Nora & Alicia

Cecilia Samartin: Nora & Alicia
Kustantaja: Bazar Kustannus 2011
Suomentaja: Tiina Sjelvgren
Isbn: 978-952-5637-92-2 (pokkari)
383 s.

Havanna, 1956. Varakkaan suvun teini-ikäiset serkukset Nora ja Alicia ovat parhaita ystäviä. He nauttivat täysin siemauksin helposta ja huolettomasta elämästä, kunnes paratiisin ylle lankeaa synkkä varjo: kommunistit aloittavat vallankumouksen ja maa ajautuu sisällissotaan.
Sotilasdiktaattori Batistan hallinto kukistetaan ja Fidel Castro nousee valtaan. Yhä useammat perheet lähtevät maasta, ja lopulta myös Noran perhe muuttaa Yhdysvaltoihin. Alicia perheineen jää Kuubaan, mutta tytöt pitävät yhteyttä niin tiiviisti kuin Castron hallinnon sensuuri sallii.Elämä kuljettaa tyttöjä eri suuntiin, mutta ystävyys ei katkea. 
Alician ja Noran tarinat ovat sangen erilaiset: Noran elämä Yhdysvalloissa on mutkatonta ja mukavaa, mutta Kuubassa kärsitään puutetta ja nälkää. 

Kuva ja teksti: Bazar Kustannus

Nyt on ihan pakko kirjoittaa tästä kirjasta. Blogitauko joutaa siis hetkellisesti tauolle.

Kirja oli lumoava. Vaikka tarina alkaa rauhaksiin, jäin heti kiinni tarinan tunnelmaan ja kirjan kieleen. Kirja eteni verkkaisesti, tunnelma oli rauhaisa ja samalla kiihkeä ja lämmin, suorastaan polttava paikoitellen. Jotenkin kirja oli kuin Kuuba pienoiskoossa. Tälläiseksi minä miellän Kuuban, vaikken maassa koskaan ole käynytkään. Aurinko paistaa, perheyhteisö on tiivis, elämä etenee rauhaisasti omalla painollaan, mutta ihmiset ovat kiihkeitä ja tunteikkaita. Kirjailija taatusti rakastaa Kuubaa, niin kauniisti hän sen kuvailee. Noran ikävä kotimaahansa kuvastaa varmastikin kirjailijan omaa ikävää. 

Alun tunnelma on kaunis, lämmin ja rakastava. Pikku hiljaa tarina saa synkempiä piirteitä ja loppua kohden alun rauhaisa tunnelma muuttuu dramaattisesti. Castron hallinto ajaa maan sekasortoon. Yhtäkkiä ihmisillä ei ole kunnolla ruokaa eikä perustarvikkeita. Pakolaisvirta Yhdysvaltoihin kasvaa ja epätoivo, nälkä ja kurjuus ajaa ihmiset epätoivoisiin tekoihin. Jokaisen on taisteltava oman selviytymisen puolesta, kukin omilla keinoillaan. Silti pohjalla kytee rakkaus kotimaata kohtaan. Valon pilkahduksia ja toivoa löytyy yllättävistä paikoista. 

Tarinan henkilöt olivat inhimillisiä ja uskottavia. Kirjailijan omakohtaiset kokemukset varmasti antavat kirjalle mausteensa ja tekevät tarinasta uskottavan, toden tuntuisen. Ihastuin niin paljon hänen kirjoitustyyliinsä, että on pakko tutustua muihinkin teoksiin. 

Minun arvioni: runollisen kaunis ja antoisa kirja

Yllätyskassi

Tallustelin tässä alku viikosta kirpparilta autolle päin pari kirjaa kädessäni. Eräs vanhempi mies huomasi kirjat ja kysyi mitä luen. Kerroin olevani melko kaikkiruokainen lukija. Tuo ystävällinen herrashenkilö antoi minulle kassillisen kirjoja, jotka oli laittamassa lahjoituslaatikkoon. Kuvan mukainen yllätys kassissa odotti. Jokunen jää ehkä lukematta, mutta monta tutustumisen arvoista kirjaa kassissa oli. Nämä voin hyvillä mielin lahjoittaa eteenpäin kirjat luettuani.

P.S. Ne ostamani kirjat olivat Peter Hoeg: Lumen taju ja Wassmon Lasi maitoa, kiitos.

Än yy tee NYT!

Tästä se lähtee, lukumaraton. Kävi juuri niin kuin arvelinkin ja tämä raskaus valvottaa minua aamuyöstä. Käytän hyväkseni tämän ajan ja aloitan oman taipaleeni. Katkonainen tulee minun juoksustani, se on väistämätöntä, mutta josko se vaikka pitäisi lukuvireyttä yllä.

Ensimmäinen jännitys on kuinka pitkään ehdin tässä aamuyöstä ja aamusta lukemaan ennen kuin pienet neitokaiset ovat ylhäällä. Sitten tuleekin tauko aamutoimien ja mummille kuskauksen muodossa. Seuraava jännityksen aihe on, missä kohtaa tulee välikuolema. Sillä nukahdan aivan varmasti jossain kohdin päivää. Kirjat ovat minulle tehokkainta unilääkettä maailmassa ja siihen päälle tämä raskauden väsyttävä vaikutus. On pidettävä kännykkä vieressä herätyskelloineen, jottei päivä mene nukkumiseen.

5.25 Aloitan luku-urakkani. Ensimmäinen etappi on Annan nuoruusvuodet. Näin aamuyön tunteina en jaksanut panostaa kuvaukseen tuon kummemmin, mutta ajaahan se asiansa. Kirja kouraan ja takaisin petiin. Raportoin pitkin päivää tunnelmista ja etenemisestä.

7.50 Ehdin lukemaan 20 sivua kunnes ensimmäinen tukkonokka oli jo vieressäni. Levoton ja itkuinen tyttö vei koko huomioni ja lukeminen keskeytyi. Nyt on ensimmäinen tytöistä hereillä ja alkaa aamutouhut. Mutta pian, pian pääsen keskittymään ihan rauhassa lukemiseen.

8.05 Ei äidillä ole yhtään kiire lukemaan. Lapset istuvat vasta potalla ja jo lappasin molempien kitusiin jugurtit. Aamupala hoidettu :)

9.53 Vihdoinkin! Tästä alkaa kunnolla minun lukupyristykseni.

15.51 Ensimmäinen kirja luettuna. Niinhän siinä kävi, kuten arvelinkin ja nukahdin. Onneksi vain tunniksi. Laskekelin jossain kohdin omaa lukunopeuttani ja sain tulokseksi 50 sivua tunnissa. En ole siis kovinkaan nopea lukemaan. Varmaan sellainen keskivertotahti on tuo.

Lukujen lomassa alkoi satamaan, vihdoinkin. Toisaalla on satanut hurjasti ja meidät sade on kiertänyt. Nurmikko jo paikoin kärsii kuivuudesta ja on muuttunut ruskeaksi. Sade innoitti minut siirtymään terassille teekupin kanssa lukemaan. Mikäs siinä oli ollessa. Sade ropisee, ympärillä on muuten hiljaista ja luonto on raikas. Ihana rento hetki kotiäidin kiireisen arjen keskellä.

Itse kirja, Annan nuoruusvuodet, oli varsin kepeä ja kiva luettava. Nauroin useammassakin kohdin ääneen Annan kommelluksille. Minä näin meidän pikku kakkosen Annan sijassa. Hän on jo nyt juuri kaksi vuotta täyttäneenä ihan mahdoton höpöttäjä. Pitkiä lauseita ja tarinoita hän jo tarinoi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Meillä kasvaa siis Pieni Vihervaaran Anna.

Sivumäärä tällä hetkellä 282 sivua.

Seuraavaksi tartun Jaliin ja suklaatehtaaseen. Annassa olikin yllättävän paljon luettavaa ja kaipaan nopeampaa kirjaa tähän väliin. Aloitan tämän luku-urakan klo 16.00.

17.36 Jali ja suklaatehdas nautittu. Ihana, ihana satu. Kepeä ja hassun omituinen. Heräsi halu katsoa elokuva jälleen kerran.

Kesken kirjan nappulat palautuivat kotiin ja lukumaraton katkesi hetkeksi. Asian kuuluvat halit ja pusut ja päivän kuulumiset vaihdettiin. Toistaiseksi tytöt ovat olleet suotuisia äidin lukemiselle ja antaneet minun olla rauhassa. Katsotaan jatkuuko näin koko illan vai vaativatko lähempänä nukkumaanmenoa syliaikaa ja äidinkin huomiota.

Tässä kirjassa lukutahtini oli paljon nopeampi kuin edellisessä. Puolitoista tuntia meni pienine häiriötekijöineen ja sivuja kirjassa oli 137.

Luettuja sivuja on siten tällä hetkellä 419.

Seuraava kirja on vielä arvoitus. Tunnustelen hetken mitä mieleni tekee ja selailen kirjoja ja tutkin takakansia.

19.42 Sain juuri luettua Kiti Kokkosen Terveisin Karo, sähköpostiromaani. Kirja oli hauska ja kepeällä otteella kirjoitettu. Näin putkeen lukiessa pikkuisen häiritsi yksinpuhelu, mutta vain pikkuisen.

Nyt alkaa jo pikkuisen tämä lukeminen tuntua. Olen nyt lukenut yhdeksän tuntia, kun ottaa huomioon tunnin tirsat välissä. Mutta vielä en luovuta. Ehdin parisen tuntia lukea ennen kuin nukkumatti kutsuu. Näyttäisin saavan melkein puolimaratonin kasaan.

Yllättynyt olen siitä kuinka sivumääriä on tullut tuijoteltua tässä maratonin aikana. Eiliset odotukset olivat vielä ihan vain rennon päivän lukemisen parissa puolella, mutta tänään touhuun on astunut myös jonkinlaista suorittamista. Onneksi se on näin maratonin edetessä vähentynyt. Ensi maratonilla olen myös viisaampi ja osaan valita vieläkin kevyempiä kirjoja. Nyt nämä kaksi viimeistä kirjaa ovat olleet nopealukuisia ja helppoja. Mutta pinossa on monta kirjaa, jotka ajattelin olevan varsin kepeitä, mutta näin maratonilla alkavatkin tuntua raskailta. Anna-kirja ei todellakaan ole normisti minun mittarissa mikään raskas teos, mutta nytpä se olikin paksu ja hidas luettava. Vaikka sivumäärä ei ollut mikään suuren suuri, oli teksti pientä ja sitä oli sivulla paljon. Asia johon en osannut ennen tätä maratonia kiinnittää huomiota. Kaikki on siis suhteellista. Novelleja sisällytän seuraavan kerran urakkaan, jos moiseen aikaa taas järjestyy. Samoin sarjakuvat voisivat olla hyviä välipaloja kirjojen lomassa.

Nyt alkaa siis loppurutistus. Pitää valita viimeinen kirja, jonka ehdin maratonin aikana lukea. Jos edes ehdin loppuun asti. Mikähän olisi mukava opus loppukiriin?

Sivumäärä tällä hetkellä on 650.

21.38 Illan lukeminen on ollut varsin takkuista. Nappulat ovat tarvinneet oman huomionsa ja oma keskittyminen on ollut haparoivaa. Perhe-elämän äänet ovat katkaisseet keskittymisen helposti, vaikka minun panostani ei olisikaan tarvittu. Olen saanut luettua reilu 50 sivua tässä illan aikana. Aloitin lukemaan Metsäjättiä.

Nyt kallistun itsekin sängyn pohjalle ja luen kunnes silmät painuvat kiinni. Raportoin aamulla kuinka pitkälle pääsin.

Hyvää yötä ja tsemppiä kaikille, jotka vielä yön tunteina jatkavat lukemista!

Aamulla. Kirjoitan nyt läppärilläni, josta pikkuinen apulainen on repinyt 11 kirjainta pois ja hajoittanut välilyöntinappulan, joten tekstiin jää varmasti virheitä.

Pääsin vielä kymmenen aikaan jatkamaan lukemista ja Metsäjättiä sain luettua 118 sivua. Lopulta näin tekstin jo kahtena, joten päätin ummistaa silmäni.

Kokonaisivumääräksi tuli siten 768 sivua. Kelvollinen suoritus.

Into maratoonata 24 h tästä jäi. Nyt sain luettua puolimaratonin, joka oli näissä oloissa hyvin. Haaveilen onnistuvani järjestämään itselleni ihan rauhaisankin maratonin, jolloin muiden läsnäolo ei vaikuta lukemiseen. Ehkäpä saisin ipanat jopa  yökylään tuossa kuun lopussa, katsotaan :)

Tämän pituinen pyristys ei oikeastaan tuntunut missään. Vähän oli taisteluväsymystä ilmassa illalla, mutta kirjan kaapattua mukaansa se unohtui. Vuorokausi on taatusti haastavampi, kun unikin alkaa jo painaa.

Hirmuinen kuume maratoonata uudestaan oli tämän maratonin saldo!

Luetut kirjat:
Annan nuoruusvuodet (L.M. Montgomery)
Jali ja suklaatehdas (Roald Dahl)
Terveisin Karo, sähköpostiromaani (Kiti Kokkonen)
Metsäjätti, joka jäi kesken (Miika Nousiainen)

Muita innokkaita maratoonareja:

Kirjasfäärit
Satun luetut
Ilselä
The Review Factory
Le Masque Rouge
Bibliofiles
Kuuttaren lukupäiväkirja
Ja kaikkea muuta
Kirjavalas
Kaikkea kirjasta
Kaleidoscope
Kirjainten virrassa
Kirjakko ruispellossa
Booking it some more
Kirsin kirjanurkka
Mitenköhän tässä kaikessa käy
Elegia
Lonkeropiirakka
Lukematon maailma
Missio Kässäri
http://tapahtumahorisontti.blogspot.fi (Aberdeen Diaries)
http://esperanzan.blogspot.fi/ (Erjan lukupäiväkirja)

Lukumaraton

Blogitauko katkeaa hetkeksi. Huomenna alkaa kirjabloggareiden ensimmäinen lukumaratoni. Onnistuin minäkin järjestämään itselleni päivän vapaaksi ipanapojen hoidosta. Kokonaista maratonia en pysty tässä elämän tilanteessa vielä vetäisemään. Mutta osallistun ne tunnit, jotka on järjestettävissä. Uskoisin pääseväni 8-10 tuntiin huomenna. Ipanapat kun palautuu mummin ja ukin hellästä huomasta takaisin iltapäivällä, isin matkassa. Katsotaan onnistuuko lukeminen enää tämän jälkeen, vaikka isi onkin luvannut äidille jatkoajan vielä lasten ollessa kotona.

 

Maratonin säännöt ovat seuraavat:

 

Blogistanian kesälukumaraton järjestetään kahtena heinäkuun keskiviikkona: I ke 10.7. ja II ke 24.7.2013. Tule Sinäkin mukaan!
 
Säännöt (joustavat sellaiset!):
 
1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin.
2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan hyvänsä ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että enimmäisaika on 24 tuntia. (Esim: aloitus 10.7. klo 18.00 -> lopetus 11.7. klo 18.00.) Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo- yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa.
4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa!
5. Lukumaratonista saa mielellään kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja varsinkin maratonin kuluessa.
 
Jaksaa, jaksaa!

Kuvassa oleva pino on huomisen luku-urakan kohde. Koko pinoa en toki ehdi tuossa ajassa mitenkään lukemaan, mutta ajatuksena onkin, että on mistä valita tunnelman mukaan. Melko kevyttä lukemista olen valinnut, jotta urakasta ei tule liian raskas ja puiseva. Fatiman käsi kummittelee joukossa, koska se on jäänyt viimeistä sataa sivua vaille kesken. Josko huomenna innostun se lukemaan loppun. Katsotaan.

Aloitan huomenna aamupäivällä, toivottavasti jo 10-11 välillä. Päivitän yhteen postaukseen pitkin päivää edistymistä. Vielä pohdin kuinka toteutan kirjoista kirjoittamisen. Todennäköisesti teen niistä toisen koontipostauksen enkä ala kirjoittamaan joka kirjaa auki. Se veisi lukemiselta liikaa aikaa. Eiköhän huomenna vähän hahmotu kuinka toimia ja paljonko kaipaa taukoja kirjojen välillä.

Olen niin innoissani tulevasta haasteesta, etten meinaa housuissani pysyä!

Blogitauko

Elämässä on nyt sellainen vaihe, että aikaa ajatuksen kanssa bloggaamiseen ei riitä. Olen ajatusta haudutellut ja todennut, että on parempi jättää blogi nyt reilusti tauolle, ettei se koko ajan kummittele ajatuksissa ja huuda päivittämään.

Mitään vakavaa ei ole tapahtunut, arki vain tällä hetkellä vie aikaa ja voimia. Lukeminen pysyy matkassa, mihinkäs sitä karvoistaan pääsisi. Paras unilääke iltaisin on kirja, ellei se satu olemaan liian mukaansa tempaava :)

Palaan jossain kohdin vielä blogin pariin. En ole valmis lopettamaankaan. Milloin sitten aikaa on taas paremmin? Sitä en osaa sanoa. Ehkä ehdin jopa joistain kirjoista kirjoittamaankin jotain, kun on sopiva kolo. Mutta painetta blogista en nyt ota, se ei katoa täältä mihinkään ja jaksaa odottaa parempaa hetkeä.

Hauskaa kesää kaikille!

Paljain jaloin

Laura Save: Paljain jaloin
Kustantaja: Wsoy 2013
Isbn: 978-951-0-39544-8
380 s.

”Tämä on elämäni mustin päivä.”

Laura, tuore äiti ja aviovaimo, saa puhelun lääkäriltä magneettikuvauksensa tuloksista. Diagnoosi on tyly. Polven kierukkavammaepäily muuttuu osteosarkoomaksi, reisiluuhun pesiytyneeksi luusyöväksi, ja keuhkoissa piilee mahdollisesti etäispesäkkeitä. Lauralla, nuorella lääketieteen opiskelijalla, on edessään toisenlaisten opintojen aika.

Mitä seuraavaksi tapahtuu? Pitääkö jalka amputoida? Kuinka käy Otso-pojan ja Sofia-puolison? Entä koko parisuhteen? Voiko kaikki sittenkin olla vain yhtä suurta väärinkäsitystä ja kääntyä vielä valoisaksi? Vaikka kello pysähtyy ja arki muuttuu vuoristoradaksi, syövänkin kanssa voi silti elää. Päivän kerrallaan.

Paljain jaloin on elämästään kertaheitolla ulos temmatun ihmisen vimmainen, muistoihin ja päiväkirjamerkintöihin pohjautuva teos, joka kääntyy lohdulliseksi kertomukseksi vaivihkaa ohikiitävien päivien merkityksestä.

Kuva ja teksti: Wsoy

Tämä oli todella koskettava ja puhutteleva kirja. Save on kirjoittanut itseään säästämättä ja tunteitaan peittelemättä. Pääsinkö niin syvälle tekstiin, koska perheessämme on juuri eletty useampi vuosi syöpää vastaan taistelen? Liitinkö tekstiin omia tunteita ja ajatuksia? En tiedä, mutta kirja ahdisti, itketti ja vakuutti. Monessa kohtaa nyökyttelin. Näinhän se on. Näin minäkin ajattelin. 

Apua!

Tämä on painajaista. Se on totta. Minulla on syöpä! SYÖPÄ! (s.20)

Vaikka perheessämme oli lapsella syöpä oli moni kohta tuttua. Metotreksaatti, Zofran, Primperan, kovat nesteytykset, nesteenpoistolääkitys, juotujen määrien tarkkailu, pahoinvoinnit, tukan lähtö, sairaalavaatteet, hoidoista toiseen eläminen, infektiot. Elin kirjan mukana. Välillä oli pakko laskea kirja käsistä, kun muistot ja omat tunteet puskivat päälle. Ne tulivat hyökyinä, yllättäen. Joku lause saattoi nostaa jo haudattuja ajatuksia ja tunteita. Eivät ne niin syvällä vielä olleetkaan.

Huone kymmenen. Kaksi vanhusta vierustovereina eikä edes ikkunapaikkaa! Vanhat rutiinit: verenpaine, paino, possunpunaiset päälle ja kengän koko epäselvä. Kipollinen rauhoittavia ja pahoinvoinninestolääkkeitä kouraan ja otathan ensimmäisen kapselin kolmen päivän Emend-kuuristasi nyt heti. (s.125)

Alkuun minua häiritsi kirjan kieli. Save kirjoittaa ihmisistä "se". Ja se tökki. Mutta nopeasti olin jo niin sisällä kirjassa, etten enää huomannut asiaa. Asiaa selittää pitkälti varmastikin se, että kirja perustuu Saven päiväkirjamerkintöihin. Lopulta minusta jopa tuo puhekielen ilmaisu toi uskottavuutta ja autenttisuutta kirjaan. Kirja on todellisia tunteita ja ajatuksia, ei kaunokirjallinen taideteos täydellisine kielioppeineen. 

Olen pohdiskellut sitä, miten syöpäpotilaaseen pitäisi suhtautua ja mitä hänelle voi sanoa. Tiedän, että asia ei ole helppo, ei läheisille eikä potilaalle, koska mielialat ja mielipiteet ja varsinkin tässä asiassa vaihtelevat päivittäin, ja toisena hetkenä haluaisin kuulla jotain täysin päinvastaista kuin toisena. Mielestäni tärkeintä onkin vain olla läsnä ja puhua jotain. Jotkut läheiset ystäväni lähes katosivat elämästäni sen jälkeen, kun ilmoitin sairastumisestani, mikä on todellakin melko hurjaa. (s.191)

Kirja on aito ja koskettava. Se pääsi syvälle ihon alle. Kirjassa on toivoa ja epätoivoa. Ilon hetkiä ja surun syövereitä. Laura ei kiillotta itselleen kruunua tai esitä sankaria. Hän on katkera ja vihainen syövälle. Mutta näkee elämässään myös hyviä asioita. Kirjassa kuvataan miten syöpä vaikuttaa koko perheeseen ja läheisiin. Ihmiset reagoivat jokainen omallailla vaikeaan tilanteeseen. Syöpä ei ole vain kasvain yhdessä ihmisessä, se nakertaa koko perhettä. 

Suosittelen kirjaa lämpimästi. Vertaistukena tämä oli ehdoton.

Minun arvioni: antoisa kirja.

Sistersin veljekset

Patrick deWitt: Sistersin veljekset
Kustantaja: Siltala 2012
Isbn 978-952-234-060-3
350 s.

Herman Kermit Warmin on kuoltava. Se on arvoituksellisen kommodorin mahtikäsky, jonka panevat toimeen Sistersin veljekset Eli ja Charlie. Vaikkei Elillä 
olekaan samanlaista intoa viskinjuontiin ja tappamiseen kuin veljellään, ei hän juuri muunlaisesta elä-
mästä tiedä. Mutta heidän kohteensa on vaikeasti tavoitettava saalis, ja matkalla Oregon Citystä Herman 
Kermit Warmin kultakaivosvaltaukselle Sacramentoon 
Eli alkaa miettiä, mitä hän elämällään tekee – ja kenen 
vuoksi.

Kuva ja teksti: Siltala

En muista koskaan lukeneeni westerniä. Ei lukeudu ollenkaan minun mukavuusalueelle enkä ole kovin kiinnostunut pyssyn paukuttelusta ja auringon laskuun ratsastelusta. Kirjan kansi kuitenkin veti puoleensa, kun opus kirjaston uutuushyllyssä nökötti. Takakannen luettuani päätin tutustua kirjaan, sen luvattua: " Patrick deWittin jäljiltä western ei ole enää entisensä" Koska minulla ei ole muista western-kirjoista kokemusta, en voi sanoa pitääkö lupaus paikkaansa. Mutta uskoisin westernin yleensä olevan enemmän äijäilyä ja pauketta kuin mitä tässä kirjassa on. 

Kirjan päähahmo Eli on omituisella tavalla sympaattinen. Hän on kyllä kylmäverinen tappaja, mutta pohdiskelee tappamisen miellekkyyttä ja kaipaa rauhallista, tasaisempaa elämää. Hän on kovin kiintynyt hevoseensa ja suree sen menetystä, hämmästyen itsekin asiaa. Charlie, toinen puolisko veljeksistä, on taas enemmän perinteinen, kylmähermoinen länkkäri. Paukuttulee pyssyään eikä  pode huonoa omaatuntoa tappamisesta. Veljeksillä on hurja maine ja se kulkee heidän edellään pelkoa aiheuttaen. 

deWittin ote humoristinen. Kirja ei kuitenkaan ole parodia. Kirja on persoonallinen, lämminhenkinenkin. Ystävyyttä löytyy yllättävistä paikoista. Kirja ei yllä lukemieni kirjojen kärkikastiin, mutta mieleen se jäi tyylinsä vuoksi. Vaikka western ei siis yleensä kirjahyllyssä hyllytilaa vie, kannattaa tähän opukseen tutustua. 

Minun arvioni: peruskirja koukulla.