25. marraskuuta 2012

Lukupiiriin muutoksia

Pähkin ja mietin mitä kummaa teemme marraskuun kirjan kanssa, koska meni aikaslailla puoliksi mielipiteet. Päädyin sitten siirtämään koko hommaa kuukaudella eteenpäin, jotta loputkin halukkaat ehtivät saada kirjan käsiinsä.

Joten jatketaan Emman lukuaikaa ja siirrän muita kirjoja kuukaudella eteenpäin. Koska joulukuussa on paljon pyhiä ja muuta hässäkkää loppukuusta, ajattelin aikaistaa kirjasta käytyä keskustelua. Muuten se saattaa jäädä joulupyhien jalkoihin. Koska lukuaikaa on jo jatkettu pidemmäksi, uskon kaikkien halukkaiden ehtivän kirjan lukemaan (jos sen ryökäleen nyt kirjastosta saa).

Keskustelu käydään siis Raitasukan blogissa ja aloitetaankin jo 15.-20.12 välillä. Miten vain Raitasukka ehtii kirjoittamaan kirjasta. Lisälukuaikaa tulee kolmisen viikkoa kirjalle. Toivottavasti tämä helpottaa tilannetta ja jokunen vielä ehtii kirjan lukemaan.

Jatkossa kirjat menevät näin:


tammikuu: Andreï Makine, Ranskalainen testamentti
helmikuu: Leena Lander, Tummien perhosten koti
maaliskuu: Dmitri Gluhovski, Metro 2033

21. marraskuuta 2012

Marraskuun kirja: Emma

Ensiksi pahoittelut, että olen unohtanut täysin muistuttaa marraskuun kirjasta!!!!! Bloggaaminen on ollut hieman jäissä, onneksi lukeminen ei. Vielä on jokunen päivä aikaa lukea Emma ellei lukupiirin jäsenet ole olleet omatoimisia ja jo lukeneet sitä. Vai siirrämmekö suoraan joulukuulle tämän kirjan ja nytkäytämme koko palettia kuukaudella eteenpäin?

Jane Austenin Emma voitti meidän äänestyksen ja oli siten toivotuin kirja lukupiiriin. Klassikkohan se onkin. Kirjaa ehdotti Raitasukka blogista Kasoittain kirjoja. Keskustelu kirjasta käydään siis hänen blogissaan kuun lopussa.

Huomasin, että Emmaa on englanniksi saatavilla ilmaiseksi. Kaikille e-kirjoja lukeville siis vinkiksi. Project Gutenbergin sivuilla tuo kirja on. Sivuston kirjat ovat ilmaisia, koska kirjojen tekijänoikeudet ovat vanhentuneet Yhdysvalloissa. Kyseessä ei siis ole mikään piraattisivusto.

Vinkatkaa, jos ette ehdi kirjaa lukea, niin siirretään se joulukuulle. Jos taas enemmistö on jo lukenut tai ehtii lukea, niin jätetään kirja marraskuulle ja edetään sovitun aikataulun mukaan.

20. marraskuuta 2012

Lapsihallitus



Aleksander Melli: Lapsihallitus
Kustantaja: Tammi 2009
Isbn: 978-951-31-4920-8
652 s.

Eräänä marraskuun päivänä uutisnörtti Max Berg saa postikortin, jossa lukee: Tosi todellisuus tulee pian. Ihmeellinen hypetys lisääntyy kuukausi kuukaudelta, maanlaajuinen kampanja näkyy kaikkialla ja Lapsihallitus-postikortteja satelee postilaatikoihin.
Kesän koittaessa Max ja yhdeksäntoista muuta lasta kuljetetaan keskellä Norjan vuonoa sijaitsevaan Äärisaareen. Viidenkymmenen päivän ajan lapset asuvat saarella tosi-tv-kameroiden valvovan silmän alla, tutustuvat toisiinsa, tutkivat mystisiä tapahtumia, muodostavat puolueita ja valitsevat keskuudestaan pääministerin.

Saari tuntuu aluksi suorastaan paratiisilta. Siellä on kaikkea mistä lapsi voi haaveilla. Kaikki ei kuitenkaan suju leikiten, kun peli alkaa koveta. Saarella on noudatettava Peruslakia. Omituinen rajavartija tohtori Esmeralda Neilikka ei ole fyysisesti läsnä, mutta saa tietää kaiken. Jokainen lapsi saa saarelle tullessaan kymmenen pistettä, vihreän T-paidan ja valkoisen muovikellon, jonka kautta seurataan ohjeita.

Kuka tai ketkä selviävät saarella? Niklas, Johan, Ibrahim. Irene, Mimmi, Julie, Kjersti, Mauretto, Boris, Pia, Tale, Amanda. Maria, Peder, Sara, Truls, Lars, Eline, Egil - vai Max, joka haluaa pysäyttää ilmastonmuutoksen ja köyhien riistämisen?

Teksti: kirjan takakansi

En ollut kuullut tästä kirjasta mitään. Se vain tarttui lähikirjakaupan alelaarista matkaan. Takakannen perusteella se vaikutti mielenkiintoiselta ja helppolukuiselta nuorten kirjalta. Noh, se oli kaikkea muuta.

Aloitin kirjan varsin innokkaana ja tempauduin mukaan. Minkähänlaista saaressa on? Kuinka hyvin Max pärjää? Pikku hiljaa kuitenkin aloin puutumaan. Päästäänkö saareen koskaan? Alkuveryttelyä oli minulle aivan liikaa. Jaariteltiin ja ihmeteltiin Maxin kanssa maailmanmenoa. Vihdoin koitti hetki, jolloin lapset astuivat lauttaan ja paljon odotettu matka alkoi. Mutta tarina ei edelleenkään.

Kirjassa jaariteltiin paljon ilmastonmuutoksesta ja kuinka epäreilusti maailmassa hyvinvointi jakautuu. Toisinaan tuntui kuin olisi lukenut ennemminkin opusta maailman tilasta kuin tarinaa lasten tosi-teeveestä. Myöskin lasten ajatuksia ja tekoja jauhettiin varsin laveasti ja pitkälti. Olin monin paikoin sangen tylsistynyt kirjan ääressä. Kun loppu päässä teosta pääsivät vihdoinkin tapahtumat lentoon, meni touhu minusta jo mauttomaksi. En kerro tapahtumista sen enempää jotten vain spoilaa kirjaa keneltäkään.

Sisulla luin loppuun. Jossain kohdin aloin loikkimaan pahimpia hölpötyksiä yli. Olin siis pettynyt kirjaan. Odotukset olivat korkealla, mutta kirja ei vastannutkaan minun oletuksia. Se kaipasi tiivistystä. Lapsetkin olivat kumman välkkyjä ikäisikseen ja siten ei kovin uskottavia.

Noh, tulipahan lukaistua tämmöinen kirja, vaan paremminkin aikani olisin voinut käyttää.

Jälleen vastapainoksi, Kirjahiiri ja Mia M ovat pitäneet kirjasta.

Minun arvioni: maanantaikappale.

16. marraskuuta 2012

Piiri

Mats Strandberg - Sara B. Elfgren: Piiri

Kustantaja: Basam Books Oy 2012
Isbn: 987-952-260-0523
574 s.

Engelsfors. Pikkukaupunki Ruotsissa. Nimi on kaunis, mutta paikka rähjäinen. Kaupunkia ympäröivät synkät metsät, joihin ihmiset usein eksyvät ja katoavat. Syyslukukausi on juuri alkanut, kun yksi lukion oppilaista löydetään kuolleena koulun vessasta. Kaikki olettavat, että kyseessä on itsemurha. Paitsi ne, jotka tietävät totuuden. 

Eräänä yönä kuu värjäytyy salaperäisen punaiseksi, ja kuusi lukiolaistyttöä löytää itsensä hylätystä puistosta. Tytöillä ei ole mitään yhteistä. Yksi on luokan suosituin, toinen kiusattu, kolmas omaa tietään kulkeva gootti, neljäs kunnollinen huippuoppilas... Pian selviää, että paha on saapunut Engelsforsiin eivätkä tytöt selviydy hengissä ilman toisiaan.

Piiri on urbaania, skandinaaviseen koulumaailmaan sijoittuvaa fantasiaa. Teos kertoo vetoavasti nuorena olemisen vaikeudesta, koulukiusaamisesta, ihastumisista ja kaiken voittavasta ystävyydestä. Piiri on trilogian ensimmäinen osa.


Teksti: Basam Books Oy

Huh huh mikä kirja! Tämähän suorastaan kasvoi käteen kiinni. Kävelin kirja kourassa kaikkialle. Tein ruokaa, hoidin lapset ja söin kirjan kanssa. Hyvä etten autoa ajaessa lukenut. Viimeiset sivut luin toinen silmä ummessa, muuten näin kahtena. Nukahdinkin, ja heräsin kun kirja oli kopsahtaa otsalohkoon! :) Onnistuipa tämä kirja jopa minua pelottamaan. Ja kirjan lukeneet voivat arvata, etten lue kauhua, koska ei tämä taida oikeasti kovin pelottava olla!

Pidin siitä, että päähenkilöt eivät olleet ylimpiä ystäviä. Heillä oli omat kismansa keskenään ja taakkansa kannettavanaan. Yhteistyö ei ollut samoin tein saumatonta ja hyvin sujuvaa. Välillä riideltiin ja suututtiin, kunnes taas palattiin saman katon alle. Yhteistyötä kun oli tehtävä murhaajan selvittämiseksi, pitipä yhteistyökumppanista tai ei. Asetelma loi omat jännityksensä kirjaan. Luultavasti se olisi ollut paljon tylsempi, jos kaikki olisivat olleet toistensa parhaita kavereita.

Tarina oli kursittu varsin koukuttavasti kasaan. Tapahtumia tämän paksun kirjan sivujen väliin mahtui eikä tylsää kerennyt lukijalla tulemaan hetkeksikään. Jokunen juonenkäänne jopa yllätti, vaikkakin aavistukseni syyllisestä osuivat oikeaan. Tarinaa kerrottiin jokaisen päähenkilön kannalta vuoroperään. Silti tarina kuitenkin eteni koko aika eikä hyppelyä ajassa ollut. Koulumaailmaa ja teinianstia kuvattiin mielestäni uskottavasti. Ajatus harhailikin tuon tuosta omaan lukioaikaan ja sen kommervenkkeihin. Elävästi palasi mieleen kuinka tyhmiltä vanhemmat toisinaan tuolloin tuntui. Kun ne ei vaan tajuu :)

Kielellisesti tämä ei ollut mikään helmi, sanojen iloittelu. Mutta kieli oli kuitenkin sujuvaa ja sopivaa nuorten aikuisten fantasiaan. Yksi kohta minua kuitenkin häiritsi. Lopussa eräs henkilö kulkee rullatuolilla. Siis rullatuolilla. Aarrgghh. Suomentajalle tiedoksi, se on pyörätuoli. Tarinakaan ei varsinaisesti ole hirmuisen erikoinen, vaan se ei vähentänyt lukunautintoa ollenkaan. Eihän kirjan aina tarvitsekaan olla jotain täysin uutta ja ihmeellistä. Pidin siis paljon tästä kirjasta.

Sujuva, menevä ja koukuttava. Ahmittava kirja.

Minun arvioini: tomeraa toimintaa.

15. marraskuuta 2012

Valkoinen kuningatar

Kuva: Bazar

Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar
Kustantaja: Bazar 2011
Isbn: 978-952-563-7250
450 s.

Englanti, 1464. Lumoavan kaunis leskiäiti Elisabet Woodville on menettänyt omaisuutensa kuolleen aviomiehensä sukulaisille. Ainoa ihminen, joka häntä voi auttaa, on Englannin nuori kuningas Edvard IV. Elisabetin on saatava kuninkaan huomio keinolla millä hyvänsä. 

Suunnitelma onnistuu yli odotusten: Elisabet ja Edvard rakastuvat ja menevät naimisiin. Elisabet muuttaa perheineen Lontooseen kuninkaan hoviin huolimatta hoviväen järkytyksestä ja vastalauseista. Osa aatelistosta ei hyväksy Elisabetia ja alkaa välittömästi juonitella tämän pään menoksi. Elämä kuninkaan puolisona ei ole muiltakaan osin mutkatonta, sillä hovia repii jo kymmenettä vuotta ruusujen sota, York- ja Lancaster-sukujen taistelu kruunusta.


Teksti: Bazar


Hmm, mitähän tästä kirjasta oikein sanoisi? Se kyllä kuljetti mukanaan ja sen verran kiinnostuin Elisabetin tarinasta, että halusin lukea sen loppuun. Kiinnostusta lisäsi hahmon perustuminen oikeasti olemassa olleeseen historialliseen henkilöön. Tarina on sekoitus faktaa ja fiktiota. Kirjailija on uskottavasti paikannut faktojen aukot fiktiolla.

Mutta, kirjallisesti tämä teos ei minun mielestäni loistanut. Henkilöt jäivät kaikki aika ohuiksi. En oikein päässyt kehenkään kunnolla sisälle. He jäivät etäisiksi. Myös kerronnassa vaivasi jokin. Välillä tuntui, että tarina laukattiin läpi. Tapahtumiin ei syvennytä, ympäristöä kuvata. Kuningas lähtee sotaan ja jo seuraavalla aukeamalla palaa takaisin. Mietin monessa kohtaa minkälaisella raketilla he tuohon aikaan kulkivat. Jo pitkien välimatkojen taittaminen hevosella vie aikaa, siihen taistelu päälle. Ja kun kaikki tuo selvitettiin parissa kappaleessa, jäi minulle väistämättä hätäinen kuva. Syvällisempi kuvaaminen olisi paikoin tehnyt kutaa ja hidastanut tarinan läpi laukkaamisen tunnetta.

Toisinaan taas hieman luettelomaisesti kuvattiin sukulaissuhteita ja ketä suositaan kenenkin kustannuksella ja miksi. Paikoin kirja tuntuikin vain luettelolta henkilöistä ja heidän arvonimistään. Nämä taatusti perustuivat historialliseen faktaan, mutta kaikkia hahmoja ei juonen kannalta olisi ollut tarpeellista luetteloida. Henkilöiden samankaltaiset (Edvard ja Edward) ja jopa samat nimet sotkivat allekirjoittanutta toisinaan pahasti. Tämäkin toki johtui tarinan perustumisesta todellisiin ihmisiin, mutta tarinan seuraamista se paikoin häiritsi.

Sinänsä kelvollinen kirja. Saatan minä kirjailijan toiseenkin teokseen jossain kohtaa tutustua. Mutta ei tämä oikein kärkikastiin yllä mitenkään. Minua häiritsi kerronta liikaa, jotta kirjasta pystyisin sen suuremmin innostumaan.

Kerrottakoon jälleen vastapainoksi, että Kirjamielellä-blogissa ja Kirjakirppu ovat pitäneet allekirjoittanutta enemmän tästä kirjasta.
Minun arvioni: välipalakirja

10. marraskuuta 2012

Uutuuksia

Osa kustantajista on jo julkaissut ensi kevään kirjakatalogeja. Ne ovat kuin aarrearkkuja. Sormet syyhyten olenkin opuksia selannut. Listahan se on itselleen tehtävät itseäni kiinnostavista ensi vuoden uutuuksista. Katsotaan montako niistä todella sitten luen, koska en ole vannoutunut uutuuksien lukija, vaan matkaan tarttuu kirjastosta, divareista, kirppiksiltä ja kirjakaupoista fiiliksen mukaan kirjat. Osa uutuuksia, isompi osa ehkä kuitenkin vanhuksia.

Gummerrus Kustannuksen kevään 2013 uutuuksia voi kurkata tästä linkistä. Seuraavat pääsevät minun lukulistalleni:

  • Milja Kaunisto: Synnintekijä
  • Elif Shafak: Kunnia
  • Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää
  • Jussi Adler-Olsen: Metsästäjät, osasto Q -sarja
Gummerrukselta on tulossa myös Kolme etsivää -sarjan kirjoja. Pakkohan sellainen on lukaista. Alakoululaisena suorastaan ahmin kyseisen kirjasarjan kirjoja.

Otavan uutuudet löytyvät tämän linkin takaa. Sieltä silmääni pisti seuraavat kirjat:

  • J.K. Rowling: Paikka vapaana (kiinnostus heräsi taipuuko kirjailija myös aikuisten kirjallisuuteen)
  • Kati Hiekkapelto: Kolibri
  • Moira Young: Julma maa.
Wsoyn katalogi on täällä. Nämä lisään lukulistalle:

  • Katja Kettu: Jäänsärkijä
  • Gillian Flynn: Kiltti tyttö
  • Per Ole Persson: Jaco
  • Suzanne Collins: Ylismaan Gregor
  • Eija Lappalainen - Anne Leinonen: Konejumalat.
Tammikin on jo julkaissut kevään 2013 uutuudet. Sieltä poimin nämä itseäni kiinnostavat kirjat:

  • Stephen King:22.11.63
  • A.S. Byatt: Ragnarök - jumalten tuho.
On siinä jo kirja poikineen ensi vuodella luettavaksi. 

Muoks. Jatkan tähän samaan postaukseen lisää kiinnostavia uutuuksia.

Bazar kustannukselta kiinnostaa:


  • Katherine Pancol: Central Parkin oravat ovat surullisia maanataisin
  • John Boyne: Kuudes mies
  • Stef Penney: Näkymättömät
Atena kustannukselta pongasin tämmöisen kirjan:

  • Anne Leinonen: Viivamaalari
Teoksen kevään listalta kiinnosti:

  • Ville Virtanen: Hevosen taju

7. marraskuuta 2012

Teemestarin kirja

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Kustantaja: Teos 2012
Isbn: 978-951-851-443-8
266 s.

Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin – ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun – läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä ajoista. Noria on teemestarien sukua, ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo, hänen edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katseet kiinnittyvät väistämättä teemestarin taloon…

Teksti: Teos

Tähän kirjaan en olisi kyllä kannen perusteella tullut tarttuneeksi. Ei ole minun makuuni. Onneksi kirjan nimi oli tarttunut muistini syövereihin muista blogeista ja se tuli matkaan viime kirjastoreissulta. Sillä kirja oli loistava!

Dystopiaa on tullut luettua useampi kirja putkeen. Ei mikään tietoinen valinta, ovatpahan vain sellaiset kirjat tarttuneet kouraan. Tämä kirja poikkesi edukseen tässä genressä. Se ei ollut suoraa toimintaa ja tykitystä, vaan verkkaista ja rauhaisaa menoa. Silti pinnan alla tapahtui paljonkin. Juonittelua, kapinointia ja salaisuuksia.

Et yhtä paljon kuin me ajattelemme sinua, vastasin hänelle mielessäni. Sinulla on ulottuvillasi koko maailma, josta meidän jälkemme puuttuvat, ne eivät voi kulua hiljaa pois silmiesi alla. Meillä on vain talo, josta sinä puutut, ja varjelemme jälkiäsi, jotta ne olisivat täällä vähän pidempään, jotta vielä tuntisit ne omiksesi, kun tulet takaisin. Jos tulet. (s.89)

Pidin kirjan kielestä valtavasti. Ihan pelkästään jo se pakotti minut jatkamaan, lukemaan sivun toisensa perään. Ei sillä, että tarina olisi ollut huono. Ei missään tapauksessa. Mutta kieli oli suorastaan hengästyttävää. Vaikka se oli kuvailevaa, tahti kirjassa hidas, seesteinen, ei kirja ollut missään vaiheessa tylsä tai pitkäveteinen. Tunnelma kirjassa oli itämaisen mietiskelevä, vaikkakin kirja sijoittuu Pohjois-Suomeen. Sanalla sanoen, tyyni kirja.

Muistan, miten seisoin huoneessani, hiukset vielä kylvyn jäljiltä vettä tippuen. Pisarat valuivat kapeina noroina alas rintaani ja lapaluitteni väliin. Valmistujaisasu, jota pitäisin seremonioissa kunnes sen saumat antaisivat periksi, lepäsi vuoteella tyhjänä kuin vielä käyttämätön iho, tai kenties jo yltä luotu, odottaen täyttymistään liikkeillä ja hengityksellä ja merkityksillä, tai haudatuksi tulemista. Muiston terävin reuna on kuitenkin hehku ikkunan ulkopuolella: piripintaan kaadetun valon tulenroihuinen ydin, säkenöivämpi kuin mikään toinen päivä, kuin taivas olisi syttynyt täyteen liekkin, ennen kuin yö lasitti sen kauttaaltaan ja maailmani muutui toiseksi. (s.96)

Tyyneydestään huolimatta kirja oli haikea. Elämä tulevaisuuden maailmassa ei ole helppoa. Ihmiset kamppailevat toimeentulostaan ja elostaan maailmassa missä vesi on rajallinen luonnonvara. Vaikka Noria on etuoikeutettu ja hänellä on vettä käytössään enemmän kuin muilla, kohtaa hänkin vastoinkäymisiä ja menetyksiä elämässään. Kirjailija kuvailee Norian tuntoja uskottavasti. Kauniisti, mutta sortumatta ylilyönteihin.

Oli hetkiä, jolloin talon mykkyys, sen seiniin suljetun elämäni liikkumattomuus uhkasi lukita askeleeni kokonaan, kunnes minusta tuntui kuin olisin muuttumassa kiveksi. Ensin jalkani menettäisivät joustavuutensa, niiden iho värjäytyisi vähä vähältä sateenharmaaksi ja kovettuisi, kunnes ne eivät enää taipuisi polvista tai nilkoista enkä jaksaisi nostaa niitä paikoiltaan. Pystymättä ottamaan askeltakaan katselisin, miten huokoinen kallioaines leviäsi minussa taudin kaltaisena, jähmettäisi lantion ja kyljet ja rintakehän, pisaroisi painavana sormenpäihin ja kämmeniin, kahlitsisi ranteet ja kyynärvarret kohdilleen. Viimeisenä kivettyisivät kasvoni: silmäluomet jäisivät auki, ja tuntisin silmien hitaasti kuivuvan voimatta räpäyttää niitä, kuuntelisin sydämeni kaikua kivisen kuoren sisällä, kunnes sekin lopulta lakkaisi. (s.238).

Kaunis ja haikea kirja. Jos dystopialta kaipaa taattua toimintaa, menoa ja mäiskettä, kannattaa tämä kirja jättää väliin. Mutta jos toisenlainen ote kiinnostaa ja haluaa nauttia taitavasta tekstistä, kannattaa kirjaan tutustua. Minulla pääsee top kymppiin tänä vuonna luettujen kirjojen joukosta.

Minun arvioni: runollisen kaunis ja lukutoukan unelma.

4. marraskuuta 2012

Hiekkasotilaat

Kuva: Wsoy
Eija Lappalainen, Anne Leinonen: Hiekkasotilaat
Kustantaja: Wsoy 2012
Isbn: 978-951-0-38992-8
405 s.


Itsenäistä jatkoa kiitetyn dystopiasarjan aloitusosalle! Marras on vienyt Sarimin paikan kapinallisten johtajana ja Utu haluaa löytää kykyjensä alkuperän.
”Niin moni puhui Taivaan laitteista vakuuttuneena
siitä, että henkiinherätyskone oli olemassa.
Entä jos olikin? Muuttiko se mitään?”

Vuosi 2308 on kääntymässä loppuunsa. Taivaan ja Metsän välinen selkkaus on kärjistynyt avoimeksi sodankäynniksi, ja Taivas värvää joukkoja Raunioista. Sarimin ja Hurian kohtalot kietoutuvat toisiinsa, kun molemmat joutuvat osaksi suurta sotakoneistoa. Ihmiskunnan rippeet ovat päätymässä yhä syvemmälle keskinäiseen vihanpitoon ja juonitteluun. Sodassa näyttää olevan vain häviäjiä.
Koneiden kanssa puhuva Utu matkustaa kaukaiseen itään etsimään juuriaan. Hän haluaa löytää paitsi Tähtien kaupungin myös Rego Matkaajan tarinoiden ja omien kykyjensä alkuperän. Mistä joidenkin harvojen erikoiset kyvyt ovat saaneet alkunsa? Ja miten ennustuskuutio liittyy Euraaniaa ravisteleviin tapahtumiin?
Teksti: Wsoy
Täytyykin kirjoittaa tästä kieli keskellä suuta, jotten spoilaa kakkososaa. Kirjailijat jatkavat tasaisen varmalla tyylillään. Tarinaa tarkastellaan useamman henkilön kautta kuten tehtiin ykkösosassakin. Tällä kertaa repertuaari on hieman laajempi ja pääsin tutustumaan myös mm. Hurian ajatusmaailmaan. 
Ykköskirjan tapahtumat ovat johtaneet sodan puhkeamiseen Taivaan ja Metsän välillä. Kirjan tunnelma onkin melkoisen synkkä, paikoin jopa toivoton. Taivas vaikuttaa ylivoimaiselta vastustajalta kaikkine hienouksineen. Pystyykö Metsä pistämään heille kampoihin? 
Utu, joka tuntuu olevan keskeisin hahmo kerronnassa, muuttuu pikku hiljaa viattomasta ja vallattomasta tytöstä itsekkääksi ja ärtyneeksi, paikoin jopa ärsyttäväksi. Hän ystävystyy tiukasti Muinaisen kanssa ja alkaa kadota koneiden maailmaan. Marras puolestaan on hahmottanut tekojensa seuraukset ja pehmenee. Pidin tästä hahmojen kehittymisestä, vaikkakin Utu alkoi riepomaan. Kaikilla on selkeästi omat intressit taustalla eikä kukaan ole täysin oikeassa, paha tai hyvä. Hahmot ovat uskottavia, inhimillisiä erityisistä taidoistaan huolimatta.
Juonittelu kirjassa tiivistyy. Mukaan kuvioihin tulee Gaialaiset. Kansa, joka elää Raunioissa maan alla. He yrittävät, ja onnistuvatkin, ylläpitää elämän monimuotoisuutta. Gaian temppelissä kasvavat appelsiinit ja lentelee perhosia. Maanalainen keidas keskellä erämaata. He haluavat pysytellä omissa oloissaan, piilossa. Huria on viettänyt suurimman osan elämästään heidän parissa ja opissa kehittämässä taitoaan. Rauhaa rakastava yhteisö, vai onko sittenkään. Kirjan edetessä kietoutuu myös gaialaiset juonen kuvioihin.
Räminää ja menoa kirjassa riitti. Kirja on varsin sotaisa, vaikkakaan se ei mässäile verellä ja suolen pätkillä. Lopussa menoo rauhoittuu. Katsastetaan mitä tuhoja sota on saanut aikaan. Ja lopulta punotaan lisäjuonia ja käänteitä kolmatta kirjaa varten. Kirja eteni tuttuun tapaan monella taholla. Sama tapahtuma saatettiin kuvata kahden henkilön näkökulmasta. Se toi lisämausteita tarinaan, syvyyttä ja ulottuvuutta. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia, kuten monesti lukiessani jouduin toteamaan. Kirjailijat pyörittävät lukijaa taitavasti ja vievät kuin pässiä narussa. Perusjuonen alla pyörii monenlaisia pohjavireitä.
Kirjailijoiden luoma maailma on kutkuttava. Toivonkin, että sitä avataan kolmannessa osassa lisää. Jo nyt soppa sai lisää mausteita, mutta jäin kaipaamaan enemmän tulisuutta. Olen ehdottomasti koukussa kirjasarjaan ja tähän tulevaisuuden kuvaan. Kolmososaa odotellessa!
Minun arvioini: tomeraa toimintaa. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...