31. joulukuuta 2012

Hyvää Uutta Vuotta


Taukoilu blogin saralla jatkuu, mutta uusi vuosi tuonee muutoksen blogipäivitysten tiheyteen. Toivottavasti.

11. joulukuuta 2012

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille 
Kustantaja: Schildts & Söderströms. 
350 s.

(Tällä kertaa isbn-numero puuttuu, koska olen jo palauttanut kirjan kirjastoon eikä sitä mainittu kustantajan sivuilla, pahoittelut.)

Mystinen saari, eriskummalliset orpolapset, isoisän kummitusjutut ja historian kauhut. Näistä aineksista koostuu Ransom Riggsin goottisävyinen fantasiaromaani Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille. Romaanin aidot, alkuperäiset valokuvat 1800-luvulta takaavat hyisen jännittävän lukukokemuksen. 

Teksti: Schildts & Söderströms. 

Näin tämän kirjan ensimmäisen kerran kirjakaupassa ja kansi kiinnitti heti huomioni. Unohduin selaamaan kirjaa. Vanhat valokuvat olivat kiehtovia ja kirja meni heti lukulistalle. Kun sitten tuttu valokuva pisti silmääni kirjaston uutuus-hyllyssä, oli se välittömästi lainattava. Pisan kaltevaa tornia matkivasta lukupinosta huolimatta. 

Alun alkaen kirjailijan oli tarkoitus tehdä valokuvista kuvakirja. Hän oli kerännyt kuvia erinäisiltä valokuvakerääjiltä. Kustantaja kuitenkin toivoi kuvien ympärille myös tarinaa ja Riggs päätti toteuttaa pyynnön. Syntyi Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille.

Kirja oli varsin mallikas fantasiakirja. Tarina oli sujuva ja tasaisesti etenevä. Vaikka tarina oli rakennettu kuvien pohjalta, ei se tuntunut kokoon kursitulta, vaan kokonaiselta ja ehjältä. Koin kirjan samaan aikaan synkäksi että raikkaaksi. Omituinen yhdistelmä, tiedän. Raikkautta kirjaan toi kirjailijan pilke silmä kulmassa. Monessa kohdin olin aistivinani hienoista huumoria ja tahallista sanaleikkiä. Ei kirja kuitenkaan ole mikään komedia tai vitsikirja, tyyli kirjoittaa vain hymähdytti useampaan kertaan. Oliko Riggs asian näin tarkoittanut vai luinko kummallisten lasien läpi hänen tekstiään? Olenko ainut, joka oli aistivinaan hymistelyä ja pilkettä?

Kirjaa lukiessa en kuitenkaan välttynyt ajatukselta, että kirjailijan tausta (elokuvakäsikirjoittaja) näkyi läpi. Tarina oli valmis kässäri. Se ei liiemmin syventynyt tilanteisiin tai taustoihin. Se eteni, takuuvarmasti. 

Ilolla pistin merkille kirjan paperin laadukkuuden. Sitä ei oltu painettu karkealle paperille, vaan paksulle ja laadukkaalle, josta kuvat pääsivät oikeuksiinsa. Kuvat toivatkin oman lisänsä kirjaan ja tarinaan. Tutkin niitä innolla ja onnistuinpa yön pimeinä tunteina myös nostattamaan omaa sykettäni muutaman karmivimman kuvan avulla. Ilman kuvia kirja jäisi tavanomaisemmalle tasolle. Koko kirjan ulkoasu saa minulta isot pisteet. Siinä on onnistuttu, ei vain kansikuvassa ja valokuvissa, vaan koko kirjan olemuksessa. 

Jatkoa kirjalle on tulossa. Odotan pelon sekaisin tuntein tulevaa. Onnistuuko sama uudelleen vai lopahtaako idea? 

P.S. Kirjasta on jo myyty leffaoikeudet ja ohjaajana on Tim Burton. Leffaa odotellessa. Burton, jos kuka, onnistuu taatusti luomaan leffasta eriskummallisen. 

Minun arvioni: peruskirja koukulla ja pari plussaa päälle

7. joulukuuta 2012

Marraskuussa luettua

Jostain syystä nyt vaivaa blogiähky. Ei innosta tämä eikä toinen blogini. En jaksa lukea blogeja. En jaksa oikeastaan edes konetta avata. Silti samaan aikaan kaihertaa takaraivossa, kun blogattavien kirjojen pino kasvaa, mutta tekstiä ei vain irtoa. Hengähdystauko on varmasti paikallaan, jotta homma jatkuisi pian uudella innolla. Olen siis olemassa ja kaikki on hyvin. Väsähdys netissä pyörimiseen pitää poissa koneen ääreltä. Nautin talvisesta luonnosta, hevosen selässä. Neulon villasukkia. Ja luen. Sen minkä kerkiän!

Marraskuussa sain päätökseen useammankin kirjan. Pitkään työnalla oli ollut Juhani Ahon Rautatie. Sitä luin kännykästä automatkoilla. Pidin kirjan verkkaisesta tunnelmasta ja savolaiseen vivahtavasta kielestä. Palasin kielen mukana takaisin lapsuuden mummolaan. Lumisiin maisemiin, navetan tuoksuun ja vanhan pirtin hirsiseen tunnelmaan. Klassikkokirjalistalle voi siten piirtää yhden ruksin lisää.

Luettua tuli myös Tuulia Ahon Urpukas. Kelvollinen ja nopea lukuinen fantasiakirja. Suuria tunteita tuo kirja ei kuitenkaan herättänyt. Se oli tarinaltaan ja kerronnaltaan mielestäni jotenkin ohkanen. Ei mennyt kovin syvälle asioihin. Ei jättänyt käteen oikein mitään tuntuvaa. Kirja ei kuitenkaan huono ollut. Sopiva välipalakirja. Aion lukea siis kirjailijalta toisenkin, ehkä kolmannenkin kirjan jossain kolossa. Ehkä tämä ei vain ollut kirjailijan paras opus. Potentiaalia siinä kuitenkin oli.

Enemmän innostusta sen sijaan sai aikaiseksi Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (Ransom Riggs). Tästä kirjasta kirjoitan vielä ihan oman postauksen. Minusta kirja on sen arvoinen.

Jane Austenin Emmakin tuli kahlattua läpi. Nimenomaan kahlattua. Jostain syystä en tästä kauheasti innostunut. Odotin kovasti kirjalta, koska pidän valtavasti kirjasta Ylpeys ja ennakkoluulo. Mutta Emma ei auennut minulle. Mietin pitkään voinko tästä mitään kirjoittaa. Onhan kirja klassikko ja siitä kuuluisi pitää. Vai kuuluuko? Kirja on meidän lukupiirin marraskuun kirja, joten en tässä avaa asiaa sen enempää, vaan säästän sanaisen arkkuni lukupiiriin.

Lapsuuden muistoja verestin lukemalla Robert Arthurin kirjan 3 etsivää ja kauhujen linna. Ala-asteikäisenä on tullut kahlattua varmaan sarjan jokainen osa. Neiti Etsivän ja Viisikon rinnalla nämä oli ihan hittejä siinä 7-9 vuoden ikäisenä. Sitten kuvaan astuikin heppakirjat. Kyllähän kirja toimi vieläkin. Tarina on mukaansatempaava ja vauhdikas. Varmasti myös hieman jännittävä alle kymmenvuotiaan mielestä. Kirjasta tuli mieleen kirjasto ja jopa vallan hylly, jossa kirjat olivat. Lienekö se vieläkin kyseisessä kirjastossa paikallaan?

1. joulukuuta 2012

Blogistanian Kuopus


"Blogistanian Kuopus 2012 on tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävä kilpailu, jossa nostetaan esiin bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Tarkoitus on lisätä lasten- ja nuortenkirjallisuuden laaja-alaista lukemista ja näkyvyyttä. Kilpailuun voivat osallistua bloggaajat, jotka kirjoittavat blogiinsa kirjoista. Kilpailu koskee vuonna 2012 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta.

Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia.

Edellytys ehdolle asettamiseen on, että bloggaajan täytyy olla itse lukenut kirjat ja hänen on täytynyt kirjoittaa kirjoista blogiarvio omaan blogiinsa. Ehdokaslistassa on linkitettävä kirja blogiarvioon.

Bloggaaja muodostaa paremmuusjärjestyksessä kolmen kirjan listan, johon merkitsee pisteet ja linkin arvioon. Paras kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä ja sitä seuraava yhden (1) pisteen.

Mikäli bloggaaja haluaa asettaa ehdolle vähemmän kuin kolme kirjaa, menee pisteytys näin: paras kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä. Jos bloggaaja asettaa ehdolle vain yhden kirjan, saa se kolme (3) pistettä.

Tulokset julkaistaan maanantaina 3.12.2012 klo 20.00. Blogistanian Kuopusta emännöi Saran kirjat

Blogistanian Kuopus on uusi bloggaajien järjestämä kilpailu, joka kuuluu osana Blogistanian antamia tunnustuksia. Blogistanian Fnlandiassa äänestetään vuonna 2012 julkaistua parasta kotimaista kaunokirjaa, ja kilpailua emännöi Sallan lukupäiväkirja. Blogistanian Globaliassa äänestetään vuonna 2012 julkaistua parasta käännöskirjaa, ja kilpailua emännöi Kirjava kammari."

Omat ehdokkaani Blogistanian Kuopukseksi ovat:


Pohdin tovin kuinka päin kirjat laitan. Voiton vei kotimaisuus sekä sarjan tasaisuus. Lappalainen - Leinonen jatkavat varmalla tyylillään ja ovat kehittäneet erittäin varteen otettavan nuorten dystopia-sarjan. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...