Äänikirjoja

Lomat on nyt lomailtu ja kivaa oli. Ruska oli todella kaunis kuten myös tunturimaisemat. Ulkona tulikin vietettyä pitkiä pätkiä eikä nenää sisätiloissa paljoa näytetty.

Jalat olivat kovilla, kun kannoimme kumpikin yhtä ipanaa rinkassa mukana. Vaunuilla kun ei oikein asiaa vaellusreiteille ollut. 7-8 km lenkki tuntuikin tuon punnuksen kanssa mukavasti jaloissa.




Illalla olikin sitten niin väsynyt päivän ponnistuksesta, ettei silmät pysyneet auki ja lukeminen oli kovin vähillä. Silmät ristissä yritin, mutta nukahtelin kirja kourassa. Oli siis uskottava, että uni vei voiton kirjasta.

Sen sijaan äänikirjoja tuli kuunneltua kolmekin kappaletta. Pitkät automatkat tuli hyödynnettyä tehokkaasti.

Pidempään jo projektina ollut Saatana saapuu Moskovaan (kirjailija Mihail Bulgakov) oli ensimmäinen listalla. Sitä olinkin jo kotona kuunnellut, kuten myös automatkoilla tallille. Nyt sain sen kuunneltua loppuun asti.  Se toimi minusta oikein hyvin äänikirjana. Alkuun olin hyvin innostunut kirjasta. En malttanut kuuntelua kesken lopettaa. Keksivaiheilla kirja minusta jäi junnaamaan eikä asiat oikein edenneet, mutta loppupäästä se pääsi jälleen vauhtiin. Kaiken maailman kummallisuuksia kerkee tarinan aikana tapahtumaan ja moneen otteeseen hymisin itsekseni kuvitellessani tapahtumia. Yllätyin siis positiivisesti tästä klassikosta. Kuvittelin sen olevan raskas ja vaikea kirja. Väärin luulin. Jäin kuitenkin miettimään olisinko tykännyt yhtä paljon lukemalla. Kuunnellessa joko olin ratissa tai neuloin, joten se toimi oivana viihdykkeenä toiminnan ohessa. Olisinko kokenut kirjan raskaammaksi lukiessa?

Seuraavana listalla oli Arto Paasilinnan Hirtettyjen kettujen metsä. Erittäin oivallinen kirja äänikirjaksi. Kuuntelimme mieheni kanssa tätä kirjaa lasten iltapuuhien lomassa. Kirjan juoni on simppeli ja helposti seurattava. Ei siis haitannut, vaikka toimet hetkeksi haittasivat kuuntelua. Perässä pysyi hyvin. Kirja oli hauska ja rempseästi kirjoitettu. Täytyykin ehdottomasti tutustua muuhunkin Paasilinnan tuotantoon. Pidin sen verta paljon tästä kirjasta. Olen luvattoman vähän lukenut suomalaisten kirjailijoiden teoksia ja Paasilinna ei tee poikkeusta tässä joukossa. Mutta nyt täytyy korjata tilanne Paasilinnan osalta.

Tulomatkalla kotiin päin kuuntelimme Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa. Jälleen oivallinen kirja äänikirjaksi. Ja lukijalle täydet pisteet eläytymisestä ja tuohtumisesta. Hän teki oman lisänsä kirjaan. Olisiko se ollut luettuna ollenkaan näin hauska? Moneen otteeseen saimme naurut oivalluksista ja harmistuksista. Myös Kyrön seuraaviin kirjoihin heräsi kiinnostus, mutta taidan hommata ne äänikirjoina. Automatkoille oivaa kuunneltavaa ja hihiteltävää.

Yritimme kuunnella myös Jari Tervon Myyrää, mutta se tuntui liian haasteelliseksi kuunneltavaksi. En pysynyt ollenkaan perässä mitä tapahtuu. Oliko vika sitten lukijassa vai kirjassa? Lukijalla tuntui olevan sen verta kiire, ettei hän oikein malttanut tauottaa lukemista. Usein olin ihan hukassa kuka nyt sanoi ja mitä sanoi ja vaihtuiko tässä kohdin jo puhuja. En päässyt ollenkaan sisään kirjaan. Luulen, että tämä kirja on nimenomaan luettava. Kepeät kirjat toimivat minulle
 paremmin äänikirjoina. Kun en kuuntele kuulokkeilla rauhassa, vaan auton ratissa yms, niin häiritseviä tekijöitä on liiaksi haastavan kirjan seuraamiseen. Itse kirjasta en siis voi sanoa mitään, koska epäilen ongelman nimenomaan olevan formaatti, ei itse kirja.

Oivallinen reissu kaiken kaikkiaan. Vaikkakin itse lukeminen oli vähissä, äänikirjat paikkasivat tilanteen erittäin hyvin.