Karikko

Seita Vuorela: Karikko
Kustantaja: Wsoy 2012
Isbn: 978-951-0-38640-8357 s.

Kaksi 14-vuotiasta poikaa, uhkarohkeat leikit ja kylmäävä onnettomuus. Maaginen tarina nuoruudesta, elämän rajallisuudesta ja matkasta karikkoisen meren mystiselle rannalle.

”Oletetaan että toinen teistä nyt kuitenkin putoaa sen katon läpi ne kymmenen metriä alhaalla odottavalle asfaltille eikä häntä enää ole. Tähdet eivät silti sammu eivätkä kaupungit luhistu. Ihmiset jatkavat koneiston tavoin pyörimistä. Sen yön jälkeen, niin voidaan sanoa, et halua tulla ulos pimeästä. Sen yön jälkeen sinun täytyy päästäksesi pimeästä kertoa siitä tarina.”

Karikko on tarina perheestä, joka ajaa leirintäalueelle ja juuttuu sinne kuin karille. Se on kertomus nuoruudesta, elämän rajallisuudesta ja kaiken tukahduttavasta surusta. Tragedian keskelle joutunut nuori Mitja etsii äitinsä ja veljensä kanssa uusia maamerkkejä kaukaa kotoa. Päämäärättömästi vaeltava kolmikko luulee päätyneensä Lands End -leirintäalueelle sattumalta. Mutta kun Mitja törmää rannalla villien rantapoikien yhteisöön ja kiehtovimpaan tapaamaansa tyttöön, hänen roolinsa seikkailussa tuntuu valmiiksi käsikirjoitetulta. Monisäikeinen tarina punoo lukijan osaksi mysteeriä, joka avautuu mestarillisesti kerros kerrokselta.

Kuva ja teksti: Wsoy.

Tämä kirja on voittanut  Aamulehden ja Tulenkantajat-kirjakaupan perustaman uuden Tulenkantaja-palkinnon. Raadin puheenjohtajana toimi Sofi Oksanen ja hän kuvailee kirjaa näin: 

"Teos on kerronnaltaan poikkeuksellisen tiivis ja eheä. Sen mystiikka ei tunnu päälle liimatulta, vaan luontevalta. Karikko on upea kuvaus kaikissa kulttuureissa tutusta asiasta: hyvästijätöstä ja irti päästämisestä läheisen kuoleman jälkeen. Tarinan miljööratkaisu nostaa vihdoin arvoonsa ulkomaisissa maagisen realismin kauhukuvauksissa yllättävän väheksytyn ympäristön, 70-lukulaisen syrjäisen leirintäalueen. Land's End Campingin sopukoista päähenkilöt, 14-vuotias Mitja-poika ja hänen veljensä Vladimir, löytävät elämän, jossa kulkea unen ja toden rajamailla ja johon leirintäalueen ihmiset ovat juuttuneet."

Kirjan lukemisesta on jo tovi, mutta koitan päästä sen tunnelmaan takaisin. Tämä kirja on maininnan arvoinen ja jatkaa kovaa kotimaista lukuputkeani. Luin tämän samaan syssyyn kuin kaksi aikaisempaa kotimaista fantasiakirjaa.

Minulle ihan ehdoton helmi tässä kirjassa oli kerronta ja kieli. Seitalla on omalaatuinen ote ja tapa kertoa. Pidin hänen tavastaan välillä kirjoittaa suoraan lukijalle. Kertojana toimi päähenkilö Mitja, joka tapaa poikalauman leirintäalueella ja kuin vahingon kautta kulkeutuu heidän joukkoonsa. 

"Kun nyt palaan takaisin rannalle siihen hetkeen, kun en vielä tiedä mitään tuosta kaikesta, alan jälleen ajatella tytön olevan syyllinen koko juttuun. Etenen järjestyksessä, muuten te ette ymmärrä rannan tapahtumia. Te tarvitsette jokaisen askeleen epävarmalla suolla kuten minäkin. Te tarvitsette kaikki kompastumiset ja horjahdukset, jotka minä olen kompastunut ja horjahtanut. Ihan niin kuin minun täytyy astua uudelleen jokainen askel että muistaisin." (s.150)

Välissä Mitjan veli Vladimir kertoo mitä tapahtui Siilossa. Valottaa tapahtumia ennen aikaa leirintäalueella. Nuo tapahtumat Siilossa ovat perusta koko tarinalle. Vaikka tarina itsessään on fiktiota, on tapahtumat Siilossa totta. Turun Sanomissa kerrotaan vuonna 2009 tapaturmasta, jossa kolme poikaa ovat menneet yhdessä hylättyyn siiloon leikkimään ja yksi heistä menehtyi tiputtuaan välikaton läpi. Kirja on omistettu nuorena menehtyneelle pojalle, joten omia yhteenvetoja tästä tulee vedettyä. Varsinkin kun kirjasta on aistittavissa omakohtainen tuska ja menetys. Voin olla myös hyvin väärässä päätelmissäni. Mutta oman  kitkerän mausteensa tämä ajatelma tuo tarinaan.

Tarina vuorotteli näiden kahden lopulta yhteen nivoutuvan tarinan välillä. En kerro enempää, sillä en halua pilata loistavaa juonta ja paljastaa siitä liikaa. Tarinaan punoutuu pikku hiljaa yliluonnollisia aineksia ja se muuttuu mystisemmäksi ja koukuttavammaksi koko aika. Mielestäni taidokkaasti kirjoitettu kirja.

Seita Vuorelan aiempia teoksia ovat Viima (2006) ja Usva (2009)  (käännetty useille kielille). Viima on myös palkittu Ranskassa vuoden parhaana nuortenkirjana. Lukulistalle pompsahtavat ehdottomasti Karikon ansiosta. Karikko markkinoidaan englanniksi nimellä Reef. Toivottavasti kirja saa huomiota myös ulkomailla, sillä kirja on loistava.

Minun arvioni: (nuorten kirjallisuuden) lukutoukan unelma.