Laulu Punaisesta huoneesta

Raili Mikkanen: Laulu Punaisesta huoneesta
Kustantaja: Minerva
Julkaistu: 2012
272 s. 
Isbn: 952-492-514-1
Eletään vuotta 1916, ensimmäisen maailmansodan ja Pietarin turvaksi suunniteltujen suurten linnoitustöiden aikaa. Suomalaisten kauhuksi venäläiset tuovat elokuussa maahan yli 3 000 kiinalaista, joiden outo ulkonäkö ja vieraat tavat antavat aihetta monenlaisille huhuille. Osa heistä on Kiinassa tunnettuja ja pelättyjä ammattirikollisia, hunghuuseja, jotka syyllistyvät pian Suomessakin vakaviin rikoksiin. Ryhmän tulkki Yao joutuu kääntämään mm. kolmoismurhan kuulusteluja.

Yao tapaa sattumalta Annikan, pari vuotta aiemmin koulunsa päättäneen nuoren naisen. Annika ja Yao ystävystyvät ja tutustuakseen toistensa kulttuureihin alkavat kertoa toisilleen omassa maassaan suuren suosion saavuttaneen romaanin juonta. Kirjat ovat Punaisen huoneen uni ja Laulu tulipunaisesta kukasta.

Annikan ja Yaon ystävyys syvenee kiihkeäksi rakkaudeksi ja myös Annika joutuu kohtaamaan ympäristön halveksuntaa. Kun kiinalaiset karkotetaan maasta, joutuvat Annika ja Yao heittämään toisilleen hyvästit. He ovat kuitenkin vannoneet yhteisen elämän jatkuvan.

Aloitin kirjan lukemisen iltatuimaan ja innostuin siitä heti: "Onpa eläväisesti kirjoitettu.". Kieli oli kuvailevaa ja soljuvaa. Kuitenkin helppoa luettavaa, ei liian rönsyilevää, poukkoilevaa.

Reitti on sentään tuttu: lattian leveä lankku viileänä paljaan jalan alla, isän työhuoneen matalaksi kulunut kynnys, jolla vähän horjahdan. Tietysti! Sormet säästyvät, mutta tarjotin tulvii!

Kirjaili kuvaa myös hyvin päähahmon, nuoren naisen, ahdistusta siitä, kuinka hän on sidottuna kotiin. Hoitamaan omaa, sairasta äitiään. Vaikka halu kokea elämää olisi suuri. 

Oma roolini tässä näytelmässä on mielikuvitukseton: pyyteetön, huolehtiva ja kiltti tytär, joka työntää omat tarpeensa sivuun hoitaakseen sairasta äitiään. Eikä kotona tietenkään tapahdu yhtään mitään. Minun, nuoren ihmisen elämä on pelkkää raahustamista päivästä toiseen, repliikit teennäisen pirteitä huudahduksia vastassa vain mykkyys. Missä viipyy näytelmän sankari? Ylioppilaaksi päästyäni en ole tavannut edes parhaita koulutovereitani. Miten oikein olen tullut tähän?

Siihen mielestäni sitten loppuikin kirjan hyvät puolet. Takakannessa luvataan kiihkeää rakkautta. Jaksoin lukea kirjan yli puoleen väliin, enkä tuohon kiihkeään rakkauteen vielä siihen mennessä ollut törmännyt. Annikka kyllä on tavannut jo Yaon, mutta kiihkeys on tapaamisista kaukana. Enemmänkin niissä on ollut tunnelmana vieraan kulttuurin viehätys ja myös eräänläinen pelko tai jännitys vieraanmaalaista kohtaan. 

Luvut, jossa Annika ja Yao kertovat toisilleen valitsemistaan kirjoista, ovat minusta jopa tylsiä. Hypin pätkiä yli. Tämä ei ollut minun kirjani, lupaavasta alusta huolimatta. Pääsee tänä vuonna kesken jääneiden kirjojen listalle.

Kerrottakoon vastapainoksi, että Leena Lumi on kirjasta tykännyt.

Minun arvioni: paperin tuhlausta.