Ei kiitos

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Kustantaja:  Otava 2008

351 s.

Isbn: 987-951-22921-6

Terävän humoristinen romaani iskee siekailematta uuvahtaneen avioliiton kipupisteisiin. Heli Valkonen on epätoivoisesti rakastunut aviomieheensä. Mutta
Matin ei tee mieli. Koskaan. Hän vain pelaa tietokonepelejä repsahtaneissa fleece-housuissa. Hartiahieronta on hänestä parasta läheisyyttä. Kun hienovaraisista vihjeistä, kauniista puheista ja hemaisevista asuista ei ole apua, Heli turvautuu suoraan ja yhä suorempaan toimintaan – turhaan. ”Kulta, nyt ei ole hyvä hetki.” Lauhkeasti ja nöyryyttävästi Matti torjuu puolisonsa lähestymiset.
Missä vaiheessa hehku lopahti, ja he alkoivat puhua toisilleen kuin potilaat: ”Mites sun niskat?” Hiljainen makuuhuone johtaa tilanteisiin, joihin Heli ei välttämättä olisi halunnut. Mutta hän ei tahdo kuolla suruun.

Minulla on hyvin kahtiajakoinen suhde Härköseen. Ensimmäinen teos, jonka häneltä luin oli Onnen tunti.  Kirja oli luettava ja sujuva, mutten mitenkään erityisesti innostunut siitä. Seuraava opus oli Loppuunkäsitelty. Tuosta kirjasta taas pidin todella paljon. Vaikka aihe oli toisenlainen kuin meidän elämäntilanne, oli siinä kuvattu paljon samoja tunteita, mitä olen itse kokenut vaikeina aikoina.

Tuosta kirjasta rohkaistuneena intouduin ostamaan kirpparilta kirjat Ei kiitos ja Häräntappoase. Häräntappoasetta jo aloittelin, mutta kirja ei oikein sytyttänyt. Luovuttanut en vielä ole, vaan aion vielä siihen tarttua. Päätin lukea ensin tämän kirjan.

En tiedä mitä sanoisin kirjasta. Halusin kyllä lukea loppuun ja saada selville mitä suhteelle lopulta tapahtuu. Mutten kyllä oikein innostunutkaan kirjasta. Välillä minua oikein ärsytti ja vaivaannutti Helin puolesta. Monet kerrat mietin, että hyppää irtosuhteeseen, jos olet noin kamalassa puutteessa. Minusta Helillä oli melkein jo pakkomielle koko seksistä. Ajatukset ei muussa tuntunut pyörivänkään.

Härkösellä kyllä on terävä kynä ja hän osaa kirjoittaa viihdyttävästi. Silti tämä kirja ei oikein iskenyt. Se vain tökki paikoitellen pahasti. Ehkä minä en vain sitten ole oiken Härkös-fani.

Kerrottakoon taasen vastapainoksi, että Kirjavinkit-blogissa kirjasta on myös tykätty.

Minun arvioni: maanantaikappale.