-kesalukumaraton-i/" target="_blank">Bibliofiles</a><br />
<a href="http://kuutarlukee.blogspot.fi/2013/07/lukumaraton-alkakoon.html?m=1" target="_blank">Kuuttaren lukupäiväkirja</a><br />
<a href="http://eriqou.blogspot.fi/2013/07/kestaako-kunto-kirjabloggarien.html" target="_blank">Ja kaikkea muuta</a><br />
<a href="http://www.mainoskatko.blogspot.co.uk/2013/07/lukumaraton-alkakoon-kello-1000-suomen.html" target="_blank">Kirjavalas</a><br />
<a href="http://www.lily.fi/blogit/kaikkea-kirjasta/lukumaraton-puolessa-valissa" target="_blank">Kaikkea kirjasta</a><br />
<a href="http://jamislibrary.blogspot.fi/2013/07/lukumaraton-24h.html" target="_blank">Kaleidoscope</a><br />
<a href="http://kirjaintenvirrassa.blogspot.de/2013/07/lukuhaaste-24-h-lukemista-berliinissa.html?spref=fb" target="_blank">Kirjainten virrassa</a><br />
<a href="http://kirjakkoruispellossa.blogspot.fi/" target="_blank">Kirjakko ruispellossa</a><br />
<a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2013/07/kesalukumaraton-1072013.html" target="_blank">Booking it some more</a><br />
<a href="http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2013/07/blogistanian-kesalukumaraton-i-alkaa-nyt.html" target="_blank">Kirsin kirjanurkka</a><br />
<a href="http://maukkis.blogspot.fi/2013/07/lukumaraton-nyt.html" target="_blank">Mitenköhän tässä kaikessa käy</a><br />
<a href="http://elegiakirjat.blogspot.fi/2013/07/blogistanian-kesalukumaraton-i.html" target="_blank">Elegia</a><br />
<a href="http://lonkeropiirakka.blogspot.fi/2013/07/blogistanian-ensimmainen-lukumaraton.html" target="_blank">Lonkeropiirakka</a><br />
<a href="http://livresvie.blogspot.fi/2013/07/lukumaraton-kaynnistyy.html" target="_blank">Lukematon maailma</a><br />
<a href="http://missiokassari.blogspot.fi/2013/07/lukumaraton-alku.html" target="_blank">Missio Kässäri</a><br />
<a href="http://tapahtumahorisontti.blogspot.fi/" rel="nofollow" target="_blank">http://<wbr></wbr><span class="word_break"></span>tapahtumahorisontti.blogspot.fi</a> (Aberdeen Diaries)<br />
<a href="http://esperanzan.blogspot.fi/" rel="nofollow" target="_blank">http://esperanzan.blogspot.fi/</a> (Erjan lukupäiväkirja)<br />
<br />
<br />
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com24tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-63526645651085595302013-07-09T18:09:00.001+03:002013-07-09T18:09:54.042+03:00Lukumaraton<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8jMKFElgNB6AqSbHxq6qP9pJQ3q9fz2_4xtWzyy_egHb7t5FHNyhTTsziVKgW8AA9gz6hrgoXvB8TOoZ0lLjuuBhkZokIXNVc16ItfzdPQ0r6Et5WrDN1S8rKQWMGX2JVas2SZv0DJ8w/s1600/IMAG0522.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8jMKFElgNB6AqSbHxq6qP9pJQ3q9fz2_4xtWzyy_egHb7t5FHNyhTTsziVKgW8AA9gz6hrgoXvB8TOoZ0lLjuuBhkZokIXNVc16ItfzdPQ0r6Et5WrDN1S8rKQWMGX2JVas2SZv0DJ8w/s640/IMAG0522.jpg" /></a></div>
<div style="clear: both; text-align: left;">
Blogitauko katkeaa hetkeksi. Huomenna alkaa kirjabloggareiden ensimmäinen lukumaratoni. Onnistuin minäkin järjestämään itselleni päivän vapaaksi ipanapojen hoidosta. Kokonaista maratonia en pysty tässä elämän tilanteessa vielä vetäisemään. Mutta osallistun ne tunnit, jotka on järjestettävissä. Uskoisin pääseväni 8-10 tuntiin huomenna. Ipanapat kun palautuu mummin ja ukin hellästä huomasta takaisin iltapäivällä, isin matkassa. Katsotaan onnistuuko lukeminen enää tämän jälkeen, vaikka isi onkin luvannut äidille jatkoajan vielä lasten ollessa kotona. </div>
<div style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div style="clear: both; text-align: left;">
Maratonin säännöt ovat seuraavat: </div>
<div style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<em><strong>Blogistanian kesälukumaraton</strong> järjestetään kahtena heinäkuun keskiviikkona: I ke 10.7. ja II ke 24.7.2013. Tule Sinäkin mukaan!</em><br />
<em> </em><br />
<em><strong>Säännöt </strong>(joustavat sellaiset!):</em><br />
<em> </em><br />
<em>1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin.</em><br />
<em>2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan hyvänsä ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että enimmäisaika on 24 tuntia. (Esim: aloitus 10.7. klo 18.00 -> lopetus 11.7. klo 18.00.) Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo- yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.</em><br />
<em>3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa.</em><br />
<em>4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa!</em><br />
<em>5. Lukumaratonista saa mielellään kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja varsinkin maratonin kuluessa.</em><br />
<em> </em><br />
<em>Jaksaa, jaksaa!</em><br />
<br />
Kuvassa oleva pino on huomisen luku-urakan kohde. Koko pinoa en toki ehdi tuossa ajassa mitenkään lukemaan, mutta ajatuksena onkin, että on mistä valita tunnelman mukaan. Melko kevyttä lukemista olen valinnut, jotta urakasta ei tule liian raskas ja puiseva. Fatiman käsi kummittelee joukossa, koska se on jäänyt viimeistä sataa sivua vaille kesken. Josko huomenna innostun se lukemaan loppun. Katsotaan. <br />
<br />
Aloitan huomenna aamupäivällä, toivottavasti jo 10-11 välillä. Päivitän yhteen postaukseen pitkin päivää edistymistä. Vielä pohdin kuinka toteutan kirjoista kirjoittamisen. Todennäköisesti teen niistä toisen koontipostauksen enkä ala kirjoittamaan joka kirjaa auki. Se veisi lukemiselta liikaa aikaa. Eiköhän huomenna vähän hahmotu kuinka toimia ja paljonko kaipaa taukoja kirjojen välillä. <br />
<br />
Olen niin innoissani tulevasta haasteesta, etten meinaa housuissani pysyä!Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-25122603274320971772013-06-06T19:14:00.002+03:002013-06-06T19:14:55.831+03:00BlogitaukoElämässä on nyt sellainen vaihe, että aikaa ajatuksen kanssa bloggaamiseen ei riitä. Olen ajatusta haudutellut ja todennut, että on parempi jättää blogi nyt reilusti tauolle, ettei se koko ajan kummittele ajatuksissa ja huuda päivittämään.<br />
<br />
Mitään vakavaa ei ole tapahtunut, arki vain tällä hetkellä vie aikaa ja voimia. Lukeminen pysyy matkassa, mihinkäs sitä karvoistaan pääsisi. Paras unilääke iltaisin on kirja, ellei se satu olemaan liian mukaansa tempaava :)<br />
<br />
Palaan jossain kohdin vielä blogin pariin. En ole valmis lopettamaankaan. Milloin sitten aikaa on taas paremmin? Sitä en osaa sanoa. Ehkä ehdin jopa joistain kirjoista kirjoittamaankin jotain, kun on sopiva kolo. Mutta painetta blogista en nyt ota, se ei katoa täältä mihinkään ja jaksaa odottaa parempaa hetkeä.<br />
<br />
Hauskaa kesää kaikille!Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-13358214262677443772013-04-13T20:13:00.000+03:002013-04-13T20:13:04.488+03:00Paljain jaloin<a href="http://www.wsoy.fi/sch-base-portlet/resize?w=280&h=9999&folder=products&img=13471.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Paljain jaloin" border="0" src="http://www.wsoy.fi/sch-base-portlet/resize?w=280&h=9999&folder=products&img=13471.jpg" /></a><span style="font-family: inherit;">Laura Save: Paljain jaloin</span><br />
<span style="line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;">Kustantaja: Wsoy 2013</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 21px;">Isbn: </span><span style="background-color: white; line-height: 19px;">978-951-0-39544-8</span></span><br />
<span style="background-color: white; line-height: 19px;"><span style="font-family: inherit;">380 s.</span></span><br />
<strong style="line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></strong>
<strong style="line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;"><i>”Tämä on elämäni mustin päivä.”</i></span></strong><br />
<div style="background-color: white; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Laura, tuore äiti ja aviovaimo, saa puhelun lääkäriltä magneettikuvauksensa tuloksista. Diagnoosi on tyly. Polven kierukkavammaepäily muuttuu osteosarkoomaksi, reisiluuhun pesiytyneeksi luusyöväksi, ja keuhkoissa piilee mahdollisesti etäispesäkkeitä. Lauralla, nuorella lääketieteen opiskelijalla, on edessään toisenlaisten opintojen aika.</i></span></div>
<div style="background-color: white; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Mitä seuraavaksi tapahtuu? Pitääkö jalka amputoida? Kuinka käy Otso-pojan ja Sofia-puolison? Entä koko parisuhteen? Voiko kaikki sittenkin olla vain yhtä suurta väärinkäsitystä ja kääntyä vielä valoisaksi? Vaikka kello pysähtyy ja arki muuttuu vuoristoradaksi, syövänkin kanssa voi silti elää. Päivän kerrallaan.</i></span></div>
<div style="background-color: white; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Paljain jaloin on elämästään kertaheitolla ulos temmatun ihmisen vimmainen, muistoihin ja päiväkirjamerkintöihin pohjautuva teos, joka kääntyy lohdulliseksi kertomukseksi vaivihkaa ohikiitävien päivien merkityksestä.</i></span></div>
<div style="background-color: white; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<i>Kuva ja teksti: Wsoy</i></div>
<div style="background-color: white; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
Tämä oli todella koskettava ja puhutteleva kirja. Save on kirjoittanut itseään säästämättä ja tunteitaan peittelemättä. Pääsinkö niin syvälle tekstiin, koska perheessämme on juuri eletty useampi vuosi syöpää vastaan taistelen? Liitinkö tekstiin omia tunteita ja ajatuksia? En tiedä, mutta kirja ahdisti, itketti ja vakuutti. Monessa kohtaa nyökyttelin. Näinhän se on. Näin minäkin ajattelin. </div>
<div style="background-color: white; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<i>Apua!</i></div>
<div style="background-color: white; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<i>Tämä on painajaista. Se on totta. Minulla on syöpä! SYÖPÄ! (s.20)</i></div>
<div style="background-color: white; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
Vaikka perheessämme oli lapsella syöpä oli moni kohta tuttua. Metotreksaatti, Zofran, Primperan, kovat nesteytykset, nesteenpoistolääkitys, juotujen määrien tarkkailu, pahoinvoinnit, tukan lähtö, sairaalavaatteet, hoidoista toiseen eläminen, infektiot. Elin kirjan mukana. Välillä oli pakko laskea kirja käsistä, kun muistot ja omat tunteet puskivat päälle. Ne tulivat hyökyinä, yllättäen. Joku lause saattoi nostaa jo haudattuja ajatuksia ja tunteita. Eivät ne niin syvällä vielä olleetkaan.</div>
<div style="background-color: white; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<i>Huone kymmenen. Kaksi vanhusta vierustovereina eikä edes ikkunapaikkaa! Vanhat rutiinit: verenpaine, paino, possunpunaiset päälle ja kengän koko epäselvä. Kipollinen rauhoittavia ja pahoinvoinninestolääkkeitä kouraan ja otathan ensimmäisen kapselin kolmen päivän Emend-kuuristasi nyt heti. (s.125)</i></div>
<div style="background-color: white; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
Alkuun minua häiritsi kirjan kieli. Save kirjoittaa ihmisistä "se". Ja se tökki. Mutta nopeasti olin jo niin sisällä kirjassa, etten enää huomannut asiaa. Asiaa selittää pitkälti varmastikin se, että kirja perustuu Saven päiväkirjamerkintöihin. Lopulta minusta jopa tuo puhekielen ilmaisu toi uskottavuutta ja autenttisuutta kirjaan. Kirja on todellisia tunteita ja ajatuksia, ei kaunokirjallinen taideteos täydellisine kielioppeineen. </div>
<div style="background-color: white; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<i>Olen pohdiskellut sitä, miten syöpäpotilaaseen pitäisi suhtautua ja mitä hänelle voi sanoa. Tiedän, että asia ei ole helppo, ei läheisille eikä potilaalle, koska mielialat ja mielipiteet ja varsinkin tässä asiassa vaihtelevat päivittäin, ja toisena hetkenä haluaisin kuulla jotain täysin päinvastaista kuin toisena. Mielestäni tärkeintä onkin vain olla läsnä ja puhua jotain. Jotkut läheiset ystäväni lähes katosivat elämästäni sen jälkeen, kun ilmoitin sairastumisestani, mikä on todellakin melko hurjaa. (s.191)</i></div>
<div style="background-color: white; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
Kirja on aito ja koskettava. Se pääsi syvälle ihon alle. Kirjassa on toivoa ja epätoivoa. Ilon hetkiä ja surun syövereitä. Laura ei kiillotta itselleen kruunua tai esitä sankaria. Hän on katkera ja vihainen syövälle. Mutta näkee elämässään myös hyviä asioita. Kirjassa kuvataan miten syöpä vaikuttaa koko perheeseen ja läheisiin. Ihmiset reagoivat jokainen omallailla vaikeaan tilanteeseen. Syöpä ei ole vain kasvain yhdessä ihmisessä, se nakertaa koko perhettä. </div>
<div style="background-color: white; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
Suosittelen kirjaa lämpimästi. Vertaistukena tämä oli ehdoton.</div>
<div style="background-color: white; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<i>Minun arvioni: antoisa kirja.</i></div>
Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-69407130506745641502013-04-01T14:00:00.001+03:002013-04-06T17:04:32.736+03:00Sistersin veljekset<a href="http://www.adlibris.com/fi/covers/M/9/52/952234060X.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; display: inline !important; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Sistersin veljekset" border="0" src="http://www.adlibris.com/fi/covers/M/9/52/952234060X.jpg" /></a>Patrick deWitt: Sistersin veljekset<br />
Kustantaja: Siltala 2012<br />
Isbn 978-952-234-060-3 <br />
350 s.<br />
<br />
<i>Herman Kermit Warmin on kuoltava. Se on arvoituksellisen kommodorin mahtikäsky, jonka panevat toimeen Sistersin veljekset Eli ja Charlie. Vaikkei Elillä </i><br />
<i>olekaan samanlaista intoa viskinjuontiin ja tappamiseen kuin veljellään, ei hän juuri muunlaisesta elä-</i><br />
<i>mästä tiedä. Mutta heidän kohteensa on vaikeasti tavoitettava saalis, ja matkalla Oregon Citystä Herman </i><br />
<i>Kermit Warmin kultakaivosvaltaukselle Sacramentoon </i><br />
<i>Eli alkaa miettiä, mitä hän elämällään tekee – ja kenen </i><br />
<i>vuoksi.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Kuva ja teksti: Siltala</i><br />
<br />
En muista koskaan lukeneeni westerniä. Ei lukeudu ollenkaan minun mukavuusalueelle enkä ole kovin kiinnostunut pyssyn paukuttelusta ja auringon laskuun ratsastelusta. Kirjan kansi kuitenkin veti puoleensa, kun opus kirjaston uutuushyllyssä nökötti. Takakannen luettuani päätin tutustua kirjaan, sen luvattua: <span style="font-family: inherit;">" Patrick <span style="background-color: white; line-height: 18px;">deWittin jäljiltä western ei ole enää entisensä" Koska minulla ei ole muista western-kirjoista kokemusta, en voi sanoa pitääkö lupaus paikkaansa. Mutta uskoisin westernin yleensä olevan enemmän äijäilyä ja pauketta kuin mitä tässä kirjassa on. </span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; line-height: 18px;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; line-height: 18px;">Kirjan päähahmo Eli on omituisella tavalla sympaattinen. Hän on kyllä kylmäverinen tappaja, mutta pohdiskelee tappamisen miellekkyyttä ja kaipaa rauhallista, tasaisempaa elämää. Hän on kovin kiintynyt hevoseensa ja suree sen menetystä, hämmästyen itsekin asiaa. Charlie, toinen puolisko veljeksistä, on taas enemmän perinteinen, kylmähermoinen länkkäri. Paukuttulee pyssyään eikä pode huonoa omaatuntoa tappamisesta. Veljeksillä on hurja maine ja se kulkee heidän edellään pelkoa aiheuttaen. </span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; line-height: 18px;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; line-height: 18px;">deWittin ote humoristinen. Kirja ei kuitenkaan ole parodia. Kirja on persoonallinen, lämminhenkinenkin. Ystävyyttä löytyy yllättävistä paikoista. Kirja ei yllä lukemieni kirjojen kärkikastiin, mutta mieleen se jäi tyylinsä vuoksi. Vaikka western ei siis yleensä kirjahyllyssä hyllytilaa vie, kannattaa tähän opukseen tutustua. </span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; line-height: 18px;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; line-height: 18px;"><i>Minun arvioni: peruskirja koukulla. </i></span></span>Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-43367075091858955542013-03-31T10:59:00.000+03:002013-03-31T10:59:58.157+03:00Seitsemän sietämättömän pitkää päivää<a href="http://www.karisto.fi/uploads/kirjat_kirjailijat/1289475218_978_951_23_5278_4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.karisto.fi/uploads/kirjat_kirjailijat/1289475218_978_951_23_5278_4.jpg" /></a>Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää<br />
Kustantaja: Karisto 2011<br />
Isbn: 978-951-23-5278-4<br />
466 s.<br />
<br />
<span style="background-color: white; font-family: 'lucida grande', georgia, Arial, Verdana, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 21px;"><i>Judd Foxmanin isä on kuollut, ja juutalaisen tavan mukaan perhe kokoontuu seitsemän päivän ajaksi vainajan kotiin suremaan. Mutta toisistaan vieraantuneet sisarukset eivät noin vain asetukaan saman katon alle. Latautunut tunnelma on omiaan nostamaan pintaan syystä tai toisesta vuosia peitellyt tunteet. Juddilla on lisälastinaan yllättävä avioero, työpaikan menetys sekä aiemmin niin odotettu uutinen isäksi tulosta. Vain Tropper osaa keittää tästä murheen alhosta liemen, joka on poskettoman hauska!</i></span><br />
<span style="background-color: white; font-family: 'lucida grande', georgia, Arial, Verdana, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 21px;"><i><br /></i></span>
<span style="background-color: white; font-family: 'lucida grande', georgia, Arial, Verdana, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 21px;"><i>Kuva ja teksti: Karisto</i></span><br />
<span style="background-color: white; font-family: 'lucida grande', georgia, Arial, Verdana, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 21px;"><i><br /></i></span>
<span style="background-color: white; font-family: 'lucida grande', georgia, Arial, Verdana, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 21px;">Tämä oli hauskalla ja osin mustalla huumorilla varustettu kirja. Alkuun hörhöttelin ääneen kirjan kielelle ja sanakäänteille. Totuin niihin kirjan edetessä, mutta hauskuttaa se silti minua jaksoi. </span><br />
<span style="background-color: white; font-family: 'lucida grande', georgia, Arial, Verdana, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 21px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; font-family: 'lucida grande', georgia, Arial, Verdana, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 21px;">Judd Foxmanilla on kaikki hyvin. Vaimo, koti ja hyvä työpaikka. Kunnes hän löytää vaimonsa sängystä pomonsa kanssa. Kertaheitolla meni avioliitto, työpaikka ja koti. Ja kun isäkin vielä menee ja kuolee, on soppa valmis. Isän viimeinen toive oli, että perhe viettää seitsemän päivän ajan suruaikaa. Kun saman katon alle laitetaan perhe, joka sanoo suoraan ajatuksensa, eivät juuri häpeile ja jännitystäkin perheen jäsenten välillä on, saadaan aikaiseksi mehevä tarina. </span><br />
<span style="background-color: white; font-family: 'lucida grande', georgia, Arial, Verdana, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 21px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; font-family: 'lucida grande', georgia, Arial, Verdana, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 21px;">Vaikka tapahtumat ovat surullisia ja vakavia, onnistuu Tropper käsittelemään niitä kevyesti ja huumorilla. Seitsemään päivään mahtuu monenlaista sattumaa ja kommellusta. Kaikki henkilöt ovat omallalaillaan sympaattisia vaikkakin toiset melko karrikoituja. Kukaan ei kuitenkaan onnistunut ärsyttämään, vaan ennemminkin huvittamaan. </span><br />
<span style="background-color: white; font-family: 'lucida grande', georgia, Arial, Verdana, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 21px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; font-family: 'lucida grande', georgia, Arial, Verdana, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 21px;">Tropper on onnistunut kirjoittamaan hauskan kirjan minun makuuni. Eikä ote lipsahda kesken kirjan.</span><br />
<span style="background-color: white; font-family: 'lucida grande', georgia, Arial, Verdana, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 21px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; font-family: 'lucida grande', georgia, Arial, Verdana, Helvetica, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 21px;"><i>Minun arvioni: hyvän mielen kirja.</i></span>Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-32442343080091112022013-03-30T09:51:00.001+02:002013-03-30T09:52:38.404+02:00Karikko<a href="http://www.wsoy.fi/sch-base-portlet/resize?w=280&h=9999&folder=products&img=9624.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Karikko" border="0" src="http://www.wsoy.fi/sch-base-portlet/resize?w=280&h=9999&folder=products&img=9624.jpg" /></a><br />
Seita Vuorela: Karikko<br />
Kustantaja: Wsoy 2012<br />
<span style="color: #333333; font-family: Georgia, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 14px;">Isbn: </span><span style="line-height: 19px;"><span style="font-family: inherit;">978-951-0-38640-8</span></span><span style="line-height: 19px;"><span style="font-family: inherit;">357 s.</span></span><br />
<span style="line-height: 19px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<br />
<div style="background-color: white; color: #333333; font-family: Georgia, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 14px; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<i>Kaksi 14-vuotiasta poikaa, uhkarohkeat leikit ja kylmäävä onnettomuus. Maaginen tarina nuoruudesta, elämän rajallisuudesta ja matkasta karikkoisen meren mystiselle rannalle.</i></div>
<div style="background-color: white; color: #333333; font-family: Georgia, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 14px; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<i>”Oletetaan että toinen teistä nyt kuitenkin putoaa sen katon läpi ne kymmenen metriä alhaalla odottavalle asfaltille eikä häntä enää ole. Tähdet eivät silti sammu eivätkä kaupungit luhistu. Ihmiset jatkavat koneiston tavoin pyörimistä. Sen yön jälkeen, niin voidaan sanoa, et halua tulla ulos pimeästä. Sen yön jälkeen sinun täytyy päästäksesi pimeästä kertoa siitä tarina.”</i></div>
<div id="aui_3_2_0_1287" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Georgia, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 14px; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<i>Karikko on tarina perheestä, joka ajaa leirintäalueelle ja juuttuu sinne kuin karille. Se on kertomus nuoruudesta, elämän rajallisuudesta ja kaiken tukahduttavasta surusta. Tragedian keskelle joutunut nuori Mitja etsii äitinsä ja veljensä kanssa uusia maamerkkejä kaukaa kotoa. Päämäärättömästi vaeltava kolmikko luulee päätyneensä Lands End -leirintäalueelle sattumalta. Mutta kun Mitja törmää rannalla villien rantapoikien yhteisöön ja kiehtovimpaan tapaamaansa tyttöön, hänen roolinsa seikkailussa tuntuu valmiiksi käsikirjoitetulta. Monisäikeinen tarina punoo lukijan osaksi mysteeriä, joka avautuu mestarillisesti kerros kerrokselta.</i></div>
<div id="aui_3_2_0_1287" style="background-color: white; color: #333333; font-family: Georgia, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 14px; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<i>Kuva ja teksti: Wsoy.</i></div>
<div id="aui_3_2_0_1287" style="background-color: white; color: #333333; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;">Tämä kirja on voittanut <span style="color: #343a49; line-height: 19px;"> </span><span style="color: #343a49; line-height: 19px;">Aamulehden ja Tulenkantajat-kirjakaupan perustaman uuden Tulenkantaja-palkinnon. Raadin puheenjohtajana toimi Sofi Oksanen ja hän kuvailee kirjaa näin: </span></span></div>
<div id="aui_3_2_0_1287" style="background-color: white; color: #333333; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: #343a49; line-height: 19px;">"Teos on kerronnaltaan poikkeuksellisen tiivis ja eheä. Sen mystiikka ei tunnu päälle liimatulta, vaan luontevalta. </span><em style="border: 0px; color: #343a49; line-height: 19px; margin: 0px; outline: 0px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">Karikko</em><span style="color: #343a49; line-height: 19px;"> on upea kuvaus kaikissa kulttuureissa tutusta asiasta: hyvästijätöstä ja irti päästämisestä läheisen kuoleman jälkeen. Tarinan miljööratkaisu nostaa vihdoin arvoonsa ulkomaisissa maagisen realismin kauhukuvauksissa yllättävän väheksytyn ympäristön, 70-lukulaisen syrjäisen leirintäalueen. Land's End Campingin sopukoista päähenkilöt, 14-vuotias Mitja-poika ja hänen veljensä Vladimir, löytävät elämän, jossa kulkea unen ja toden rajamailla ja johon leirintäalueen ihmiset ovat juuttuneet."</span></span></div>
<div id="aui_3_2_0_1287" style="background-color: white; color: #333333; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: #343a49; line-height: 19px;">Kirjan lukemisesta on jo tovi, mutta koitan päästä sen tunnelmaan takaisin. Tämä kirja on maininnan arvoinen ja jatkaa kovaa kotimaista lukuputkeani. Luin tämän samaan syssyyn kuin kaksi aikaisempaa kotimaista fantasiakirjaa.</span></span></div>
<div id="aui_3_2_0_1287" style="background-color: white; color: #333333; line-height: 21px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: #343a49; line-height: 19px;">Minulle ihan ehdoton helmi tässä kirjassa oli kerronta ja kieli. Seitalla on omalaatuinen ote ja tapa kertoa. Pidin hänen tavastaan välillä kirjoittaa suoraan lukijalle. Kertojana toimi päähenkilö Mitja, joka tapaa poikalauman leirintäalueella ja kuin vahingon kautta kulkeutuu heidän joukkoonsa. </span></span></div>
<br />
<i>"Kun nyt palaan takaisin rannalle siihen hetkeen, kun en vielä tiedä mitään tuosta kaikesta, alan jälleen ajatella tytön olevan syyllinen koko juttuun. Etenen järjestyksessä, muuten te ette ymmärrä rannan tapahtumia. Te tarvitsette jokaisen askeleen epävarmalla suolla kuten minäkin. Te tarvitsette kaikki kompastumiset ja horjahdukset, jotka minä olen kompastunut ja horjahtanut. Ihan niin kuin minun täytyy astua uudelleen jokainen askel että muistaisin." (s.150)</i><br />
<br />
Välissä Mitjan veli Vladimir kertoo mitä tapahtui Siilossa. Valottaa tapahtumia ennen aikaa leirintäalueella. Nuo tapahtumat Siilossa ovat perusta koko tarinalle. Vaikka tarina itsessään on fiktiota, on tapahtumat Siilossa totta.<a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/62494/Kaksitoistavuotias+poika+menehtyi+pudottuaan+viljasiiloon" target="_blank"> Turun Sanomissa</a> kerrotaan vuonna 2009 tapaturmasta, jossa kolme poikaa ovat menneet yhdessä hylättyyn siiloon leikkimään ja yksi heistä menehtyi tiputtuaan välikaton läpi. Kirja on omistettu nuorena menehtyneelle pojalle, joten omia yhteenvetoja tästä tulee vedettyä. Varsinkin kun kirjasta on aistittavissa omakohtainen tuska ja menetys. Voin olla myös hyvin väärässä päätelmissäni. Mutta oman kitkerän mausteensa tämä ajatelma tuo tarinaan.<br />
<br />
Tarina vuorotteli näiden kahden lopulta yhteen nivoutuvan tarinan välillä. En kerro enempää, sillä en halua pilata loistavaa juonta ja paljastaa siitä liikaa. Tarinaan punoutuu pikku hiljaa yliluonnollisia aineksia ja se muuttuu mystisemmäksi ja koukuttavammaksi koko aika. Mielestäni taidokkaasti kirjoitettu kirja.<br />
<br />
<br />
<div style="background-color: white; line-height: 18px; padding: 0px 0px 18px;">
<span style="font-family: inherit;">Seita Vuorelan aiempia teoksia ovat <em style="margin: 0px; padding: 0px;">Viima</em> (2006) ja Usva (2009) (käännetty useille kielille). <em style="margin: 0px; padding: 0px;">Viima</em> on myös palkittu Ranskassa vuoden parhaana nuortenkirjana. Lukulistalle pompsahtavat ehdottomasti Karikon ansiosta. Karikko markkinoidaan englanniksi nimellä Reef. Toivottavasti kirja saa huomiota myös ulkomailla, sillä kirja on loistava.</span></div>
<div style="background-color: white; line-height: 18px; padding: 0px 0px 18px;">
<i>Minun arvioni: (nuorten kirjallisuuden) lukutoukan unelma.</i></div>
<div style="background-color: white; color: #575757; line-height: 18px; padding: 0px 0px 18px;">
<br /></div>
Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-36142151531173749442013-03-20T12:30:00.000+02:002013-03-20T12:30:07.649+02:00Hengissä ollaanOlen ollut nettipimenossa tässä jokusen aikaa. Armas läppärini meni ja sanoi yhteistyösopimuksen irti enkä ole päässyt toviin päivittämään blogia. Onneksi isiukkoni on varsin näppärä käsistään ja ymmärtää vielä näiden laitteiden päälle ja hän sai vaihdettua uuden kovalevyn hajonneen tilalle. Pääsen jälleen bloginkin kimppuun, kuten muidenkin rästiin jääneiden hommien.<br />
<br />
Lukeminen on sen sijaan koko ajan maistunut. Kirjoitan tässä vielä niistä tarkemmin. Mutta kyllä on kädetön olo ihmisellä, kun yhtäkkiä ei olekaan konetta. Olkoonkin älypuhelimet ja tabletit, eivät ne vielä korvaa läppäriä mitenkään päin.Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-86785762675695185702013-02-15T21:48:00.003+02:002013-02-15T21:48:50.456+02:00Mifongin perintö<a href="http://www.karisto.fi/uploads/kirjat_kirjailijat/1321942814_978_951_23_5446_7.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.karisto.fi/uploads/kirjat_kirjailijat/1321942814_978_951_23_5446_7.jpg" /></a>J.S. Meresmaa: Mifongin perintö<br />
Kustantaja: Karisto 2012<br />
Isbn: 978-951-23-5446-7<br />
470 s.<br />
<br />
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;"><i>Salaperäinen Rondestanien suku pitää antikvariaattia Sudhaerinmaassa, ja kun käy ilmi, että yksi neljästä kuuluisasta Keisarin kirjasta on saatavilla Merontesissa, keskimmäinen veli Dante lähtee tavoittamaan kallisarvoista teosta seurassaan erottamaton kumppaninsa, musta puuma Reu. Merontesissa hän tulee vahingossa pelastaneeksi hyiseen jokeen pudonneen valtakunnan prinsessan Ardisin, joka on luvattu vaimoksi Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Siitä alkaa uskomattomia käänteitä saava seikkailu, joka vie Danten vankityrmään, merirosvolaivan kannelle ja lopuksi tulivuoren sisällä sijaitsevaan myyttisen alkuolennon – tulen mifongin – kotiluolaan.</i></span></span><br />
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;"><i><br /></i></span></span>
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;"><i>Kuva ja teksti: Karisto</i></span></span><br />
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;"><i><br /></i></span></span>
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;">Hittisuora jatkuu heti perään toisella kovalla kotimaisella fantasialla. Tämä kirja on jo tovin keikkunut TBR100 -listallani. Nyt oli sopiva kolo lukaista kirja ja antautua sen vietäväksi. </span></span><br />
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;">Minä muuten kuvittelin kirjaa lukiessani kirjoittajan olevan mies. Viimeisen sanan kirjasta luettuani kurkistin vielä takakannen lipareeseen ja kas kummaa, minua katselikin naishenkilö kirjailijaesittelyssä. Mistä lie noussut tuo ajatus, että kirja on miehen kirjoittama. </span></span><br />
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;">Mutta itse kirjaan. Kirjan päähenkilöt Dante ja Ardis ovat helposti lähestyttäviä ja inhimillisiä. Ardis on toisinaan kovin lapsellinen, mutta onhan hän elänyt suojattua elämää hovissa. Maailma on näyttäytynyt hänelle hyvin toisenlaisena kuin meille tavallisille tallaajille. Anteliaasta ja yltäkylläisestä elämästä huolimatta on Ardis kohdannut myös surua lapsuudessaan. Dante taas on kokenut soturi ja maailmanmatkaaja. Heti ensikohtaamisesta lähtien säkenöi Danten ja Ardiksen välillä. Vaikka heidän keskinäinen tarinansa ei ole pääasia kirjassa, tuo se oman värinsä kirjaan. Pieni mauste kokonaisuudessa. </span></span><br />
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;"><i>Eräänä kevätkuun alun tuulisena päivänä Ardis oli faronin kanssa kävelyllä lähimetsikössä. He olivat ajaneet sinne vaunuilla ja jättäneet ajurin polttelemaan piippua metsänlaitaan. Metsä oli sama pyökkimetsä, jossa Dante oli kertonut hänelle Eloisista muutamaan kuukautta aiemmin. Nyt tuuli oli viskonut puista oksia hangille, joiden pinta kiilteli sinihohtoisena ja kantoi askeleen. Ardisin mielestä metsä näytti hylätyltä ja kylmältä. (s. 174)</i></span></span><br />
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;">Kirjassa vilisee paljonkin henkilöitä, osa varsin tiivisti mukana juonen kuvioissa. Minä, joka varsin nopeasti tipahdan kärryiltä seuratessani ison henkilömäärän toilailuja, pysyin hyvin kärryillä. Ei tarvinnut palata taaksepäin tarkistamaan kuka tämä henkilö nyt oikein olikaan. Meresmaa onnistuu pitämään lukijan hyvin kyydissä mukana. </span></span><br />
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;">Juoni etenee mukavasti eteenpäin eikä tylsää kohtaa kirjassa ollut. On juonittelua, takaa-ajoa, pettymyksiä ja pikkuisen taisteluakin. Itse mifonki jäi minulle kuitenkin hieman kysymysmerkiksi. Mikä tuo mifonki ihan tarkalleen ottaen on? Mikä sen osuus tarinan kokonaisuudessa, tarinan historiassa? Ehkäpä sitä tarkennetaan seuraavassa osassa. </span></span><br />
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;">Kova kotimainen fantasiakirja! Vaikka kirja luokitellaan nuorten kirjaksi, ei se tuntunut nuoruusvuosiaan vain muistelevasta lukijasta ollenkaan lapselliselta tai selittelevältä. </span></span><br />
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="background-color: white; line-height: 21px;"><span style="font-family: inherit;"><i>Minun arvioni: fantasialukutoukan unelma.</i></span></span><br />
Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-10293098590975012842013-02-14T21:50:00.000+02:002013-04-01T14:05:55.262+03:00Kaukamoinen<a href="http://www.kaukamoinen.fi/uploads/1/3/9/8/13986917/_____8049065.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Picture" border="0" src="http://www.kaukamoinen.fi/uploads/1/3/9/8/13986917/_____8049065.jpg" /></a>Petteri Hannila: Kaukamoinen<br />
Kustantaja: Oma kustanne 2013<br />
<br />
<span style="background-color: white; font-family: inherit;"><em style="line-height: 25px; position: relative;">Ota vastaan kutsu kauas Pohjolaan. Aikaan ja paikkaan, joka elää vain kaukaisissa kuvitelmissamme hämärästä menneisyydestä. Metsiin, joiden pintaa yksikään aura ei ole koskaan puhkaissut. Nämä tarinat kulkevat tuon kaukaisen maan tuulissa ja puissa, ikiaikaisen metsän viileissä kuiskauksissa.</em><br style="line-height: 25px;" /><br style="line-height: 25px;" /><em style="line-height: 25px; position: relative;">Vierra on itsepäinen tyttö kainujen heimosta. Kun hän serkkunsa kanssa lähtee pyhälle matkalleen kohti aikuisuutta, lähtevät samalla liikkeelle myös hänen elämänsä suunnan määräävät voimat.</em><br style="line-height: 25px;" /><br style="line-height: 25px;" /><em style="line-height: 25px; position: relative;">Pystyykö Vierra rikkomaan kiveen maalatun polkunsa, jonka on määrä johtaa hänet kohti myrskyjen ja vaikeuksien täyttämää elämää? Voiko hän löytää paikkansa heimonsa joukosta, vai onko hänen täytettävä kohtalonsa Kaukamoisena?</em></span><br />
<span style="background-color: white; font-family: inherit;"><em style="line-height: 25px; position: relative;"><br /></em></span>
<span style="background-color: white; font-family: inherit;"><span style="line-height: 25px; position: relative;">Rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että sain tämän kirjan arvostelukappaleena. Se ei kuitenkaan vaikuta blogitekstiini millään lailla. Vaikutusta sillä oli enemmänkin lukukokemukseen. Jännitin tarttua kirjaan. Mitä jos en pidäkään siitä? Kuinka osaan sen kertoa kauniisti? </span></span><br />
<span style="background-color: white; font-family: inherit;"><span style="line-height: 25px; position: relative;"><br /></span></span>
<span style="background-color: white; font-family: inherit;"><span style="line-height: 25px; position: relative;">Jännitys haihtui kyllä hyvin nopeasti kirjaan tartuttuani. Se imaisi heti mukaansa. Kirja ammentaa voimansa pohjoisesta mytologiasta, taruhahmoista, Suomen luonnosta ja historiasta. Nimi ja runot toivat elävästi mieleeni Kalevalan ja sen mystiikan, taian. </span></span><br />
<span style="background-color: white; font-family: inherit;"><span style="line-height: 25px; position: relative;"><br /></span></span>
<span style="line-height: 25px;"><i>Lähde kaunis läikähtele</i></span><br />
<span style="line-height: 25px;"><i>vetehinen välkähtele</i></span><br />
<span style="line-height: 25px;"><i>valuta pyhät vetesi</i></span><br />
<span style="line-height: 25px;"><i>suurenmoiset suosta nosta</i></span><br />
<span style="line-height: 25px;"><i>(s.18)</i></span><br />
<span style="line-height: 25px;"><br /></span>
<span style="line-height: 25px;">Vierraan, päähenkilöön, oli helppo samaistua. Hän oli kovin suomalaisen oloinen, hyvässä mielessä. Eteenpäin mentiin, vaikka hampaat irvessä. Luovuttaa ei saanut. Ja kovia Vierra tarinan aikana kokeekin. Mutta jossain syvällä hänessä kytee koko aika elämänhalu ja voima, joka ajaa Vierraa eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta.</span><br />
<span style="line-height: 25px;"><br /></span>
<span style="line-height: 25px;">Pidin kirjan kielestä. Siinä oli omanlainen rytmi, nuotti. Se soljui ja kuvaili. Olematta liian rönsyilevä tai selittelevä. Haistoin metsän tuoksun, tunsin lumen kylmyyden. Tapahtumaympäristönä tuttu suomalainen maisema auttoi eläytymään, piirtämään kuvan verkkokalvoille.</span><br />
<span style="line-height: 25px;"><br /></span>
<span style="line-height: 25px;"><i>Kahden pitkäveneen lohikäärmepäiset kokat ilmestyivät esiin sumusta kuin muinaisaikojen merihirviöt. Laivoja soutavien miesten äänet kaikuivat oudosti läpitunkemattomassa ilmassa sekoittuen veden loiskeeseen ja airojen natinaan kosteita puupintoja vasten. Loppusyksyn sää pohjanlahdella saattoi vaihdella rajusti tarjoten matkalaisille mitä tahansa lämpimästä auringonpaisteesta hyiseen lumituiskuun. Veneiden keulassa seivoivat tähystäjät, jotka herkeämättä tuijottivat edessä häämöttävään harmaaseen ja kosteaan seinämään. He soutivat tuntemattomilla vesillä. Pienikin virhe saattoi merkitä haaksirikkoa hyisellä merellä. (s.49)</i></span><br />
<span style="line-height: 25px;"><br /></span>
<span style="line-height: 25px;">Pidin kirjasta, pidin kovasti. Suorastaan harmittelen, että olen näin myöhään keksinyt suomalaisen fantasian. Sillä tämänkään teoksen ei tarvitse yhtään häpeillä ulkomaisten kavereidensa joukossa. </span><br />
<span style="line-height: 25px;"><br /></span>
<span style="line-height: 25px;"><i>Minun arvioni: tomeraa toimintaa.</i></span>Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-35873789552697505832013-01-31T21:39:00.000+02:002013-01-31T21:39:03.495+02:00Stonehengen perintö<a href="http://www.bazarforlag.fi/Images/Article/CoverImagePlain/Medium/Stonehg_pri%c3%b6_mdu_6422.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Stonehengen perintö" border="0" src="http://www.bazarforlag.fi/Images/Article/CoverImagePlain/Medium/Stonehg_pri%c3%b6_mdu_6422.jpg" /></a>Sam Christer: Stonehengen perintö<br />
Kustantaja: Bazar 2012<br />
Isbn: 978-952-563-7601<br />
380 s.<br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><i><span style="background-color: white; line-height: 16px;">Kahdeksan päivää ennen kesäpäivänseisausta mies uhrataan raa’asti Stonehengessä salaisen kultin, Vanhan Taidon kehittäjien uhrijuhlassa. Muutaman tunnin kuluttua yksi maailman tunnetuimmista aarteenetsijöistä, rikas ja vaikutusvaltainen Nathaniel Chase ampuu itsensä kartanossaan. Hän jättää kryptisen viestin pojalleen arkeologi Gideon Chaselle, jota ei ole tavannut vuosikausiin.</span><br style="background-color: white; line-height: 16px;" /><br style="background-color: white; line-height: 16px;" /><span style="background-color: white; line-height: 16px;">Gideon alkaa tutkia isänsä menneisyyttä ja törmää salaiseen kulttiin, jonka jäsenet ovat Stonehengen rakentajien jälkeläisiä ja jotka uhraavat edelleen viattomia ihmisiä jumalilleen uusi ja karismaattinen johtaja keulakuvanaan. Gideon tempautuu mukaan maailmaan, jonka olemassaolosta</span><br style="background-color: white; line-height: 16px;" /><span style="background-color: white; line-height: 16px;">hänellä ei ollut aavistustakaan.</span></i></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; line-height: 16px;"><i><br /></i></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; line-height: 16px;"><i>Kuva ja teksti: Bazar.</i></span></span><br />
<br />
<span style="line-height: 16px;">Stonehenge on aina kiehtonut minua. Sen mystisyys ja omanlainen kauneus. Kivikehä on melkoinen taidonnäyte rakentajiltaan. Pelkällä lihasvoimalla. Muistan edelleen tunteen, kun jokunen vuosi sitten pääsinkin näkemään tuon kivikehän omin silmin. Paikalle tultiin alikulkusillan kautta mäkeä kiiveten. Pikku hiljaa kivet tulivat näkyviin. Jännitin ja oikein kylmät väreet kulkivat lävitseni. Ainut harmistus oli, että kivien joukkoon ei pääse kävelemään, mikä sinänsä kyllä on ymmärrettävää.</span><br />
<span style="line-height: 16px;"><br /></span>
<span style="line-height: 16px;">Niinpä tämä kirja sopi minulle kuin nenä päähän. Pääsin jälleen jossain määrin nauttimaan tuon paikan tunnelmasta ja muistelemaan omaa kohtaamista kivien kanssa. Kirja oli perusvarma jännäri. Toimintaa riitti ja juoni eteni kuin VR:n juna, ilman takkuilua talvipalkkasessa. </span><br />
<span style="line-height: 16px;"><br /></span>
<span style="line-height: 16px;">Viime aikoina on kovasti julkaistu kirjoja, jotka sivuavat jollainlailla salaseuroja, historiallisia nähtävyyksiä tai taideteoksia. Suojellaan henkeen ja vereen muinaisia salaisuuksia, joista ovat tietoisia vain pienen salapiirin jäsenet. Tämä kirja oli varsin mukava lisä tähän joukkoon. Kirja ei ole maailman omaperäisin tai loistavin, mutta toimiva ja viihdyttävä dekkari. Hyvillä mielin voin suositella suoraviivaisen menon ystäville.</span><br />
<span style="line-height: 16px;"><br /></span>
<span style="line-height: 16px;"><i>Minun arvioni: Viihde-opus.</i></span><br />
<br />Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-71841383942358496522013-01-25T13:19:00.001+02:002014-02-03T14:51:42.517+02:00Kesken jäänyt: Kani nimeltä jumalaSarah Winman: Kani nimeltä jumala<br />
Kustantaja: Tammi 2012<br />
Isbn: <span style="background-color: white; line-height: 19px;"><span style="font-family: inherit;">978-951-31-5801-9</span></span><br />
<span style="background-color: white; line-height: 19px;"><span style="font-family: inherit;">325 s.</span></span><br />
<i style="color: #333333; line-height: 19px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></i>
<i style="color: #333333; line-height: 19px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></i>
<i style="color: #333333; line-height: 19px;"><span style="font-family: inherit;">Vapaalla oleva sairaanhoitaja auttoi minut maailmaan vanhempieni makuuhuoneessa arpajaisissa voitetun untuvapeitteen päällä. Nopean kahdenkymmenenkahden minuutin synnytyksen jälkeen pääni tuli näkyviin ja hoitaja käski ponnistamaan ja isäni käski ponnistamaan, ja niinpä äitini ponnisti ja minä pullahdin kevyesti tuohon tarunhohtoiseen vuoteen. Kun Pariisin kadut vallattiin. Kun Vietnamissa tehtiin Tet-hyökkäys. Kun Martin Luther King kuoli unelmansa puolesta.</span></i><br />
<div style="background-color: white; color: #333333; line-height: 19px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Veli ja sisko.</i></span></div>
<div style="background-color: white; color: #333333; line-height: 19px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Tarina lapsuudesta ja varttumisesta, ystävyydestä ja perheestä, rakkaudesta ja tragediasta ja kaikesta siltä väliltä.</i></span></div>
<div style="background-color: white; color: #333333; line-height: 19px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Tarina uusista aluista.</i></span></div>
<div style="background-color: white; color: #333333; line-height: 19px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><i><br /></i></span></div>
<div style="background-color: white; color: #333333; line-height: 19px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><i>Kuva ja teksti: Tammi</i></span></div>
<div style="background-color: white; color: #333333; line-height: 19px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
Tämä kirja on tovin roikkunut luettavien listalla. Kirjaston uutushyllyssä viime reissulla kirja minua odottelikin ja kotiin kuljetin. </div>
<div style="background-color: white; color: #333333; line-height: 19px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
Odotin kirjalta paljon. Olin tarkoituksella välttänyt lukemasta liikaa blogitekstejä kirjasta, jottei mielikuvasta tulisi liian vahva. Silti pelkkä nimi loi jo pohjan odotuksille. Alkuun olinkin varsin innokas lukija. Hörhöttelin ääneen ja pidin kirjan kielestä. Mielikuvat olivat hauskoja ja ote vaikeampiinkin tapahtumiin kepeä, jopa vähän humoristinen. Pidin siis kirjailijan tyylistä kovasti. </div>
<div style="background-color: white; color: #333333; line-height: 19px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
Silti kirja ei jaksanut pitää otteessaan loppuun asti. Olen enemmän juonivetoisten kirjojen ystävä kuin tälläisten eräällälailla hitaasti kehittyvien ja kasvutarinoiden ystävä. Myöskin ajankohta ei ollut kirjalle tällä hetkellä oikea. Nyt kaipaan ajatukset nurkkaan -kirjaa. Kirjaa, jonka parissa ei tarvitse yhtään ajatella. Senkun lukee ja homma etenee. Saatan siis kirjaan vielä tarttua toisena ajankohtana. Jos valtavan lukupinoni johonkin kohtaan sopiva rako tulee. </div>
<div style="background-color: white; color: #333333; line-height: 19px; margin-bottom: 1em; padding: 0px;">
Vastapainoksi jälleen: kirjasta on pidetty kovasti blogeissa <a href="http://psrakastankirjoja.blogspot.fi/2012/09/sarah-winman-kani-nimelta-jumala.html" target="_blank">P.S. Rakastan kirjoja</a>, <a href="http://lukuneuvoja.blogspot.fi/2012/12/sarah-winman-kani-nimelta-jumala.html" target="_blank">Lukuneuvoja</a> ja <a href="http://poplaari.blogspot.fi/2013/01/jumalainen-kani.html" target="_blank">Poplaari</a>.</div>
<div>
<br /></div>
Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-83008782893958850682013-01-18T08:51:00.000+02:002013-01-18T08:51:33.977+02:00Skugga-Baldur<a href="http://www.like.fi/sites/default/files/imagecache/book_cover/kansikuvat/9524715945.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.like.fi/sites/default/files/imagecache/book_cover/kansikuvat/9524715945.jpg" /></a>Sjón: Skugga-Baldur<br />
Kustantaja: Like 2000<br />
Isbn: <span style="background-color: white; color: #333333; line-height: 19px;"><span style="font-family: inherit;">952-471-594-5</span></span><br />
<span style="background-color: white; color: #333333; line-height: 19px;"><span style="font-family: inherit;">112 s.</span></span><br />
<span style="background-color: white; color: #333333; line-height: 19px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span>
<span style="background-color: white; color: #333333; line-height: 19px;"><span style="font-family: inherit;"><i>Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintovoittaja!</i></span></span><br />
<span style="color: #333333;"><span style="line-height: 19px;"><i><br /></i></span></span>
<br />
<div style="border: 0px; color: #333333; line-height: 19px; margin-bottom: 20px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">
<span style="background-color: white;"><span style="font-family: inherit;"><i>Lauantaina 17. huhtikuuta 1868 suuri purjelaiva ankkuroituu Reykjanesin edustalle. Laivan toiselta kannelta, kalanmaksaöljytynnyreiden keskeltä, löytyy pieni surkea olento. Tytön nimi on Abba, ja hän osoittautuu jälkeenjääneeksi.</i></span></span></div>
<div style="border: 0px; color: #333333; line-height: 19px; margin-bottom: 20px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">
<span style="background-color: white;"><span style="font-family: inherit;"><i>Kasvitieteilijä Fridrik B. Fridjónsson ottaa tytön hoiviinsa, ja he elelevät yhdessä miehen vanhempien maatilalla tytön kuolemaan asti. Kun Fridrikin ja paikallisen papin Baldur Skuggasonin välille kehkeytyy riita, paljastuu ettei Baldur olekaan sitä miltä päällisin puolin näyttää.</i></span></span></div>
<div style="border: 0px; color: #333333; line-height: 19px; margin-bottom: 20px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">
<span style="background-color: white;"><span style="font-family: inherit;"><i>Kirjan nimi viittaa kansansaduissa esiintyvään kissan ja ketun jälkeläiseen sekä pahantahtoiseen ihmiseen.</i></span></span></div>
<div style="border: 0px; color: #333333; line-height: 19px; margin-bottom: 20px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">
<i>Kuva ja teksti: Like.</i></div>
<div style="border: 0px; color: #333333; line-height: 19px; margin-bottom: 20px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">
Kuulin mutkien kautta tästä kirjasta ja kiinnostuin heti. Tässähän oli kaikki ainekset juuri minua kiinnostavaan kirjaan. Islanninhevosfanina olen myös kovin kiinnostunut islantilainen kulttuurista ja heidän perinteistään. Kirjassa on myös nainen, jolla on Downin syndrooma. Varsin innokkaana siis tartuin kirjaan.</div>
<div style="border: 0px; color: #333333; line-height: 19px; margin-bottom: 20px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">
Mutta, minähän en oikein tajunnut mitään tästä kirjasta. Tai tajusin kyllä, mutta en oikein ymmärtänyt miten tuo kansantaruissa esiintyvä kettu ja kirjan nainen liittyivät toisiinsa. Minusta ne olivat melkeinpä kaksi erillistä tarinaa, jotka sitten lopussa löyhästi liittyvät yhteen. </div>
<div style="border: 0px; color: #333333; line-height: 19px; margin-bottom: 20px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">
Abban, naisen, jolla on Downin syndrooma, kohtaloon tartuin tiukasti kiinni ja koin sydämessä melkoista tuskaa hänen kokemistaan asioista. Olisinkin kaivannut enemmän kuvausta Abbasta ja hänen vaiheistaan. Toisaalta, sydämestä puristi jo niin kovin tämä pienikin raapaisu, että lisää avaaminen olisi voinut olla jo liian tuskaisaa. </div>
<div style="border: 0px; color: #333333; line-height: 19px; margin-bottom: 20px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">
En osaa oikein sanoa mitään tai arvostella kirjaa. En oikein ymmärtänyt mitä kirjalla tavoiteltiin, mikä oli sen tarina. Olen ilmeisesti aivan liian hölmö hienoja ja palkittuja kirjoja varten :)</div>
Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2230462535645188474.post-7828472986726927372013-01-17T10:46:00.000+02:002013-01-17T10:46:39.481+02:00Mokka<a href="http://www.bazarforlag.fi/Images/Article/CoverImagePlain/ExtraLarge/Moka_72dpi_6429.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Mokka" border="0" height="320" src="http://www.bazarforlag.fi/Images/Article/CoverImagePlain/ExtraLarge/Moka_72dpi_6429.jpg" width="205" /></a>Tatiana de Rosnay: Mokka<br />
Kustantaja: Bazar 2012<br />
Isbn: 978 952 2790187<br />
300 s.<br />
<span style="color: #424343; font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12px; line-height: 16px;"><br /></span>
<i><span style="line-height: 16px;"><span style="font-family: inherit;">Nelikymppinen Justine elää rauhallista elämää aviomiehensä Andrewn ja kahden lapsensa kanssa Pariisissa. Eräänä päivänä Justine saa soiton poliisilta ja hänet kutsutaan nopeasti sairaalaan. Perheen teini-ikäinen poika Malcolm on joutunut onnettomuuteen. Malcolm on jäänyt punaisia päin ajaneen auton alle ja makaa koomassa. Yliajaja on paennut. Silminnäkijöiden mukaan auto oli mokkakahvinruskea Mercedes. K</span></span><span style="font-family: inherit; line-height: 16px;">uka ajoi autoa ja miksi kuski pakeni paikalta? Epätoivoissaan ja vastoin läheistensä neuvoja Justine ryhtyy etsimään syyllistä. Ja kun totuus viimein selviää, ei mikään ole enää ennallaan. </span></i><br />
<span style="font-family: inherit; line-height: 16px;"><i><br /></i></span>
<span style="font-family: inherit; line-height: 16px;"><i>Tatiana de Rosnay on jälleen kerran luonut koskettavan muotokuvan naisesta. Mokka on psykologinen romaani, josta ei puutu jännitystä eikä juonittelua. Romaanissa kohtaavat niin viiltävä kipu kuin menneisyyden kultaiset muistot ja pienet, puhtaat onnen hetket.</i></span><br />
<span style="font-family: inherit; line-height: 16px;"><i><br /></i></span>
<span style="font-family: inherit; line-height: 16px;"><i>Teksti ja kuva: Bazar.</i></span><br />
<span style="background-color: white; color: #424343; font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12px; line-height: 16px;"></span><br />
Tämä kirja alkoi vauhdilla. Heti alkumetreillä päästiin kiinni tarinaan. Pieni poika, Malcolm, jäi suojatiellä auton alle ja yliajaja pakeni paikalta. Vanhempien maailman romahti, turvallisuuden tunne katosi. Äiti ja isä kohtaavat tilanteen kovin erilailla. Isä vaikuttaa päällisin puolin tyyneltä ja pitääkin kulissia yllä. Äiti haluaa kuumeisesti tietää kuka poikansa päälle on ajanut ja miksi hän pakeni paikalta.<br />
<br />
<i>"Tajusin jo, ettei mikään olisi enää koskaan ennallaan. Että elämäni tasapaino oli järkkynyt. Noin vain. Yhdessä hetkessä. Matka sairaalaan oli loputon. Kaikissa punaisissa valoissa täytyi odottaa ikuisuus. Yritin soittaa miehelleni. Puhelinvastaaja. En jättänyt viestiä. Mitä olisin voinut sanoa? "Andrew, Malcolm on jäänyt auton alle. Ambulanssista soitettiin. Hän on loukkaantunut. Olen menossa sairaalaan. Tule äkkiä." Niin, olisin halunnut sanoa sen. Olisin halunnut huutaa sen." (s.14)</i><br />
<br />
Rosnay kirjoittaa lyhyin ja selkein virkkein. Hän käyttää selkeästi tehokeinona pistettä rytmittämään tekstiä. Alkuun minulle tuli tästä hengästyttävän kiire. Juoksin lauseesta toiseen. Tunsin äidin hädän ja tuskan. Mieleeni tuli myös kuvaako tämä ihmisen mieltä kriisin keskellä. Kuinka ajatus pomppii eikä monimutkaisiin ajatuskuvioihin pysty. Totuin tapaan kirjoittaa tarinan edetessä enkä enää kokenut hoppua. Myöskin kerronta rauhoittui ajan kuluessa vääjämättömästi eteenpäin. Elämä asettuu uomaansa, tokikin uudenlaiseen, mutta uomaansa kuitenkin tapahtumista huolimatta. Jonkinlainen rutiini asettuu kodin ja sairaalan välille.<br />
<br />
<i>"Sairaala. Sen melu. Tungos. Haju. Loputtomat käytävät. Instrumenttikärryjen kirskuna. Muiden ihmisten tuska. Omani. Kaikki mitä sairaaloista puhutaan, hoitajat hukkumaisillaan työhön, valkotakit välinpitämättömiä." (s. 14)</i><br />
<br />
Rosnay kuvaa elämistä, sopeutumista ja tuskaa kriisissä uskottavasti. Lienekö hänellä omakohtaisia kokemuksia. Lisäsinkö tekstiin omia tunteitani viime vuosilta vai oliko hän onnistunut todellakin näin hyvin saamaan kiinni mitä pelko oman lapsen puolesta on?<br />
<br />
Tutustumisen arvoinen kirja. Se oli varsin helppolukuinen ja kieli selkeeää, helppoa. Kirjan lukikin melkein yhdeltä istumalta.<br />
<br />
Minun arvioni: välipalakirja.Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.com0