24. kesäkuuta 2012

Nenä kiinni kirjassa

Kesä on pitänyt kiireisenä. On ollut puutarhaprojektia ja muuta juoksua. Lukemista en kuitenkaan ole unohtanut, mutta netissä roikkumisen kylläkin. Retuperällä on siis tämäkin blogi, kuten kirjoittamani toinenkin blogi.

Nyt listaan vain näin tylsästi tässä välissä lukemani kirjat:

Sue Monk Kidd: Mehiläisten salaisuudet
Jasmin Darznik: Iranilainen tytär
Suzanne Collins: Nälkäpeli
Suzanne Collins: Vihan liekit.

Kaikki kirjat olivat lukemisen arvoisia. Yritän ehtiä tässä kesätouhujen lomassa avata kirjoja vähän enenmmän.

Oikein mukavaa ja lämpöisää kesää. Nauttikaahan kirjoista.

6. kesäkuuta 2012

Sisilian ruusu

Milla Keränen: Sisilian ruusu
Kustantaja: Gummerus Kustannus, maaliskuu 2012
ISBN 978-951-20-8802-7
360 s.

Rosalia elää Sisilian auringon alla punaisten ruusujen ja norjien oliivipuiden lomassa. Hän viettää päivänsä seurustellen punakupolisissa huvimajoissa ja hakee viilennystä puutarhan suihkulähteistä. Yhteisöä kuohuttaa tieto Keisarista, joka on tulossa meren takaa synnyinsaarelleen. Hänen mukanaan palaa myös Salvatore, Rosalian tuleva aviomies.

Mutta Rosalia ei välitä avioliitosta. Hänen sieluaan polttaa halu päästä näkemään suuren maailman ihmeet. Hän haluaa tutustua maanpiireihin, jotka saraseenitiedemies Al-Idrisi on hopeakarttaansa kaivertanut. Kaikki entinen kuitenkin unohtuu, kun hän löytää luostarin puutarhasta mystisen, haavoittuneen olennon, jota alkaa salaa tavata öisin. Vaalea muukalainen on kaunein Rosalian koskaan näkemä mies – vai onko hän sittenkin Jumalan Enkeli?


Sain tämän kirjan aikanaan äidiltäni näytekappaleena (ihana etu siitä, että äitini on töissä kirja-alalla.) Kirja jäi kuitenkin hyllyyn odottamaan sopivaa lukuhetkeä. Nyt tuohon kirjaan tartuin.

Ennakko-odotukset olivat isot. Odotin kirjalta paljon, vaikken siitä mitään ollut etukäteen lukenut. Jotenkin aihepiiri ja historiallinen ilmapiiri kiehtoivat. Mutta tämä kirja ei auennut minulle.

 Alkuun kuvittelin kirjan kulkevan Jane Austinin jalan jälkiä. Varakkaan perheen nuoret naiset pohtivat avioliittoa, seurustelevat keskenään ja juoruavat kylän tapahtumista. Hyvin pian tämä kuvitelma romuttui. Ja olin hukassa. En oikein ymmärtänyt mikä kirjan tarkoitus oli. Kirja kertoo Rosaliasta, hänen ajatuksistaan, mutta juonen käänteitä oli kovin vähän, tempo hidasta. Muutamasta blogista luin, että kirjan kieli on ollut heidän mielestään kaunista. Mutta minua ei oikein kiehtonut kielikään. En kokenut sitä mitenkään erikoisena tai kauniina. Jopa loikin paikoitellen pätkiä yli, kun koin ne tylsiksi. Ihmettelin kovasti mikä kirjan tarkoitus on. Silmäilin ja odotin, että kirja aukeaa.

Noin puolen välin jälkeen tapahtumiin tulee lisää vauhtia ja kirja piti paremmin otteessaan. Tosin loikkimista harrastin jonkin verran edelleen. Silmäilin kappaleen ja totesin sen jaarittelevan. Halusin kuitenkin tietää kuinka Rosalian käy. Ja odottelin avataanko aikamatkailua kirjassa enemmänkin vai ei.

Tästä kirjasta puuttui se jokin. Olen enemmänkin juonivetoisten kirjojen ystävä, mutta kyllä rauhallisetkin kirjat kiinnostavat, kunhan niissä on se jokin mikä pitää nenän kiinni kirjoissa. Tässä kirjassa ei oikein sitä minulle ollut.

Minun arvioni: sekoitus maanantaikappaletta ja omituista opusta.

3. kesäkuuta 2012

Auringon kehrä

Auringon kehrä Carita Forsgren, Auringon kehrä
Kustantaja: Otava  2011
Isbn: 978-951-1-25238-2
511 s.


Pohjoisen näkijäheimon tytär Päivänkehrä kaapataan lapsena
orjapiiaksi got-kansan maille. Tie vie monien vaiheiden kautta kauas
Kemetin maahan, nykyiseen Egyptiin.

Maan hallitsijaksi on noussut itsevaltiaan isän ja juonittelevan äidin varjossa varttunut epävarma Akhenat’n eli Akhanjati, jolla on suuria teorioita jumaluudesta mutta kehno kosketus valtakuntansa arkeen. Hän on päättänyt kääntää maan suunnan kertaheitolla: pääkaupunki siirretään autiomaahan, ja lukuisia jumalia palvovan kansan on otettava jumalakseen aurinko.
Päivänkehrä on vuosia kestäneen matkansa aikana lakannut
uskomasta näkemisen lahjaansa. Mutta eräänä päivänä hän osuu
kuninkaallisen kulkueen tielle ja tulee vaistomaisesti pelastaneeksi hallitsijan kohtalokkaalta tapaturmalta. Aurinkoon tähyävän Akhanjatin ja pimeässä pohjoisessa kasvaneen Päivänkehrän
kohtaamisella on kauaskantoiset seuraukset koko valtakunnalle.

Oikein viihdyttävä romaani. Takakannen perusteella voisi olettaa, että tämä on pelkästään tarina Päivänkehrästä ja Egyptin hallitsijasta Akhanjatista. Mutta todellisuudessa mittava osa tästä kirjasta kertoo Päivänkehrästä ja hänen tiestään Euroopan halki aina Egyptiin asti. Kunnes kohtaa Akhanjatin. Matkalla Euroopan halki hän tapaa monia ihmisiä, tärkeimmäksi heistä nousee Pilvenlonka.

Tarina kerrotaan kahden kertojan kautta. Päiväkehrän ja Akhanjatin kertomana. Toisinaan menin sekaisin, kumpi nyt olikaan äänessä, varsinkin kirjan lopussa. Piti siis palata kappaleen alkuun katsomaan kummankos vuoro nyt oli kertoa. Tarinat kietoutuvat yhteen lopussa niin tiiviisti.

Kirjassa väläytetään varsin tuttuja historiallisia hahmoja kovin tavallisina arkisina henkilöinä. Pidin siitä. Se toi ahaa-elämyksiä pitkin kirjaa. Tuttuuden tunnetta. En ole kaksinen historian tuntija, joten en osaa sanoa oliko kirjassa paljonkin "historiallisia virheitä", mutta minuun meni täydestä.

Oikein mukava ja viihdyttävä kirja. Täytynee tutustua kirjailijan muuhunkin tuotantoon.

Minun arvioni: Viihde-opus.

Krokotiilimeri

Krokotiilimeri Fabio Geda, Krokotiilimeri
Kustantaja: Otava 2012
Isbn:  978-951-1-25125-5
180 s.


Eräänä aamuna kun Enaiat herää, äiti on poissa. Äiti ja poika ovat saapuneet kolme päivää sitten Pakistaniin Afganistanista, missä šiiamuslimeihin ja hazara-kansaan kuuluva perhe on joutunut sekä valtaväestöön kuuluvien paštujen että talebanien vainon kohteeksi.
Äiti on päättänyt palata kotiin veljen ja siskon luokse, ja kymmenvuotias Enaiat on nyt yksin maailmassa. Jäljellä ovat vain äidin neuvot: pysy erossa huumeista, älä tartu aseisiin, älä varasta.
Poika saa laittomille siirtolaisille tarkoitetusta majatalosta paikan työntekoa vastaan, mutta kohtelu on surkeaa. Alkaa vuosia kestävä vaellus kohti Euroopan unelmamannerta, Pakistanin ja Iranin kautta Turkkiin, Kreikkaan ja Italiaan.
Matkalla Enaiat kohtaa sekä ystäviä että vihollisia, ja perillä Euroopassa nuorukaista odottaa – laittoman siirtolaisen kova osa.

Melkoinen tarina. Tuntuu aivan uskomattomalle, että tälläistä tapahtuu vieläkin, 2000-luvulla. Mutta näin vain näyttää olevan. Ihminen on kauppatavaraa, ihmisyydellä ei kovin suurta arvoa.

Kirja oli nopea luettava, se myös koukutti heti alusta lähtien. Kirja kertoo avoimesti laittoman siirtolaisen osasta maailmalla. Se ei kuitenkaan revittele tai mässäile synkkyydellä tai liiallisilla yksityiskohdilla. Iloakin kirjassa on, paljonkin. Jotenkin minulle jäi käteen positiivinen mieli, vaikka ongelmia ja vastoinkäymisiä Enaiatilla riittää. Silti kirjasta huokuu elämänilo ja positiivinen mielenlaatu. 

Pökerryttävää on myös se, että Enaiat selviää tästä kaikesta. Hänhän on vasta lapsi, kun hänet jätetään Pakistaniin. Noin kymmenen vuotias. Elämä antoi ehkä vähän liian isolla kädellä jo noin pienelle. 

P.S. Minkähän maan tästä valitsisi maailman valloitukseen lukemalla? Aika tasapuolisesti kirjassa kerrotaan joka maassa käydyistä seikkailuista. Ehkäpä otan sitten vain ensimmäisen maan, Pakistanin, johon Enaiat saapuu siirtolaisena.

Minun arvioni: sekoitus tomeraa toimintaa ja antoisaa kirjaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...