Skugga-Baldur

Sjón: Skugga-Baldur
Kustantaja: Like 2000
Isbn: 952-471-594-5
112 s.

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintovoittaja!

Lauantaina 17. huhtikuuta 1868 suuri purjelaiva ankkuroituu Reykjanesin edustalle. Laivan toiselta kannelta, kalanmaksaöljytynnyreiden keskeltä, löytyy pieni surkea olento. Tytön nimi on Abba, ja hän osoittautuu jälkeenjääneeksi.

Kasvitieteilijä Fridrik B. Fridjónsson ottaa tytön hoiviinsa, ja he elelevät yhdessä miehen vanhempien maatilalla tytön kuolemaan asti. Kun Fridrikin ja paikallisen papin Baldur Skuggasonin välille kehkeytyy riita, paljastuu ettei Baldur olekaan sitä miltä päällisin puolin näyttää.

Kirjan nimi viittaa kansansaduissa esiintyvään kissan ja ketun jälkeläiseen sekä pahantahtoiseen ihmiseen.

Kuva ja teksti: Like.

Kuulin mutkien kautta tästä kirjasta ja kiinnostuin heti. Tässähän oli kaikki ainekset juuri minua kiinnostavaan kirjaan. Islanninhevosfanina olen myös kovin kiinnostunut islantilainen kulttuurista ja heidän perinteistään. Kirjassa on myös nainen, jolla on Downin syndrooma. Varsin innokkaana siis tartuin kirjaan.

Mutta, minähän en oikein tajunnut mitään tästä kirjasta. Tai tajusin kyllä, mutta en oikein ymmärtänyt miten tuo kansantaruissa esiintyvä kettu ja kirjan nainen liittyivät toisiinsa. Minusta ne olivat melkeinpä kaksi erillistä tarinaa, jotka sitten lopussa löyhästi liittyvät yhteen. 

Abban, naisen, jolla on Downin syndrooma, kohtaloon tartuin tiukasti kiinni ja koin sydämessä melkoista tuskaa hänen kokemistaan asioista. Olisinkin kaivannut enemmän kuvausta Abbasta ja hänen vaiheistaan. Toisaalta, sydämestä puristi jo niin kovin tämä pienikin raapaisu, että lisää avaaminen olisi voinut olla jo liian tuskaisaa. 

En osaa oikein sanoa mitään tai arvostella kirjaa. En oikein ymmärtänyt mitä kirjalla tavoiteltiin, mikä oli sen tarina. Olen ilmeisesti aivan liian hölmö hienoja ja palkittuja kirjoja varten :)