7. maaliskuuta 2012

Viimeinen hyvä ihminen

Viimeinen hyvä ihminen
Kuva: Otava

A. J. Kazinski: Viimeinen hyvä ihminen 

Kustantaja: Otavan Kirjapaino Oy 2011
Isbn: 978-951-1-24979-5
473 s.

Muinaisen juutalaisen myytin mukaan maailmassa on aina 36 vanhurskasta ihmistä kerrallaan – ja ilman heitä ihmiskunta tuhoutuu
Eri puolilta maailmaa alkaa löytyä surmattuna tunnettuja hyväntekijöitä. Heitä yhdistää väkivaltaisen kuoleman lisäksi selkään tatuoitu mystinen symboli. Onko asialla ikivanhan juutalaisen myytin innoittama sarjamurhaaja, vai jotain vieläkin pahempaa?

Kööpenhaminassa poliisin neuvottelija Niels Benzon saa tehtäväkseen etsiä käsiinsä Tanskan hyvät ihmiset ja käskyn suojella heitä. Niels saa pian huomata, että niin sanotut hyväntekijät eivät aina ole niin hyviä kuin päällepäin vaikuttaa.

Astrofyysikkko Hanna Lund kiinnostuu tapauksista ja uskoo näkevänsä uhrien selkään tatuoiduissa numeroissa lähes jumalallisen järjestelmän. Mutta ehtivätkö Benzon ja Lund löytää ajoissa seuraavan uhrin – ja kuka loppujen lopuksi on hyvä ihminen?

A. J. Kazinski on salanimi, jonka taakse kätkeytyy kaksi tanskalaista kulttuurin monitoimimiestä: elokuvaohjaaja Anders Rønnow Klarlund ja kirjailija-käsikirjoittaja Jacob Weinreich. Kansainvälisen toimintatrillerin oikeudet on myyty jo yhteentoista maahan. (Esittely Otavan sivuilta.)

Perusvarma jännäri. Käynnistyi ehkä pikkuisen hitaasti, kun alkuasetelmia esiteltiin. Pelkäsin, että kirjassa on paljon keskeisiä hahmoja. Minä kun olen huono pysymään perässä, jos hahmoja on liikaa. Mutta kirja oli sujuvaa luettavaa ja piti otteessaan koko tarinan ajan. Kirja eteni paikoin jopa hengästyttävässä tahdissa.

Henkilöhahmot jäivät mielestäni kuitenkin ohuiksi. Omituista oli se, että kaikki päähenkilöt leimataan kirjassa mielenterveyspotilaiksi ja vapautetaan tehtävistään sen nojalla. Lienekö sillä haluttu pitää lukijat epätietoisuudessa onko tapahtumat totta vai hahmojen luomaa kuvitelmaa. Mutta kovin klassinen asetelma toimintatrillerissä; eläkkeelle jäänyt tai virastaan lomautettu poliisi tarttuu tapaukseen, josta kukaan muu ei ole kiinnostunut.

Suosittelen jännäreistä pitäville. Hyvä kirja, joka ei kuitenkaan esittele mitään uutta tai ihmeellistä. Mutta lukemisen arvoinen ja viihdyttävä.

Minun arvioni: Välipalakirja.

2 kommenttia:

  1. Suosittelen Torey Haydenin kirjoja. Perustuvat jotakuinkin tositapahtumiin. Kirjan kirjoittaja on itse erityisopettaja ja terapeutti. Kirjojen lapset kärsivät mm puhumattomuudesta, autismista tai ovat kokeneet jotakin, joka on vaikuttanut heihin psyykkisesti. Minulla tällä hetkellä kesken "Toisten lapset". Osa kirjoista on paikoitellen melko rajuakin tekstiä kun kerrotaan lasten taustoista mutta kaikenkaikkiaan todella koskettavia kirjoja.

    Äiti77

    VastaaPoista
  2. Minä olen kanssa ihan Torey Hayden fani. Lähes tulkoon kaikki kirjat onkin jo kahlattu läpi. Ovat tosiaan paikoin rankkojakin, mutta todella koukuttavia.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...