Tarkoin vartioitu talo

John Boyne: Tarkoin vartioitu talo

Kustantaja: Bazar 2011
ISBN: 9789525637359
Sivua: 450

Venäjä, 1915. Kuusitoistavuotias maalaispoika Georgi Daniilovits Jatšmenev pelastaa Venäjän suuriruhtinaan varmalta kuolemalta, ja hänen elämänsä mullistuu. Poika palkataan tsaari Nikolai II:n pojan henkivartijaksi ja hän pääsee asumaan Pietarin Talvipalatsiin. Pian Romanovien valta alkaa horjua ja kansan viha kuohahtaa verenpunaisena.

Lontoo, 1980. Kahdeksankymmentävuotias Georgi on tyytyväinen elämäänsä Lontoossa eikä halua edes muistella nuoruuttaan Venäjällä. Hänen kuolemansairaan vaimonsa Zojan viimeinen toive kuitenkin on päästä vielä kerran edes lähelle lapsuutensa maisemia, joten pariskunta matkustaa Suomeen. Suomessa Zoja onnistuu puhumaan Georgin ympäri, ja he jatkavat matkaa Pietariin. Georgi ei voi enää vältellä menneisyyden aaveita, ja muistot noista verisistä vuosista hyökyvät hänen mieleensä.

Kuva ja teksti: Bazar kustannus

Sattuipas somasti, että tämäkin kirja käsitteli osittain ensimmäisen maailman sodan aikoja ja tarina kulki myös Venäjällä. Edellisen raskaan lukukokemuksen jalan jälissä siis kuljettiin.

Tämä teos oli kuitenkin kaikkea muuta kuin raskasta luettavaa. Vaikka kirja pohjautuikin oikeisiin historiallisiin henkilöihin ja tapahtumiin, oli se ennen kaikkea rakkauskertomus. Fiktiota. Kirjassa seurataan useammassakin ajassa päähenkilön Georgin vaiheita. Pala palalta alkaa hahmottumaan hänen tarinansa ja syyt maanpakoon. Boyne on onnistunut kutkuttavasti raottamaan salaisuuden verhoa vähä vähältä lisää. Kuitenkaan paljastamatta kerralla liikaa. Pikku hiljaa aloin aavistelemaan mitä kudelma paljastaa ja se vain lisäsi intoani lukea kirjaa eteenpäin. Olenko oikeassa? Miten pako lopulta oikein tapahtuu?

Yksi kohta kirjassa minua kuitenkin hieman kummastuttaa. Georgi herää keskellä yötä eikä ymmärrä mitä kello on, koska on niin valoisaa. Hän on aivan hämillään ja ihmettelee mitä on tapahtunut, kun palatsi on aivan hiljainen vaikka on selvästi päivä. Lopulta hänelle selviää, että kyseessä on Pietarin valkeat yöt eli yötön yö. Näin pohjolan asukkina tiedän ettei tuo yötön yö nyt pälähdä keskelle pimeyttä, vaan kyllä se valoisuus lisääntyy päivä päivältä. Kuinka Georgi ei muka tuota valoisuuden lisääntymistä olisi huomannut? Vai onko hän todella nukkunut kuin tukki edeltävät kuukaudet tajuamatta päivän pidentymistä?

Mielestäni tämä kirja oli jopa parempi kuin kirjailijan aikaisempi kirja, jonka luin. Poika raidallisessa pyjamassa. Silloin minun lukukokemustani häiritsi jossain määrin päähenkilön naiiviuus. Tässä kirjassa minua ei häirinnyt mikään. Kirja suorastaan vaati tarttumaan siihen uudestaan eikä antanut rauhaa ennen kuin pääsin viimeiselle sivulle asti.

Minun arvioni: tomeraa toimintaa.