Paluu viidakkoon

Sabine Kuegler: Paluu viidakkoon

Kustantaja: Helmi kustannus 2007

Isbn: 987-951-556-129-9

304 s. 

Viidakkolapsen huikea tarina jatkuu.

On kulunut lähes kolmekymmentä vuotta siitä, kun saksalaisen Sabine Kueglerin vanhemmat päättivät asettua asumaan Indonesian Länsi-Papuaan vasta löydetyn fayu-heimon pariin. Tositapahtumiin perustuvassa kirjassaan Paluu viidakkoon Sabine tekee kaksi matkaa lapsuutensa ympäristöön. Sabine toteaa monen asian muuttuneen kulttuuriltaan kivikautisessa fayu-yhteisössä: Nuori ja kaunis Adia on ensimmäinen fayu-nainen, joka on valinnut itse miehensä. Naiset ovat myös onnistuneet joitakin vuosia sitten lopettamaan sotaan johtavan rituaalitanssin asettumalla vihamielisten soturiryhmien väliin, ja se on nostanut heidän itsetuntoaan ja arvovaltaansa yhteisössä. Ensimmäisen matkansa aikana Sabinelle paljastuu vähitellen Indonesian hallituksen häikäilemätön politiikka Länsi-Papuan alkuperäiskansoja kohtaan. Sabine päättää lähteä lapsuudenystävänsä Jonin kanssa takaisin Indonesiaan keräämään silminnäkijätodistuksia papualaisten sorrosta. Sabine ja Jon elävät kuin veitsen terällä: Indonesian hallituksen politiikkaa vastustavia ihmisiä katoaa jäljettömiin ja murhataan jatkuvasti.

Pidin tästä kirjasta enemmän kuin ensimmäisestä osasta: Viidakkolapsi. Kirjassa kulkee rinta rinnan kaksi tarinaa. Tarina Sabinen paluusta fayu-heimon pariin ja sen herättämistä tunteista. Mutta myös tarina siitä kuinka Länsi-Papuan alkuperäiskansaa syrjitään ja vainotaan. Ja kuinka Sabine lopulta itsekin liittyy vapaustaistelijoiden rintamaan. Toimiakseen omalla tavalla. 

Paluu viidakkoon on yhtä tunteiden suitsutusta. Ehkä jo vähän liiaksikin. Se menettää jo hieman tehoaan. Toisaalta, sitä varmasti paluu onkin ollut. Lukiessa se vain tuntuu hieman hassulta, liioitellulta. Oloa ja eloa ei kuitenkaan mielestäni ole romantisoitu, vaan elämästä on kerrottu rehellisesti. Unohtamatta niitä ei niin mukavia puolia viidakossa asumisesta.

Rinnalla kulkeva toinen tarina, tarina sorrosta, sen sijaan on raaka ja ahdistava. Tuntuu aivan käsittämättömältä mihin ihmiset pystyvät. Kuinka julma ihminen sodan keskellä voi olla. En halunnut liiaksi ajatella tapahtumia, syventyä ihmisten kokemuksiin ja tunteisiin. Oman elämän ahdistukset ovat riittämiin tällä hetkellä. Mutta vahva kiinnostus kuitenkin heräsi. Mitä tänä päivänä kuuluu tilanteelle? Onko kirjalla ollut mitään vaikutusta asiaan?

Sabinelta on tullut viime vuonna uusi kirja: Elämän viidakossa. Pitänee etsiä myös tuo kirja käsiini.

Minun arvioni: antoisa kirja.