Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivääKustantaja: Karisto 2011
Isbn: 978-951-23-5278-4
466 s.
Judd Foxmanin isä on kuollut, ja juutalaisen tavan mukaan perhe kokoontuu seitsemän päivän ajaksi vainajan kotiin suremaan. Mutta toisistaan vieraantuneet sisarukset eivät noin vain asetukaan saman katon alle. Latautunut tunnelma on omiaan nostamaan pintaan syystä tai toisesta vuosia peitellyt tunteet. Juddilla on lisälastinaan yllättävä avioero, työpaikan menetys sekä aiemmin niin odotettu uutinen isäksi tulosta. Vain Tropper osaa keittää tästä murheen alhosta liemen, joka on poskettoman hauska!
Kuva ja teksti: Karisto
Tämä oli hauskalla ja osin mustalla huumorilla varustettu kirja. Alkuun hörhöttelin ääneen kirjan kielelle ja sanakäänteille. Totuin niihin kirjan edetessä, mutta hauskuttaa se silti minua jaksoi.
Judd Foxmanilla on kaikki hyvin. Vaimo, koti ja hyvä työpaikka. Kunnes hän löytää vaimonsa sängystä pomonsa kanssa. Kertaheitolla meni avioliitto, työpaikka ja koti. Ja kun isäkin vielä menee ja kuolee, on soppa valmis. Isän viimeinen toive oli, että perhe viettää seitsemän päivän ajan suruaikaa. Kun saman katon alle laitetaan perhe, joka sanoo suoraan ajatuksensa, eivät juuri häpeile ja jännitystäkin perheen jäsenten välillä on, saadaan aikaiseksi mehevä tarina.
Vaikka tapahtumat ovat surullisia ja vakavia, onnistuu Tropper käsittelemään niitä kevyesti ja huumorilla. Seitsemään päivään mahtuu monenlaista sattumaa ja kommellusta. Kaikki henkilöt ovat omallalaillaan sympaattisia vaikkakin toiset melko karrikoituja. Kukaan ei kuitenkaan onnistunut ärsyttämään, vaan ennemminkin huvittamaan.
Tropper on onnistunut kirjoittamaan hauskan kirjan minun makuuni. Eikä ote lipsahda kesken kirjan.
Minun arvioni: hyvän mielen kirja.
Jee, lainasin juuri kirjastosta Tropperin kirjan, tosin eri kuin tämä, mutta toivottavasti pääsee lukulistalle tämäkin!
VastaaPoistaKerrohan oliko hyvä. Itse jäin pohtimaan pitäisikö lukea häneltä muutakin. Lukulista on vain niin pitkä....
PoistaMinustakin tämä oli hyvän mielen kirja, hauska ja sopivan kevyt. Olen lukenut Tropperilta myös How To Talk To a Widowerin, joka oli samaan tapaan viihdyttävä lukukokemus. Muitakin herran kirjoja pidän silmällä sellaista hetkeä varten, kun kaipaan jälleen kevyttä muttei aivotonta luettavaa. :)
VastaaPoista