4. marraskuuta 2012

Hiekkasotilaat

Kuva: Wsoy
Eija Lappalainen, Anne Leinonen: Hiekkasotilaat
Kustantaja: Wsoy 2012
Isbn: 978-951-0-38992-8
405 s.


Itsenäistä jatkoa kiitetyn dystopiasarjan aloitusosalle! Marras on vienyt Sarimin paikan kapinallisten johtajana ja Utu haluaa löytää kykyjensä alkuperän.
”Niin moni puhui Taivaan laitteista vakuuttuneena
siitä, että henkiinherätyskone oli olemassa.
Entä jos olikin? Muuttiko se mitään?”

Vuosi 2308 on kääntymässä loppuunsa. Taivaan ja Metsän välinen selkkaus on kärjistynyt avoimeksi sodankäynniksi, ja Taivas värvää joukkoja Raunioista. Sarimin ja Hurian kohtalot kietoutuvat toisiinsa, kun molemmat joutuvat osaksi suurta sotakoneistoa. Ihmiskunnan rippeet ovat päätymässä yhä syvemmälle keskinäiseen vihanpitoon ja juonitteluun. Sodassa näyttää olevan vain häviäjiä.
Koneiden kanssa puhuva Utu matkustaa kaukaiseen itään etsimään juuriaan. Hän haluaa löytää paitsi Tähtien kaupungin myös Rego Matkaajan tarinoiden ja omien kykyjensä alkuperän. Mistä joidenkin harvojen erikoiset kyvyt ovat saaneet alkunsa? Ja miten ennustuskuutio liittyy Euraaniaa ravisteleviin tapahtumiin?
Teksti: Wsoy
Täytyykin kirjoittaa tästä kieli keskellä suuta, jotten spoilaa kakkososaa. Kirjailijat jatkavat tasaisen varmalla tyylillään. Tarinaa tarkastellaan useamman henkilön kautta kuten tehtiin ykkösosassakin. Tällä kertaa repertuaari on hieman laajempi ja pääsin tutustumaan myös mm. Hurian ajatusmaailmaan. 
Ykköskirjan tapahtumat ovat johtaneet sodan puhkeamiseen Taivaan ja Metsän välillä. Kirjan tunnelma onkin melkoisen synkkä, paikoin jopa toivoton. Taivas vaikuttaa ylivoimaiselta vastustajalta kaikkine hienouksineen. Pystyykö Metsä pistämään heille kampoihin? 
Utu, joka tuntuu olevan keskeisin hahmo kerronnassa, muuttuu pikku hiljaa viattomasta ja vallattomasta tytöstä itsekkääksi ja ärtyneeksi, paikoin jopa ärsyttäväksi. Hän ystävystyy tiukasti Muinaisen kanssa ja alkaa kadota koneiden maailmaan. Marras puolestaan on hahmottanut tekojensa seuraukset ja pehmenee. Pidin tästä hahmojen kehittymisestä, vaikkakin Utu alkoi riepomaan. Kaikilla on selkeästi omat intressit taustalla eikä kukaan ole täysin oikeassa, paha tai hyvä. Hahmot ovat uskottavia, inhimillisiä erityisistä taidoistaan huolimatta.
Juonittelu kirjassa tiivistyy. Mukaan kuvioihin tulee Gaialaiset. Kansa, joka elää Raunioissa maan alla. He yrittävät, ja onnistuvatkin, ylläpitää elämän monimuotoisuutta. Gaian temppelissä kasvavat appelsiinit ja lentelee perhosia. Maanalainen keidas keskellä erämaata. He haluavat pysytellä omissa oloissaan, piilossa. Huria on viettänyt suurimman osan elämästään heidän parissa ja opissa kehittämässä taitoaan. Rauhaa rakastava yhteisö, vai onko sittenkään. Kirjan edetessä kietoutuu myös gaialaiset juonen kuvioihin.
Räminää ja menoa kirjassa riitti. Kirja on varsin sotaisa, vaikkakaan se ei mässäile verellä ja suolen pätkillä. Lopussa menoo rauhoittuu. Katsastetaan mitä tuhoja sota on saanut aikaan. Ja lopulta punotaan lisäjuonia ja käänteitä kolmatta kirjaa varten. Kirja eteni tuttuun tapaan monella taholla. Sama tapahtuma saatettiin kuvata kahden henkilön näkökulmasta. Se toi lisämausteita tarinaan, syvyyttä ja ulottuvuutta. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia, kuten monesti lukiessani jouduin toteamaan. Kirjailijat pyörittävät lukijaa taitavasti ja vievät kuin pässiä narussa. Perusjuonen alla pyörii monenlaisia pohjavireitä.
Kirjailijoiden luoma maailma on kutkuttava. Toivonkin, että sitä avataan kolmannessa osassa lisää. Jo nyt soppa sai lisää mausteita, mutta jäin kaipaamaan enemmän tulisuutta. Olen ehdottomasti koukussa kirjasarjaan ja tähän tulevaisuuden kuvaan. Kolmososaa odotellessa!
Minun arvioini: tomeraa toimintaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...