Kuvakirja e-kirjana

Nenä kirjassa blogissa haastettiin e-kirja viikolla näin syyskuun alkuun. Ajattelin osallistua tuohon haasteeseen. Onhan tässä itsekin tullut tutustuttua e-kirjan ihmeelliseen maailmaan.

Viikon kunniaksi ostin Elisa kirjalta ensimmäisen kuvakirjan naperoille luettavaksi. Kirjaksi valikoitui Lumiukon maa: Hullunkurinen porkkana (Hilander ja Maygood).

Esikoinen (piakkoin neljä vee) innostui e-kirjan lukemisesta valtavasti. Hänestä oli kiva itse vaihtaa sivua, tosin välillä myös taaksepäin. Ohutsivuisten kirjojen sivujen kääntö häneltä ei vielä onnistu, joten e-kirjan lukeminen onnistuu siten helpommin. Kuopuskin (yks vee) tykkäsi kirjaa tabletilta katsoa, mutta hänen kanssaan touhu oli melkoista häsläystä. Tablettia piti pikkuisen maistella, kääneellä ties miten päin ja naputella, jolloin sivut vaihtuivat vahingossa tai valikko aukesi. Tosin niin on myös konkreettisen kirjankin lukeminen toheltamista, samalla häslätään kaikkea muutakin.

Kirjan kuvat olivat mielestäni liian pieniä. Toki niistä sai ihan hyvin selvää, mutta sivulle olisi mahtunut isompikin kuva. Kuvakirjan ulkonäkö ei ollut myöskään totutunlainen. Sivulla oli erikseen kuva ja teksti. Useinhan saduissa teksti on kuvan päällä. Jopa ripoteltu pitkin sivua sopiviin koloihin. Kuvittelinkin, että e-kirja olisi uskollinen alkuperäisen kirjan ulkoasulle, muttei näin ollut.

Tablettia näin pienet lapset eivät osaa vielä itsenäisesti käyttää, joten vanhempien on kirja lapselle ladattava. Se on miinus oikeaan kirjaan nähden. Meidän tytöt tykkäävät kovasti lukea ja kaivelevatkin kirjahyllyään monta kertaa päivässä. Varsinkin isompi istuu huoneessaan usein ihan itsekseen kirjoja lukemassa, hipihiljaa. Tabletin kanssa tämä ei onnistu.

Toisaalta, tabletilla kirjat kulkevat reissussa paljon kätevämmin. Lasten kanssa tavaraa on helposti reissun päällä farkun takakontin verran, joten tabletti tuo tähän hieman helpotusta (ja toki äidinkin kirjat kulkevat kevyemmin tabletilla). Monta kirjaa mahtuu ohueen pakettiin.

En siis varsinaisesti riemastunut kuvakirjasta tabletilla. Ei voita meidän perheessä oikeaa kirjaa. Uskon, että sadut toimivat paremmin kuin kuvakirjat. Mutta kyllä tämä hyvä lisä on kirjahyllyyn. Meillä tulee sairaalakäyntejä esikoisen kanssa, joten näille reissuille kuvakirjat ovat kiva lisä. Tabletti kulkee joka tapauksessa vanhempien ilona matkassa ja nyt sen käyttöä voi laajentaa lisää. Jokusen kirjan aionkin siis ostaa tabletille lisää matkakirjoiksi.