28. heinäkuuta 2012

Sata kirjaa

Törmäsin muutamassa blogissa erilaisiin listoihin. Oli sata kirjaa, jotka on luettava ennen kuolemaa. Sata naiskirjailijaa, samoin sata mieskirjailijaa. Listat olivat jokaisen bloggaajan omia henkilökohtaisia listoja. Innostuinpa minäkin asiasta.

Aloitankin nyt tekemään omaa sadan kirjan listaa, jotka pitää lukea ennen kuolemaa. Eli listaan omasta mielestä sata tärkeintä kirjaa. Osan olen jo lukenut ja siten perustuu omaan mieltymykseen, osaa taas en ole lukenut ja siten perustuu ihan mielikuvaani kirjasta ja merkittävyydestä.

Listan tekeminen varmastikin kestää. Pari-kolmekymmentä taatusti keksii helpostikin. Mutta siitä eteenpäin. Katsotaan kuin minun käy. En myöskään listaa kirjoja mitenkään tärkeysjärjestykseen, vaan ihan sen mukaan kuin mieleen tulee.

Ja sitten toivotaan, että henkikulta ei ole ihan piakkoin minua jättämässä :D

Muoks. Lennossa vaihtui ajatukseni listoista. Kopsasinkin BBC:n tekemän ja Keskisuomalaisen muokkaaman listan klassikoista. Lisäksi teen oman sadan kirjan listan kirjoista, jotka haluan lukea.

26. heinäkuuta 2012

Pino kirjoja


Tässäpä tuleva luku-urakka. Kirjoja on tarttunut mukaan niin alekoreista kuin kirppareiltakin. Onpas joukkoon tarttunut pari kirjaa kirjaston poistomyynnistäkin. Järjettömän pieneen hintaan, 80 senttiä kappale.

Sormet syyhyää päästä kirjojen kimppuun, niin ettei tiedä mistä aloittaisi. Monta houkuttelevaa kirjaa odottelee vuoroaan. Ja kun kiinnostavia uutuuksiakin on tullut nyt useampi, ei tarvitse pohtia mitä sitä vapaa-ajallaan tekee.

20. heinäkuuta 2012

Parantaja

Parantaja - juhlapainosAntti Tuomainen: Parantaja

Kustantaja: Helsinki-kirjat 2010
Isbn: 978-952-5874-09-9 

Tämän kirjan luin e-kirjana.

Tapani Lehtinen, runoilija, huomaa vaimonsa kadonneen. Hän ei ole saanut vuorokauteen yhteyttä vaimoonsa Johannaan. Tavallisesti he pitävät yhteyttä useamman kerran päivässä. Tapani ottaa yhteyttä poliisiin, mutta heillä ei ole aikaa etsiä yhtä kadonnutta ihmistä. Helsinki on kaaoksessa ilmastonmuutoksen jäljiltä. Rikollisuus kukoistaa, rakennuksia on hylätty ja ympäristöpakolaisia tulvii Euroopasta pohjoista kohti.

Tapani alkaa itse selvittämään vaimonsa kohtaloa. Johannan kohtalo tuntuu kietoutuvan Parantajaksi itseään kutsuvan sarjamurhaajan kanssa.

Tämä oli välipalakirja. Se oli viihdyttävä. Muttei kuitenkaan mikään loisto-opus. Minusta ehdottomasti mielenkiintoisinta oli tulevaisuuden Helsingin kuvailu. Millaista täällä voi olla tulevaisuudessa, jolloin ilmasto on lämmennyt ja meren pinta noussut. Olisinkin kaivannut elämän ja ajan kuvaamista vielä enemmän. Mielenkiintoa ja koukkua toi se, että kirja pyöri itselleni tutuissa ympyröissä. Pystyin mielessäni elävästi kuvittelemaan ympäristön.

Nopsasti ahmaistava, kelpo kirja.

Minun arvioni: välipalakirja.

Sisar

Kuva Gummerrus
Rosamund Lupton: Sisar

Kustantaja: Gummerus Kustannus, maaliskuu 2012
ISBN 978-951-20-8755-6
404 sivua

Huima lukija- ja arvostelumenestys on riipaiseva tarina kahdesta sisaruksesta

New Yorkiin muuttanut Beatrice saa yllättävän puhelun äidiltään kesken sunnuntailounaan: hänen rakas pikkusiskonsa Tess on kadonnut jäljettömiin. Beatrice matkustaa välittömästi Englantiin ja ryhtyy etsimään Tessiä. Beatricen huolella rakennettu elämä saa uuden suunnan, kun hän tutustuu pikkusiskonsa ystäviin ja työtovereihin. Hän saa kuulla yllättäviäkin asioita Tessistä, eikä läheinen sisarussuhde tunnu sen jälkeen enää niin itsestään selvältä.


Kaikki muut uskovat Tessin kadonneen ikuisiksi ajoiksi, mutta Beatricen mielessä kytee toivo pikkusiskon kohtalon selvittämisestä. Hän on valmis tekemään kaikkensa, ja enemmänkin, siskonsa eteen. 


Virkistävä lukukokemus. Pidin kirjasta kovasti ja se oli ahmittava melkein yhdeltä istumalta.

Alkuun pelkäsin, että minua häiritsisi se, että kirja on kirjoitettu ikään kuin kirjeensä. Että se on kerrottu "sinulle". Mutta se ei haitannutkaan lukukokemusta. Kirjailija oli hienosti rytmittänyt sinä-muotoista kirjeenomaista kerrontaa, jossa hän kirjoittaa kirjettä siskolleen ja kerrontaa, missä hän kertoo tarinaansa asianajajalleen. Tarina eteni myös sekä menneisyydessä ja nykyhetkessä. Samaan aikaan.

Jännärisaralla ihan uudenlainen kerrontatyyli. Kirja oli helposti lähestyttävä, hahmot lämpimiä ja inhimillisiä. Varsin mukava lukukokemus mökkeilystä nauttiessa.

Minun arvioini: tomeraa toimintaa ja peruskirja koukulla.

Kolmas aikakirja

Anssi Asunta: Kolmas aikakirja
Kustantaja: Gummerus Kirjapaino Oy 2005
Isbn: 951-851-055-5
376 s.

Vuonna 2035 nostetaan Messinansalmen pohjasta liki kaksi vuosituhatta sitten haaksirikkoutunut roomalainen kaleeri. Lastinaan hylyllä ei ole enempää eikä vähempää kuin roomalaisten 70 jKr. ryöstämä Israelin kansan liitonarkku, johon Mooses Raamatun mukaan sijoitti Jumalalta saamansa laintaulut ja joka kätkettiin Jerusalemin temppeliin. Kristillinen kirkko riemuitsee, ja Jumalan armolahja saa kunniapaikkansa Pietarinkirkossa.
Yhdysvaltain avaruushallinnon tutkija Andy Coppola tietää sen sijaan näkevänsä sellaista, mistä kenenkään ei pitäisi olla ikinä kuullutkaan. Muinainen kulttiesine näyttää edustavan huimaa teknologiaa, joka ihmiskunnan terävimmällä tieteentekijöillä on vasta suunnittelupöydällään...
Löytö vie Andyn äärettömään kaukaisuuteen, ja avaa samalla portin aivan uudenlaiseen aikaan. Mikä olikaan "ennen" ja mikä "jälkeen" joutuu lukija kysymään itseltään Anssi Asunnan huikeassa, älyllisesti kutkuttavassa ja burleskissa tieteis-historiallisessa odysseiassa, joka kutoo yhteen raamantunhistorian arvoituksia.
Kuka johdattaa ja ketä maailmassa, jossa tulevaisuus ja vuosituhansien takainen menneisyys kiertyvät yhteen? Ja mikä salaisuus kätkeytyi liitonarkkuun, joka kulki Israelin kansan kanssa Luvattuun maahan niin, että "israelilaiset näkivät Herran pilven päivisin telttamajan yllä, ja öisin pilvestä loisti tulinen hehku"?

Kirjan idea on kutkuttava. Mitäpä jos Raamatun tarinalle onkin toisenlainen selitys? Se olisikin sekoitus aikamatkailua ja historiaa. Nykyihmisten sekaantumista historian kulkuun. Ja kuinka historia sitten voisi olla jo tapahtunut, kun vasta vuosituhansien päässä elävät ihmiset sitä muokkaavat? Aikakäsitettä täytyykin ajatella ihan uudella tavalla.

Toteutus sen sijaan tökki paikoittain. Asunnan idea on loistava, mutta hänen kirjoittajan lahjat ei mielestäni yllä ihan samalle tasolle. Alku oli tylsä. Jätin kirjan jopa jo kesken, mutta tartuin kuitenkin vielä toistamiseen siihen. Tarina saikin uutta potkua, kun avaruusalus joutuu vaikeuksiin ja matkustajat sinkoutuvat ajassa taaksepäin.

Jos alku oli tylsä ja hitaasti etenevä, välillä taas tarina laukkasi kauheaa vauhtia. Yhtäkkiä saatettiin muutamalla virkkeellä kuljettaa tarinaa vuosiakin eteenpäin. Tuntui, että ensin seistään paikallaan ja sitten suorastaan lennetään tarinassa eteenpäin. Piipahdetaanpa kirjassa myös Suomessa, mikä lisäsi heti mielenkiintoa.

En osaa oikein sanoa suosittelenko kirjaa vai en. Jos kirjalliset kömmähdykset ei juurikaan haittaa, on kirja lukemisen arvoinen. Itselläni ne haittasivat lukukokemusta ja en pystynyt nauttimaan nerokkaasta ideasta täydellä teholla.

Minun arvioini: välipalakirja, mutta loistavalla idealla.

4. heinäkuuta 2012

Nälkäpeli, Vihan liekit ja Matkijanärhi


kansikuva
ISBN: 978-951-0-34151-3
Painovuosi: 2012
Sarja: Nälkäpeli
Sivumäärä: 335s
Collins, Suzanne: Nälkäpeli

Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisivät taistelun. Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli.

Pelin säännöt ovat yksinkertaiset. Jokaisen vyöhykkeen on arvottava yksi poika ja tyttö osallistumaan kisaan. Nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selviytyjä on voittaja.

Nälkäpeli on vuotuinen tapahtuma ja koko maassa näytettävä tosi-TV-ohjelma. Trilogian ensimmäisessä osassa 16-vuotiaan Katnissin kyvyt joutuvat koetukselle, kun hän ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa...

kansikuva
ISBN: 978-951-0-35831-3
Sivumäärä: 354s
Kannen suunnittelu: Norvanto, Maarit
Vihan liekit

”Presidentti Snow’n vierailu. Vyöhykkeet kapinan partaalla. Suora uhkaus Galen tappamisesta ja lisää tulossa. Kaikki rakkaani ovat tuomittuja. Ja kuka tietää, kuinka moni muu joutuu vielä maksamaan minun teoistani? Jos en pysty kääntämään kurssia kiertueen aikana. Tyynnyttämään rauhattomuutta niin, että presidentti lakkaa huolehtimasta. Mutta miten? Todistamalla aukottomasti koko tälle maalle, että rakastan Peeta Mellarkia.

Minä en pysty siihen, minä ajattelen. En ole niin hyvä. Meistä kahdesta Peeta on hyvä, ihminen josta on helppo pitää. Hän saa ihmiset uskomaan mitä tahansa. Minä olen se, joka nipistää suunsa kiinni ja pysyttelee taka-alalla ja antaa hänen hoitaa puhumisen niin pitkälle kuin suinkin. Mutta Peeta ei ole nyt se, jonka on todistettava rakkautensa. Se olen minä.



kansikuva
ISBN: 978-951-0-35830-6
Sarja: Nälkäpeli
Sivumäärä: 362s
Matkijanärhi

”Olen Katniss Everdeen. Olen seitsemäntoistavuotias. Kotini on Vyöhykkeellä 12, olin mukana Nälkäpelissä. Pääsin pakoon. Capitol vihaa minua. Peeta joutui vangiksi. Hänen uskotaan kuolleen. Todennäköisesti hän onkin kuollut. Luultavasti kuolema on hänelle paras vaihtoehto…

He kaikki haluavat, että asettuisin kunnolla rooliin joka minulle on suunniteltu. Vallankumouksen symboliksi. Matkijanärheksi. Ei riitä, että olen jo aikaisemmin uhmannut Capitolia Nälkäpelissä ja luonut siten ihmisiä yhdistävän tekijän. Minun täytyy nyt ryhtyä oikeaksi johtajaksi, vallankumouksen kasvoiksi, ääneksi ja ruumiillistumaksi. Useimmat vyöhykkeet ovat nyt avoimessa sodassa Capitolia vastaan, ja minun on oltava se, jonka he uskovat johtavan meidät voittoon.”




Luin putkeen Suzanne Collinsin kirjoittamat kirjat Nälkäpeli, Vihan liekit ja Matkijänärhi.

Ystäväni hehkutti näitä kirjoja minulle kovasti. Mutta takakanteen tutustuttuani hylkäsin kirjan. Se ei kuulostanut minusta houkuttelevalta. Jostain syystä sitten kumminkin tartuin ykkösosaan asiaa jonkin aikaa muhittuani.

Maailma, jossa kirjoissa eletään, on synkkä ja armoton. Capitol määrää kaikesta ja valvoo vyöhykkeitä. Vyöhyke 12, jolla Katniss asuu, on kaukaisin vyöhyke ja heidän onnekseen myös valvonta on löyhintä tuolla vyöhykkeellä. Katniss pystyy yhdessä ystävänsä kanssa livahtamaan vyöhykettä rajaavan aidan alitse hylätyille maille ja metsästämään perheilleen lisää ruokaa. Ilman sitä he todella näkisivät nälkää. Se tuo myös kaivattua vapauden tunnetta ja vaihtelua elämään. Kunnes Nälkäpeli rikkoo tuon harmonian. 

Kaksi ensimmäistä osaa olivat minusta mukaansa tempaavia. Ne pitivät hyvin otteessaan ja ahminkin kummankin parissa illassa. Jonkun verran minua häiritsi se, että toinen osa tuntui toistavan ykkösosan ideaa. Taas ollaan areenalla taistelemassa hengestä. Pelataan samaa Nälkäpelia kuin ykkösosassakin. Samoin juonen käänteet olivat jossain määrin arvattavissa. Pieniä miinuksia, muttei suuresti lukukokemusta häiritseviä.

Kolmas osa olikin sitten luku erikseen. Innolla menin Kindleen ostamaan sitä. Halusin tietää miten tarina jatkuu. Yllätyksekseni kirja oli saanut murskaavan määrän negatiivista arvostelua. Ensin meinasin jättää koko kolmannen osan lukematta. Mutta sitten kiinnostukseni heräsi, että kuinka huono kirja se onkaan. No, ei se pettänyt. Kolmas osa ei ollut kovin kummoinen. Se oli jotenkin venytetty ja vanutettu. Asian olisi voinut kirjoittaa paljon tiiviimminkin. Päähenkilön Katnissin itsensä panettelu ja vähättely alkoi jo ottaa aivoon. Hänen ajatukset tuntuivat kiertävän sitä samaa rataa koko ajan. Väkisinkin kirjaa lukiessani tuli mieleen, onkohan kirjailija tehnyt kolmen kirjan sopimuksen kustantajan kanssa ja kolmas osa oli pakko tehdä.

Myös juoni oli arvattavissa. Katniss on edelleen juonittelun kohteena vaikkakin tällä kertaa vastapuolen leivissä. 

Kaksi ensimmäistä osaa oli koukuttavia, mainiota luettavaa. Kolmososa antaa kyllä pitkän miinuksen trilogian kokonaisuuteen.

Minun arvioini kirjasarjalle: tomeraa toimintaa.

Matkaaja

MatkaajaJohn Twelve Hawks: Matkaaja
Kustantaja: Otava 2006
Isbn: 978-951-1-19883-9
525 s.

Maailmaa hallitsee verkko, joka tietää sinusta kaiken. Ja se tekee kaikkensa, jotta et tietäisi totuutta.

Ihmiskunnan ainoa toivo on matkaajat, joilla on kyky nähdä selkeästi. Mayan tehtävänä on puolustaa heitä viimeiseen hengenvetoon.

Tämä kirja ei oikein auennut eikä iskenyt. Ei se niin huono ollut, että kesken olisin jättänyt, mutta jätti kyllä aika kylmäksi. Se kuuluisa jokin puuttui.

Minulle jäi vähän hämärän peittoon miksi nuo matkaajat olivat niin suuri uhka tabuloille, jotka hallitsevat maailmaa verkkonsa avulla. Joo, he osaavat irtautua omasta ruumistaan ja matkustaa toisiin todellisuuksiin. Entäs sitten? Miksi se niin kovasti uhkasi järjestystä, joka maailmassa haluttiin pitää? Arvoitukseksi jäi minulle. Ehkä sitä valotetaan enemmän seuraavissa osissa?

En osannut oikein samaistua yhteenkään päähahmoista tai päässyt sen syvällisemmin heihin sisälle. Aika pinnallisesti kirjailija on henkilöitä raapaissut.

Mielenkiintoista on se seikka, että kirjailijan oikeaa henkilöllisyyttä ei tiedetä. Hän kuulemma haluaa elää verkon ulkopuolella ja on kustantajaankin yhteydessä sateliittipuhelimella ja muuntaa ääntää puheluiden ajaksi. Ehkäpä hän uskoo omaan teoksen maailmaan tai sitten haluaa tätä kautta luoda kiinnostusta kirjoihinsa. Taitava markkinointitemppu.

Ehkä tämä kirja aukeaa paremmin ihmiselle, joka on enemmän lukenut scifia kuin minä. Tai sitten kirja ei ole kovin kummoinen tyylisuuntansa edustaja.

Minun arvioni: sekoitus maanantaikappaletta ja omituista opusta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...