28. lokakuuta 2012

Vanki

Kuva: Gummerrus
Jussi Adler-Olsen: Vanki
Kustantaja: Gummerrus 2012
Isbn: 978-951-20-8754-9
424 s.

Murharyhmäetsivä Carl Mørck oli yksi Kööpenhaminan parhaista poliiseista, kunnes sai osuman luodista työtehtävässä.  Töihin palannut, itsesyytösten kanssa painiva Mørck kärsii motivaation puutteesta, ja kollegat alkavat saada hänestä tarpeekseen. Mørck sysätään poliisilaitoksen kellaritoimistoon sillä verukkeella, että hän saa toimia uuden Osasto Q:n johtajana. Hänen tehtävänään on selvittää vanhoja rikoksia, ja avustajakseen hän saa omalaatuisen ja salaperäisen, mutta ahkeran Hafez el-Assadin. Kaksikko alkaa ensi töikseen selvittää nuoren ja kauniin poliitikon Merete Lynggaardin katoamista. Naisen epäillään kuolleen, joko murhan tai itsemurhan seurauksena, mutta totuus on jotain aivan muuta. Lukijalle selviää pian, että Merete istuu pimeydessä vankina, mutta miksi ja missä?

Teksti: Gummerrus

Tämä on ensimmäinen suomennettu kirja sarjasta, joka kertoo osasto Q:n tutkimuksista. Pääosassa on etsivä Carl Morck (en löytänyt näin äkkipäätään mistä saan tuon poikkiviivan oohon), joka on dekkareille tyypilliseen tapaan sosiaalisilta taidoiltaan osittain rajoittunut, mutta työssään taitava etsivä. Hänen avukseen palkataan Hafez el-Assad. Assadin toimenkuva on oikeasti siivoaminen, kahvinkeitto ja muut yleismies juntusen hommat, mutta hyvin pian Carl antaa hänelle tutkintaan liittyviä tehtäviä. Assad osoittautuukin varsin nokkelaksi työssään. 

Ensimmäinen tapaus, jota tuo kaksikko alkaa tutkimaan, on viisi vuotta sitten kadonneen poliitikon Merete Lynggaardin katoaminen. Aikanaan tutkinta on lopetettu ja oletuksena on ollut itsemurha tai onnettomuus. Carlin kokenut etsivän nenä kuitenkin haistaa hommassa palaneen käryä eikä usko, että asia on niin yksioikoinen. Pian alkaakin tapauksesta paljastua uusia yksityiskohtia, jotka vievät tutkimuksia eteenpäin.

Kirjassa kerrotaan rinnakkain Carlin ja Assadin tutkimuksista sekä Mereten tarinaa. Itse jäin ensin kiinni Mereten tarinaan. Se oli minusta yhtenäisemmän oloinen, hallitumpi kokonaisuus kuin Carlin tutkimukset. Alkuun Carlin tarinassa vaivasi palasten kokoon saaminen. Pohjustettiin uutta osastoa ja poliisilaitoksen sisäistä politikointia ja jännitettä. Sinänsä tämä on sarjan ensimmäiselle osalle luontevaa, avataan miten tilanteeseen on päädytty, mutta se hidasti tutkimusten alkuunpääsemistä. Ja siten mielestäni Carlin tarina oli alkupäässä vähän jähmeä, hitaasti käynnistyvä. Tätä ongelmaa ei liene enää jatko-osissa. 

Pienen miinuksen annan myös kovin klassisesta etsivähahmosta. Carl ei oikein tule toimeen kenenkään kanssa, on sulkeutunut ja vähän mörrikkä. Hän on omantien kulkija, yksinäinen toimija. Tällä kertaa päähenkilöä ei ole haettu eläkkeeltä takaisin töihin, mutta onpahan Carlilla sentään takana sairasloma, ammutuksi joutuminen ja sitä kautta myös omia mörköjä pään sisällä. Näitähän on nähty, nimittäin dekkareiden päähenkilöinä. Carl on kuitenkin omallalaillaan symppis hahmo eikä hän ärsytä. Inhimillinenkin omine ongelmineen ja heikkouksineen. Raikas tuulahdus ja mielenkiintoinen henkilö oli Carlin apuri Assad. Enpä muista kahvinkeittäjän ennen olleen näin tiivisti mukana rikostutkimuksissa. Hän oli myös mukavaa vastapainoa Carlin sulkeutuneisuudelle. Assad tuntui olevan elämänmyönteinen ja pirteä. Loppupäässä kirjaa myös väläytellään Assadista piirteitä, jotka antavat olettaa hänen historiastaan mielenkiintoisia käänteitä. Tässä kirjassa menneisyyttä ei oikeastaan avata ja jäänkin odottamaan mitä tuosta henkilöstä vielä paljastuu. 

Kyllähän tähän kirjaan koukkuun jäi. Tahti kiihtyi loppua kohti jo huimaavaksi ja rytinää oli tiedossa. Viimeiset sata sivua oli pakko ahmia kerralla. Tapaus, jota tutkittiin, oli mielenkiintoinen ja karmivakin. Varma ja toimiva tarina ja dekkari. Jatko-osat tulen varmastikin lukemaan. 

Tanskassa sarjaan on jo ilmestynyt useampikin osa. Englanniksi Adler-Olsonin nettisivujen mukaan on osasto Q:n tutkimuksia käännetty osat Fasandræberne/The Pheasant Killers ja Flaskepost fra P/Message in a Bottle. En Gummerruksen sivuilta äkkipäätään nähnyt mihin tahtiin kirjoja on tarkoitus suomentaa. Katsotaan jäänkö odottamaan suomennoksia vaiko tartunko sopivan tilaisuuden tullen englanninkieliseen versioon. Amazonilta kun saa kovin näppärästi ja edullisesti kirjoja tilattua (englanniksi).

Minun arvioni: tomeraa toimintaa.


6 kommenttia:

  1. Tämä oli todellakin kiinnostava sarja-avaus. Luin kirjan keväällä ja muistan edelleen sen paikoin melko ahdistavan tunnelman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahdistavana koin minäkin kirjan paikoitellen. En oikein osaa avata spoilaamatta miksi, joten tyydyn vain toteamaan kirjan paikoitellen ahdistavaksi.

      Poista
  2. Itsekin napsahdin saman tien koukkuun tähän sarjaan. Carl oli ärsyttävä tyyppi mutta Assad erittäin sympaattinen. Kirja tarjosi monet dekkarille epätyypilliset naurut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua Carl ei ärsyttänyt, mutta kyllähän hän Iso Persoona oli. Ja oikeassa elämässä varmasti olisi kovinkin ärsyttävä ihminen :)

      Poista
  3. Täällä ilmoittautuu vielä yksi kirjaan tykästynyt. Erityisesti apulainen oli hulvaton hahmo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykästyin apulaiseen, jopa enemmän kuin Carliin. Ja Assad oli mukava, tuore tuulahdus dekkarimaailmassa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...