Aravind Adiga: Viimeinen mies
Kustantaja: Avain 2011
ISBN: 978-951-692-873-2
Aravind Adigan odotettu, uusi romaani piirtää tarkkanäköistä kuvaa Intiasta, joka yrittää sopeutua nykyajan kasvaviin paineisiin ja silti pitää kiinni monituhatvuotisista perinteistään.
Vishram-taloyhtiö on kuin pieni kylä Mumbaissa slummin laidalla. Talo on uskontojen ja aatteiden sulatusuuni, joka rapistuu hitaasti asukkaidensa ympärille. Sisällä talossa on kuitenkin elämää, ystävyyttä ja yhteisiä aterioita. Yllättävä tarjous mullistaa taloyhtiön elämän ja saa naapurit nousemaan toisiaan vastaan.
Miten toimivat asukkaat, jotka eivät ole valmiita myymään kotiaan? Voiko yksi mies murskata muiden unelmat? Mihin kateus ja pyrkimys jatkuvaan kasvuun johtavat, ja kenellä on lopuksi eniten valtaa?
Kahtiajakoinen lukukokemus. Tarinan alkuvirittely oli aika pitkä pätkä. Ja myös pitkäveteistä paikoitellen. Alkuun näytti, että keskeisiä henkilöitäkin on niin paljon, etten perässä pysy. Olin jo muutamaan otteeseen jättämässä kirjaa kesken. Sinnillä jatkoin. Ajattelin, etten nyt putkeen toista kirjaa kesken jätä. Ja onneksi jatkoin.
Yhtäkkiä kirjan tahti muuttuikin toisenlaiseksi. Kirja ei edelleenkään ole mikään vauhdikas toimintatrilleri, mutta tarina alkoi etenemään joutuisammin. Mielessäni kannustin tuota yksinäistä miestä: "Älä anna periksi! Näytä niille närhen munat!".
Kirja laittoi minut myös miettimään miten itse toimisin tuossa tilanteessa. Kuinka paljon ystävyys merkitsee ja minkälaisiin uhrauksiin olisin valmis ystävyyden vuoksi? Ottaisinko itse suuret rahat? Kirja kertookin siitä mihin ahneus ja raha ihmisen voi viedä. Mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään saadakseen itselleen paremman ja rikkaamman elämän. Tiivis ystävyys ja naapuruus muuttuukin nopeasti ja helposti vihasuhteeksi.
Kannattaa sinnitellä alun ylitse. Kirja käynnistyy hiiiiitaaaasssssti. Sen jälkeen on oikein kelpo kirja. En kuitenkaan innostunut kirjailijasta niin, että etsimällä etsisin käsiini hänen muita teoksiaan.
Minun arvioni: välipalakirja.
Minäkin aloittelin tätä, mutta ei vetänyt, ei vetänyt...En tiedä, onko minusta nyt sinnittelemään hitaiden alkujen kanssa, kun on kaikkea kiirettä niin paljon ja iltaisin on niin poikki ettei jaksa sanoa edes 'kissa'.
VastaaPoista