 |
| Kuva: Karisto |
Kustantaja: Karisto 2011
Isbn: 978-951-23-5287-6
367 s.
(Koska Katalla ei ole omaa blogia enkä ole saanut häneltä vastausta kuinka toimimme kirjan esittelyn kanssa, kirjoitin sen nyt itse.)
Lukupiirin lokakuun kirjana oli China Miévillen Toiset. China Miéville on englantilainen fantasiakirjailija. Hänen itsensä mukaan tyylilaji on uuskummaa (weird fiction/new weird). Miéville on kirjoittanut useampiakin romaaneja, kuten vaikka Kraken (2010), Un Lun Dun (2007) ja Looking for Jake and other stories (2005), mutta tämä on ensimmäinen suomennettu romaani häneltä. Suomeksi on saatavilla kaksi hänen novelliaan: Lemmikki ("Familiar", 2002 kokoelmassa Uuskummaa? Modernin fantasian antologia, Kirjava 2006) ja Jaken jäljillä ("Looking for Jake", 1999, Legolas 1/2003).
Kirja Toiset julkaistiin suomeksi vuonna 2011. Alkuperäinen teos The City & The City on julkaistu vuonna 2009. Kirja on voittanut useita eri palkintoja, mm. parhaan romaanin World Fantasy ja Hugo -palkinnon sekä Arthur C. Clarke -palkinnon vuonna 2010. Kirja oli myös ehdolla Tähtivaeltaja-palkinnon voittajaksi vuonna 2012.
Kirja sijoittuu kuvitteelliseen kaksoiskaupunkiin jonnekin päin (Itä-)Eurooppaa. Tuo kaupunki on omituinen sulautuma kahta kaupunkivaltiota, Besźeliä ja Ul Qomaa. Ne sijaitsevat osittain erillään, osittain päällekkäin, lomittuneena. Molempien kaupunkien asukkaat näkemätöntävät naapurikaupungin; asukkaat, rakennukset ja liikenteen. He alitajuisesti väistävät toisiaan, näkevät mutteivat kuitenkaan näe. Huomiovat, mutteivat huomaa. Tuota näkymätöntä rajaa ei saa ylittää, ei edes katseella. Rajan ylittämien on rikos, rikko. Silloin Rikko puuttuu asiaan. Ja kaikki rikkoneet ihmiset katoavat.
Tarkastaja Borlú, kirjan päähenkilö, asuu Besźelin puolella tuota sulautumaa. Hänen tutkittavakseen tulee nuoren naisen murha, joka vie hänet tutusta kotikaupungista Ul Qoman puolelle. Onko kyseessä vain murha vai liittyykö asiaan jotain isompaa? Kiellettyä? Liittyykö rikokseen kaikkien pelkäämä Rikko?
Kirja aukesi minulle todella hitaasti. Sen kieli oli hyvin karua, riisuttua ja yksinkertaista. Mutta samalla leikittelevää. Pidin sen sanaleikeistä, kuten Ul Qoma ja näkemätöntäminen. Kirja ei selitellyt eikä laverrellut. Ehkä siitä syystä monesti olin hieman pihalla. Varsinkin joissain keskustelun pätkissä jouduin tovin miettimään, että mitähän tässä nyt sanottiin. Eivätkä ne aina minulle kokonaan auennetkaan. Myöskään henkilöhahmoja ei avattu juuri ollenkaan. Heidän yksityistä elämäänsä ei liiemmin raotettu, ei luonteenpiirteitä laveasti kuvailtu. Siksi he jäivätkin kaikki etäisiksi. En osannut samaistua kehenkään tai oikeastaan luoda minkäänlaista suhdetta henkilöihin. En ärsyyntynyt enkä ihastunut. Kuitenkin, hahmojen käymien keskustelujen ja heidän puhetapojensa perusteella henkilöistä luo jonkinlaisen mielikuvan.
Kirjan asetelma oli jännittävä, mieltä kutkuttava. Kaksi kaupunkia yhdessä, lomittuneena. Näkyvillä, mutta näkymättömissä. Lomittumista ja kaupunkien fyysistä suhdetta toisiinsa ei selitelty. Se vain aukeni enemmän ja enemmän tarinan edetessä. Mielestäni Miéville jättikin paljon lukijan oman älyn ja ymmärtämisen varaan. Hän ei anna valmiiksi pureksittuja ratkaisuja. Hän on käyttänyt sanoja hyvin säästeliäästi.
Pääsin todellakin kirjaan kiinni hitaasti. Aluksi olin kovin pihalla. Olen niin tottunut, että kaikki selitetään, etten olisi jaksanut itse ajatella. En voinutkaan vain lukea, antaa virran viedä. Myös riisuttu kieli tuotti minulle aluksi ongelmia. Pidän yleensä enemmän kuvailevasta kielestä. Mutta lopulta kuitenkin tarina imaisi mukaansa ja sain kiinni myös kirjailijan kielestä ja tavasta kirjoittaa. Loppua kohdin en voinutkaan laskea kirjaa enää kädestäni. Nyt jälkikäteen minulla on jopa hieman euforinen olo. Kirja alkaa tosissaan imeytyä minuun ja alan innostua kirjasta. Nyt, luettuani sen. Tälläistä en muista koskaan ennen kokeneeni.
Pohjimmiltaan tarina on rikostarina. Mutta puitteet ja kirjan kieli tekevät siitä hyvin omalaatuisen rikostarinan. Vaikka kirjailija katsotaan fantasiakirjailijaksi, on tämä kyllä kaukana perinteisestä, tai vaikka vähän laajemmastakin, fantasiakäsitteestä. Minusta tuo termi uuskumma kuvastaa tyylilajia onnistuneesti.
Kirjailija on yhteiskunnallisesti valveutunut ja jäinkin miettimään onko hän hakenut jonkinlaista kritiikkiä yhteiskuntaa kohtaan näkemätöntämisellä. Silmien sulkemisella. Vai onko hän vain halunnut luoda erikoisen lavasteen tarinalle? Olen surkea kaivamaan merkityksiä sanojen takaa, joten jätän sen puuhan itseäni taitavimmille.
Tämä kirja jätti pureskeltavaa näin lukemisenkin jälkeen.
Minun arvioni: joudun jättämään arvion väliin, en osaa laittaa tätä mihinkään lokeroon.
Minulla teos on vielä alkutekijöissään (n. 50 sivua luettu). Käynnistyy aika hitaasti enkä oikein vielä tajua mistään mitään. Meni opiskelukiireiden kanssa teoksen aloittaminen aika myöhäiseksi.
VastaaPoistaItse hain tänään kirjastosta, joten ihan alussa, mutta luottavaisena uskon, että viikonlopun aikana saan pidemmälle. Kauheat talousarviokiireet vaatisivatkin pään nollausta.
VastaaPoistaLuin tämän jo jonkin aikaa sitten, ja lukukokemus oli aika samanlainen kuin Äidillä. Aluksi olin ihan pihalla, ja pikkuhiljaa aloin käsittää maailmasta enemmän ja enemmän. Myös minä olen tottunut lukemaan selkeitä ja selittäviä kirjoja, ja siksi oman ajattelun käynnistyminen varmaan vähän kesti. Luin tätä aluksi pienissä paloissa, kun kirja ei ihan heti saanut minusta otetta, ja hengähdystaukoja oli paikoin pidettävä myös siinä vaiheessa kun tarina (tai ympäristö) oikeasti sai otteen. Välillä oli ihan vaan pysähdyttävä miettimään että hetkinen, miten tämä oikein menee...
VastaaPoistaTämä on sellainen kirja, johon en todellakaan olisi tarttunut ilman lukupiiriin osallistumista. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että luin jotain oman mukavuusalueen ulkopuolelta ja, no, pidin siitä. Samoin kuin Äidillä, myös minulla oli kirjan lukemisen jälkeen outo olo. Ei ihan ehkä euforinen, mutta mietiskelevä. Kirjaa ja sen maailmaa ei ihan heti saanut pois mielestään. Itselleni tämä oli hieno kokemus, juuri sellainen, jota lähdin hakemaan tähän lukupiiriin liittyessäni.
Minä jätän tämän kirjan väliin. Ei saata, ei kykene. Ei kyllä riipu edes kirjasta, nyt on niin paljon kaikkea meneillään. Kokeilen hypätä seuraavaan kirjaan mukaan.
VastaaPoistaMyös minäkään en ehdi ainakaan tähän kirjaan mukaan. En tiedä pitäisikö jättäytyä haasteesta kokonaan pois, aikataulu ei vain tunnu riittävän kaikkeen ja kaikkiin luettaviin kirjoihin.. Harmillista ja olen vähän pettynyt itseeni, mutta joskus se vain menee niin :)
VastaaPoistaKiirettä on täälläkin päin. Olen menossa sivulla 84 ja tarkoitus on kyllä vielä kuun puolelella saada kirja luettua. Täytyy yhtyä edellisiin ja sanoa, että kirja ei tosiaankaan aukea ensisivuilta alkaen. Juoni vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta katsotaan, mitä tuleman pitää...
VastaaPoistaLukupiirin toinen kirja luettu juuri ja juuri kuluvan kuun puolella. Kirjan idea oli siis heti alusta mielenkiintoinen, vaikka täytyy myöntää, ettei kirja kuulu niihin, joita normaalisti valitsisin luettavakseni. Minun oli koko ajan hieman vaikea pysyä juonen perässä ja jouduin aina välillä palaamaan taaksepäin selvittääkseni, mistä oikein olikaan kysymys. Kirja oli jännä ja vei mukanaan. Loppu jäi kuitenkin minusta vaisuksi. Olin odottanut jotain järisyttävää, suurta Ahaa-elämystä joka olisi ollut ehkä luettavissa rivien välistä heti alusta lähtien. Loppu siis jätti jotenkin tyytymättömäksi. Tai sitten en vain oikeasti sisäistänyt sitä/lukenut, mitä muut ehkä lukevat. Kahden limittäisen kaupungin idea oli kuitenkin joka tapauksessa hieno.
VastaaPoista