Kettu, Katja: Kätilö
Kustantaja:Wsoy 2011
Isbn:987-951-0-38200-4
344 s.
Kätilö on tosipohjainen kertomus Suomalaisnaisen ja SS-upseerin yhteentörmäyksestä Lapin sodan kynnyksellä. Se on väkevä todistus siitä mihin ihminen on valmis rakkauden tähden.
Katja Ketun vahvaääninen romaani taikoo esiin vaietun historian, vankileirien ja saksalaissotilaiden sotamorsiamien Suomen.
Minä yritin. Minä yritin ihan tosissani. Tämä kait olisi kirja, mikä jokaisen paljon lukevan kuuluisi lukea. Jaksoin lukea sivulle 153 asti. Mutta ei. Ei vain ollut minun kirjani.
Kieli oli hyvin omintakeista, ronskiakin. Se piti mielenkiintoni yllä, jotta jaksoin tuohonkin asti lukea. Mutta samalla se häiritsi lukukokemusta. Meinatin välillä olin kyllä aika pihalla; mitähän äskenkin oikein tapahtui. Vähän väliä tuntui, etten oikein tajunnut missä mennään. Juoni ei sinänsä ole vaikea eikä sekava. Mutta tapa kertoa oli, ainakin minulle. Se oli myös kovin hidasta luettavaa. Normaaliin tapaan ei voinut silmätä sanoja läpi, vaan monet piti ihan lukemalla lukea. Kirjain kirjaimelta.
-Minun pitäsi päästä leirile töihin. Titovkhan.
Sekä Aune että Jouni jättivät tasetin ilmaan roikkumaan. Sitten kuului Aunen mupellus sokeripalan takaa:
-Elä sie Vikasilimä hulluja puhu.
Jouni säesti:
-Mitä sie tänne tulet esittämähän? Mene jonkun sakemannin kätyrin luo. Mene Rovaniemele, sielä net näitä päätöksiä tekheet.
Mutta me kaikki tiesimme etteivät ne minua sillä tavalla huolisi. Ne tarkastaisivat taustat ja saisivat tietää. Isästä ja muusta.
Sitten Aunen silmiin syttyi oivallus. Jouni oli kielinyt Aunellekin, että sinä olit matkalla leirille.
-Voi tyttö rukka rupinokka, sitä sakemanniako sie haluaisit rykiä? Unoha sie se. Mie suenpalleista pistän sulle kääreen niin ei himot valavota.
Pääsee minulla kesken jääneiden kirjojen listalle. Ei vain ollut minua varten tämä kirja.
Vastapainoksi jälleen: Lukuisa-blogin kirjoittaja on tykännyt kirjasta.
Minun arvioni: sekoitus omituista opusta ja paperin tuhlausta. Pisteet kuitenkin kielestä!
Minäkin yritin, mutta luovutin jo huomattavasti aiemmin. Kirjaston jonotetuin kirja, mutta ei vaan sytytä kaikkia lukijoita.
VastaaPoistaMitäs sitä sinnillä, jos ei miellytä. Maailma on täynnä kirjoja, joten itse ainakin siirryn sitten mieluummin mieluiseen.
PoistaPaljon tästä kirjasta on puhuttu ja toiset ovat taas ihastuneet ikihyviksi.
Kaikki eivät voi pitää samasta. Ja näinhän se saakin olla eli annetaan kaikkien kukkien kukkia. Minut Kätilö sytytti tuleen. Mieheni kirjasta taisi hiukan järkyttyä...
VastaaPoistaSepäs se. Ei sellaista kirjaa olekaan, joka olisi kaikkien mieleen. Ja se on myös kirjojen hienous. Aina ne jotenkin liikuttaa: sytyttää, ärsyttää, kyllästyttää, itkettää, naurattaa...
Poista