Kesken jäänyt: Kani nimeltä jumala

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala
Kustantaja: Tammi 2012
Isbn: 978-951-31-5801-9
325 s.


Vapaalla oleva sairaanhoitaja auttoi minut maailmaan vanhempieni makuuhuoneessa arpajaisissa voitetun untuvapeitteen päällä. Nopean kahdenkymmenenkahden minuutin synnytyksen jälkeen pääni tuli näkyviin ja hoitaja käski ponnistamaan ja isäni käski ponnistamaan, ja niinpä äitini ponnisti ja minä pullahdin kevyesti tuohon tarunhohtoiseen vuoteen. Kun Pariisin kadut vallattiin. Kun Vietnamissa tehtiin Tet-hyökkäys. Kun Martin Luther King kuoli unelmansa puolesta.

Veli ja sisko.

Tarina lapsuudesta ja varttumisesta, ystävyydestä ja perheestä, rakkaudesta ja tragediasta ja kaikesta siltä väliltä.

Tarina uusista aluista.

Kuva ja teksti: Tammi

Tämä kirja on tovin roikkunut luettavien listalla. Kirjaston uutushyllyssä viime reissulla kirja minua odottelikin ja kotiin kuljetin. 

Odotin kirjalta paljon. Olin tarkoituksella välttänyt lukemasta liikaa blogitekstejä kirjasta, jottei mielikuvasta tulisi liian vahva. Silti pelkkä nimi loi jo pohjan odotuksille. Alkuun olinkin varsin innokas lukija. Hörhöttelin ääneen ja pidin kirjan kielestä. Mielikuvat olivat hauskoja ja ote vaikeampiinkin tapahtumiin kepeä, jopa vähän humoristinen. Pidin siis kirjailijan tyylistä kovasti. 

Silti kirja ei jaksanut pitää otteessaan loppuun asti. Olen enemmän juonivetoisten kirjojen ystävä kuin tälläisten eräällälailla hitaasti kehittyvien ja kasvutarinoiden ystävä. Myöskin ajankohta ei ollut kirjalle tällä hetkellä oikea. Nyt kaipaan ajatukset nurkkaan -kirjaa. Kirjaa, jonka parissa ei tarvitse yhtään ajatella. Senkun lukee ja homma etenee. Saatan siis kirjaan vielä tarttua toisena ajankohtana. Jos valtavan lukupinoni johonkin kohtaan sopiva rako tulee. 

Vastapainoksi jälleen: kirjasta on pidetty kovasti blogeissa P.S. Rakastan kirjoja, Lukuneuvoja ja Poplaari.