6. kesäkuuta 2014

1Q84

Haruki Murakami: 1Q84
Kustantaja: Tammi 2013
Suomentaja: Aleksi Milonoff
783 s.

On vuosi 1984. Aomame on liikunnanohjaaja, joka sivutyönään murhaa väkivaltaisia miehiä. Työkeikalla Aomamen taksi juuttuu liikenneruuhkaan, ja kuski neuvoo hänelle oikotien hätäpoistumistikkaita pitkin. Tikkaat kiivettyään Aomame huomaa siirtyneensä rinnakkaistodellisuuteen, jonka taivaalla on kaksi kuuta. On vuosi 1Q84.
Vuonna 1984 matematiikanopettaja Tengo muokkaa oudosta käsikirjoituksesta menestysromaanin. Kirjailijaksi väitetystä teinitytöstä Fuka-Eristä tulee tähti, mutta mystisestä lahkosta paennutta tyttöä ei maine kiinnosta. Kun Fuka-Eri katoaa ja Tengo huomaa kirjoittavansa tarinaa maailmasta, jossa on kaksi kuuta, nyrjähtää todellisuus raiteiltaan.
Teksti: Tammi
Tästä kirjasta olin tahtomattanikin kuullut ja lukenut paljon. Se on saanut osakseen suurta suitsutusta ja aloitinkin lukemaan kirjaa kovin ennako-odotuksin. Intoa ei laimentanut edes se, että mieheni ei siitä suunnattomasti pitänyt. 
"Niin kuin sanoin, aina on vain yksi todellisuus", kuljettaja toisti hitaasti, kuin alleviivaten tärkeän kohdan kirjasta.
"Niinpä tietysti", Aomame sanoi. Kuljettaja oli oikeassa. Fyysinen kappale saattoi olla vain yhdessä ajassa ja paikassa kerrallaan. Einstein oli todistanut sen. Todellisuus oli äärettömän kylmä ja yksinäinen.
Aomame osoitti auton stereoita. "Mahtava ääni."
Kuljettaja nyökkäsi. "Kuka tämän säveltäjä olikaan?"
"Janácek." (s. 18)
Kirja alkaa vauhdikkaasti. Aomame joutuu toiseen todellisuuteen jo heti alkumetreillä. Luen innolla ja en pysty laskemaan kirjaa käsistäni. Mutta sitten tapahtuu jotain. Tarina alkaa junnata ja kirjaan tarttuminen vaikeutua. Pitkiä pätkiä kerrotaan Aomamen seksiseikkailuista enkä saa kiinni miksi ne saavat niin ison huomion kirjassa. Tuntuu, että varsinainen tarina ei ota edistyäkseen. Janoan tietää mikä ihmeen ilmakotelo ja mitä tekemistä sillä on tarinan kanssa. Mutta tarina seikkailee kummallisilla sivuraiteilla.
Lisäksi Aomame, yksi kirjan päähenkilöistä, on minusta ärsyttävä. Ei hyvällä tavalla ärsyttävä, joka saa nenän pysymään kiinni kirjassa, vaan ´tekee mieli jättää kirja kesken´ -tavalla ärsyttävä. Onneksi tarina ei seuraa pelkästään häntä, vaan hahmoja on useampi. Muuten kirja olisi päätynyt keskeneräisten kirjojen listalle. Teinityttö Fuka-Eri on minusta huomattavasti kiinnostavampi persoona ja olisinkin toivonut, että hänestä olisi ollut kirjassa enemmän ja hänen taustojaan ja tarinaa avattu paremmin.
Meno toki tiivistyy loppua kohden. Loppuhuipennusta ei tässä kohtaa kuitenkaan vielä saada, sillä tarina jatkuu kolmososassa. Minulta taitaa kuitenkin tuo osa jäädä lukematta. Sen verta  iso pettymys oli tämä kirja eikä kiinnostus jaksanut pysyä. Yhdyn siis mieheni mielipiteeseen, kirja ei täyttänyt odotuksia.
Murakamin luomat puitteet tarinalle ja itse tarinakin pohjimmiltaan ovat kyllä kiinnostavat. Hänellä on täysin omanlainen ote maagiseen realismiin. Seikkailu tapahtuu meidän omassa maailmassa eikä kuitenkaan. Maailmamme rinnalla on toinen todellisuus. Mutta itse toteutus oli minusta ontuva. Taidan kuulua pieneen vähemmistöön, joka oli pettynyt kirjaan eikä löytänyt siitä suuria maailmoja ja mieltä ravistavia tunnelmia.
Toisenlaisia näkemyksiä kirjasta: Annami rakastui kirjaan ja kirjailijaan, kuten myös Annika K.
Minun arvioni: peruskirja koukulla.

2 kommenttia:

  1. Tämä kirja kiinnostaa, mutta hieman arveluttaa tarttua siihen ensimmäiseksi Murakamikseni (romaaniksi, yhden Murakamin novellin olen lukenut), jos en pidäkään niin joutuisin kuitenkin lukemaan myös kolmososan ;) Täytyy vielä kerätä rohkeutta tai valita luettavakseni joku muu Murakamin romaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsääntöisesti tästä on ilmeisesti pidetty suuresti. Minuun ei kolahtanut. Sitkeänä olen kuitenkin ajatellut lukea jotain muuta kirjailijalta. Josko vaikka pitäisikin? Tai sitten hän ei ole vain minua varten. Onneksi maailma on kirjoja pullollaan, joten rannalle ei tartte jäädä ruikuttamaan :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...