Piiri

Mats Strandberg - Sara B. Elfgren: Piiri

Kustantaja: Basam Books Oy 2012
Isbn: 987-952-260-0523
574 s.

Engelsfors. Pikkukaupunki Ruotsissa. Nimi on kaunis, mutta paikka rähjäinen. Kaupunkia ympäröivät synkät metsät, joihin ihmiset usein eksyvät ja katoavat. Syyslukukausi on juuri alkanut, kun yksi lukion oppilaista löydetään kuolleena koulun vessasta. Kaikki olettavat, että kyseessä on itsemurha. Paitsi ne, jotka tietävät totuuden. 

Eräänä yönä kuu värjäytyy salaperäisen punaiseksi, ja kuusi lukiolaistyttöä löytää itsensä hylätystä puistosta. Tytöillä ei ole mitään yhteistä. Yksi on luokan suosituin, toinen kiusattu, kolmas omaa tietään kulkeva gootti, neljäs kunnollinen huippuoppilas... Pian selviää, että paha on saapunut Engelsforsiin eivätkä tytöt selviydy hengissä ilman toisiaan.

Piiri on urbaania, skandinaaviseen koulumaailmaan sijoittuvaa fantasiaa. Teos kertoo vetoavasti nuorena olemisen vaikeudesta, koulukiusaamisesta, ihastumisista ja kaiken voittavasta ystävyydestä. Piiri on trilogian ensimmäinen osa.


Teksti: Basam Books Oy

Huh huh mikä kirja! Tämähän suorastaan kasvoi käteen kiinni. Kävelin kirja kourassa kaikkialle. Tein ruokaa, hoidin lapset ja söin kirjan kanssa. Hyvä etten autoa ajaessa lukenut. Viimeiset sivut luin toinen silmä ummessa, muuten näin kahtena. Nukahdinkin, ja heräsin kun kirja oli kopsahtaa otsalohkoon! :) Onnistuipa tämä kirja jopa minua pelottamaan. Ja kirjan lukeneet voivat arvata, etten lue kauhua, koska ei tämä taida oikeasti kovin pelottava olla!

Pidin siitä, että päähenkilöt eivät olleet ylimpiä ystäviä. Heillä oli omat kismansa keskenään ja taakkansa kannettavanaan. Yhteistyö ei ollut samoin tein saumatonta ja hyvin sujuvaa. Välillä riideltiin ja suututtiin, kunnes taas palattiin saman katon alle. Yhteistyötä kun oli tehtävä murhaajan selvittämiseksi, pitipä yhteistyökumppanista tai ei. Asetelma loi omat jännityksensä kirjaan. Luultavasti se olisi ollut paljon tylsempi, jos kaikki olisivat olleet toistensa parhaita kavereita.

Tarina oli kursittu varsin koukuttavasti kasaan. Tapahtumia tämän paksun kirjan sivujen väliin mahtui eikä tylsää kerennyt lukijalla tulemaan hetkeksikään. Jokunen juonenkäänne jopa yllätti, vaikkakin aavistukseni syyllisestä osuivat oikeaan. Tarinaa kerrottiin jokaisen päähenkilön kannalta vuoroperään. Silti tarina kuitenkin eteni koko aika eikä hyppelyä ajassa ollut. Koulumaailmaa ja teinianstia kuvattiin mielestäni uskottavasti. Ajatus harhailikin tuon tuosta omaan lukioaikaan ja sen kommervenkkeihin. Elävästi palasi mieleen kuinka tyhmiltä vanhemmat toisinaan tuolloin tuntui. Kun ne ei vaan tajuu :)

Kielellisesti tämä ei ollut mikään helmi, sanojen iloittelu. Mutta kieli oli kuitenkin sujuvaa ja sopivaa nuorten aikuisten fantasiaan. Yksi kohta minua kuitenkin häiritsi. Lopussa eräs henkilö kulkee rullatuolilla. Siis rullatuolilla. Aarrgghh. Suomentajalle tiedoksi, se on pyörätuoli. Tarinakaan ei varsinaisesti ole hirmuisen erikoinen, vaan se ei vähentänyt lukunautintoa ollenkaan. Eihän kirjan aina tarvitsekaan olla jotain täysin uutta ja ihmeellistä. Pidin siis paljon tästä kirjasta.

Sujuva, menevä ja koukuttava. Ahmittava kirja.

Minun arvioini: tomeraa toimintaa.