Suljettu maa

Barbara Demick: Suljettu maa
Kustantaja: Atena 2011
Isbn: 9789517967518

Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto ja Yhdysvallat jakoivat Korean valtion keskenään – Neuvostoliitto sai pohjoisen ja Yhdysvallat maan eteläosan. Aluksi Pohjois-Korealla meni hyvin, mutta viimeistään Neuvostoliiton romahtaminen tuhosi Pohjois-Koreankin talouden ja syöksi maan nälänhätään, joka tappoi viidenneksen väestöstä.

Palkittu journalisti Barbara Demick kuvaa kuuden Pohjois-Koreasta loikanneen ihmisen elämää maailman totalitaarisimmassa valtiossa. Mi-ran ja Jun-sang ovat nuoria rakastavaisia, tohtori Kim uhrautuvainen lääkäri, Hyuck köyhä katulapsi, rouva Song maan johtajalle uskollinen perheenäiti ja Oak-hee hänen kapinallinen tyttärensä.

Ravisteleva teos kertoo tavallisten ihmisten elämästä maailmanpolitiikan pelinappuloina. Minkälaista on elää maassa, jossa varomattomista sanoista voi joutua vankilaan, jossa raskaudenehkäisy on kielletty ja naisten pyörälläajoa paheksutaan? Kuinka Kim Il-sungin kuolema vaikutti johtajaansa kuolemattomana pitäneisiin pohjoiskorealaisiin? Miten nälänhädästä selvittiin? Miksi kirjassa haastatellut henkilöt päättivät lopulta lähteä maasta? Ja lopulta: miten he sopeutuivat elämään suljetun maan ulkopuolella? Suljettu maa ei kerro vain menneisyydestä – kirjassa tarkastellut asiat ovat ajankohtaisia Pohjois-Koreassa tälläkin hetkellä. 

Teksti ja kuva: Atena

Kuten kuvauksessa sanotaan, ravisteleva kirja. Täytyy tunnustaa, että tältä(kään) osin en ole jaksanut oikein uutisia seurata ja en ole tiennyt tilanteen Pohjois-Koreassa olevan näin huono. Suorastaan katastrofaalinen. Ihmisten olot ovat kaukana edes peruselintasosta ja nälänhätää on laajalti. Kuitenkaan valtaapitävät, vai pitäisikö sanoa valtaapitävä ihminen, ei halua tiedostaa asiaa. Eniten minua karmaisikin kirjassa millaiseen jamaan maan tilanne annetaan mennä ilman, että siihen halutaan puuttua. Ei niinkään kummalliset säännöt tai rajoitukset.

Barbara Demick on kirjoittanut henkilöiden tarinat sujuvasti ja mukaansa tempaavasti. Kiinnostus kirjaan ei säilynyt yksinomaan paljastuksien takia, vaan enemmänkin jäin kiinni henkilöiden tarinoihin ja heidän kohtaloihinsa. Halusin tietää kuinka heidän käy ja miten he pääsevät loikkaamaan maasta. Minun oli välillä myös kovin vaikea ymmärtää kaikkia heidän ajatuksiaan ja päätöksiään. He kaikki olivat eläneet niin toisenlaisessa maailmassa kuin minä, etten oikein aina pystynyt ymmärtämään aivoituksia. Kuinka on mahdollista, että ihmiset voidaan aivopestä niin tehokkaasti uskomaan valtion johdon sanaa? Leipää juuri suupielestä tunkiessani ihmettelin kuinka äiti voi lähteä ja jättää lapsensa. Mutten olekaan koskaan kokenut nälänhätää, joten en voi mitenkään kuvitella nälän määrää tai kuinka oma hengissä selviäminen muuttuu kaikkein tärkeämmäksi. Lapsiakin tärkeämmäksi.

Minun arvioni: antoisa kirja.