23. elokuuta 2013

Appelsiininkuorten katu

TuotekuvaAyad Akhtar: Appelsiininkuorten katu
Kustantaja: Otava 2012
Kääntäjä: Kaila Katariina
Isbn: 978-951-1-25286-3
350 s.

Kymmenvuotias Hayat Shah elää tavallista arkea amerikkalaisessa lähiössä pakistanilaistaustaisen perheensä kanssa.
Eräänä päivänä äidin paras ystävä, järjestetystä avioliitosta eronnut Mila Ali, muuttaa heidän kotiinsa, ja Hayatin koko maailma muuttuu. Lumoavan kaunis ja hartaan uskovainen Mina tutustuttaa Hayatin Koraanin vietteleviin säkeisiin, ja hänestä tulee pojalle pian kaikki kaikessa.
Kun länsimaisista vapauksista rohkaistuneena Mina rakastuu juutalaiseen Nathaniin, Hayatin mustasukkaisuus kätkeytyy uskonnollisen fundamentalismin kaapuun kohtolokkain seurauksin.

Kuva ja teksti: Otava

Tämä kirja herätti monenmoisia ajatuksia. Ristiriitaisiakin. Innolla tartuin kirjaan, kurkistus erilaisiin kulttuureihin ja uskontoihin kiinnostaa minua. Siinä tämä kirja ei pettänyt. Uskonto on varsin keskeisessä osassa tässä kirjassa. Vaikka kirjassa on jokunen ote Koraanista ja Mina kertoo Hayatille uskomuksia, tarinoita ja legendoja heidän uskostaan, en kokenut kirjaa liian raskaaksi tai uskonnolliseksi. Tarina oli kuitenkin enemmän Hayatin kasvutarina ja hänen perheensä kertomus kahden erilaisen maailman välissä.

Hämmästystä minussa herätti kirjan osittain kovakin arvostelu islamin uskoa kohtaan. Perheen isä oli uskostaan luopunut ja piti maanmiehiään aivottomina imaamia seuraavina lampaina. Heidät kuvattiin kiihkouskovaisina, jotka olivat valmiita koviinkin tekoihin. Juutalaisuus ja islamilaisuus olivat vastakkain kirjassa. Vastapainona oli taas Mina, jonka usko oli syvää ja hiljaista. Uskonto oli hänen ohjenuoransa elämässä ja hän tutustuttaakin Hayatin Koraanin maailmaan. Oppi kääntyy lopulta Hayatia itseään vastaan, hän uppoutuu uskontoon peittääkseen mustasukkaisuuttaan ja negatiivisia tunteitaan.

Toki tämä on yhden kirjailijan näkemys islamilaisuudesta. Hämmenystä minussa vain herätti negatiivisuus, tänä päivänä kun tunnutaan olevan toisinaan jo hieman liiankin varovaisia ettei toisen uskoa arvostella. Hyvänä esimerkkinä tästä oli juuri possun poistaminen aapiskukosta, jotta se ei loukkaa islamilaisia. Johtuiko tästä possukeskustelusta, jota käytiin samaan aikaan kun luin kirjaa, että kiinnitin asiaan huomiota kirjassa? Ehkä, ehkä en ilman sitä olisi asiaan kiinnittänyt samassa määrin huomiota. Toisaalta tämä väkivaltainen kiihkouskovainen on se mielikuva, jota täällä länsimaissa helposti ylläpidetään ja pönkitetään. Eihän näin tokikaan ole läheskään kaikkien islamin uskoisten kanssa. Ehkä kaipasinkin kirjaan vastapainoksi enemmän myös Minan kaltaisia uskovia. Joille uskonto oli syvää ja puhdasta, ei väline vihaan ja väkivaltaan.

Kirjailija on itse Amerikassa syntynyt pakistanilaistaustaiseen perheeseen. Vuodattaako hän omia kokemuksia lapsuudestaan tähän romaaniin? Onko kahden melkolailla täysin erilaisen kulttuurin törmäys niin raju, että uskonto saa silloin korostuneen roolin ja voi ilmetä väkivaltaisenakin suojamuurina kahden kulttuurin välissä? Oman identiteetin säilyttäminen täysin toisenlaisessa maassa kuin mistä on kotoisin, ei varmasti ole kovin helppoa ja varmasti repii ihmistä. Oma kulttuuri, usko ja tavat usein saavat isomman merkityksen toisessa kulttuurissa kuin ne saavat omassa maassa.

Vaikka kirja herättikin minut ajattelemaan asiaa enemmän ja syvemmin, ei kirja ollut missään tapauksessa raskas. Se oli nopealukuinen ja eteni tasaisesti. Perheen tarina kaappasi mukaansa ja oli kuitenkin pääroolissa kirjassa, ei pelkkä uskonto.

Minun arvioni: antoisa kirja.


19. elokuuta 2013

Teemakuukausi

Jo jonkun aikaa on kutitellut ajatus viettää teemakuukausi. Vaihtoehtoja oli monia: tutustua klassikoihin, pienentää kirjahyllyn lukemattomien pinoa, spefikuukausi. Päädyin viettämään kaksi erillistä teemakuukautta.

Nyt aloitan TBR-listan lyhentämistä. Painotan vielä teoksiin, jotka löytyvät omasta kirjahyllystä. Saan samalla iskulla kaksi kärpästä. Tätä teemakuukautta jatkan vielä syyskuun. Otan vain varaslähdön näin elokuun puolella.

Lokakuussa onkin sitten vuorossa klassikokuukausi. Jokunen muukin bloggaaja on tuosta ajatuksesta innostunut. Ehkäpä lähempänä lokakuuta kokoan listauksen blogeista, jotka ovat intoutuneet klassikoita lukemaan lokakuun aikana. Klassikkoa ei ole rajoitettu, itse poimin luettavat kirjat alun alkaen BBC:n tekemästä 100 klassikon listasta, jonka Keskisuomalainen on muokannut suomalaiseen kirjahyllyyn sopivammaksi. Listan voi kurkata TBR 100 -sivultani. Olen listan sinne kopsannut oman TBR-listani perään.

Jännittää jo hieman etukäteen. Montakohan kirjaa onnistun listalta kuittaamaan? Kiilaako joku kirja kuitenkin listojen ulkopuolelta?

18. elokuuta 2013

Nora & Alicia

Nora & AliciaCecilia Samartin: Nora & Alicia
Kustantaja: Bazar Kustannus 2011
Suomentaja: Tiina Sjelvgren
Isbn: 978-952-5637-92-2 (pokkari)
383 s.

Havanna, 1956. Varakkaan suvun teini-ikäiset serkukset Nora ja Alicia ovat parhaita ystäviä. He nauttivat täysin siemauksin helposta ja huolettomasta elämästä, kunnes paratiisin ylle lankeaa synkkä varjo: kommunistit aloittavat vallankumouksen ja maa ajautuu sisällissotaan.
Sotilasdiktaattori Batistan hallinto kukistetaan ja Fidel Castro nousee valtaan. Yhä useammat perheet lähtevät maasta, ja lopulta myös Noran perhe muuttaa Yhdysvaltoihin. Alicia perheineen jää Kuubaan, mutta tytöt pitävät yhteyttä niin tiiviisti kuin Castron hallinnon sensuuri sallii.Elämä kuljettaa tyttöjä eri suuntiin, mutta ystävyys ei katkea. 
Alician ja Noran tarinat ovat sangen erilaiset: Noran elämä Yhdysvalloissa on mutkatonta ja mukavaa, mutta Kuubassa kärsitään puutetta ja nälkää. 


Kuva ja teksti: Bazar Kustannus

Nyt on ihan pakko kirjoittaa tästä kirjasta. Blogitauko joutaa siis hetkellisesti tauolle.

Kirja oli lumoava. Vaikka tarina alkaa rauhaksiin, jäin heti kiinni tarinan tunnelmaan ja kirjan kieleen. Kirja eteni verkkaisesti, tunnelma oli rauhaisa ja samalla kiihkeä ja lämmin, suorastaan polttava paikoitellen. Jotenkin kirja oli kuin Kuuba pienoiskoossa. Tälläiseksi minä miellän Kuuban, vaikken maassa koskaan ole käynytkään. Aurinko paistaa, perheyhteisö on tiivis, elämä etenee rauhaisasti omalla painollaan, mutta ihmiset ovat kiihkeitä ja tunteikkaita. Kirjailija taatusti rakastaa Kuubaa, niin kauniisti hän sen kuvailee. Noran ikävä kotimaahansa kuvastaa varmastikin kirjailijan omaa ikävää. 

Alun tunnelma on kaunis, lämmin ja rakastava. Pikku hiljaa tarina saa synkempiä piirteitä ja loppua kohden alun rauhaisa tunnelma muuttuu dramaattisesti. Castron hallinto ajaa maan sekasortoon. Yhtäkkiä ihmisillä ei ole kunnolla ruokaa eikä perustarvikkeita. Pakolaisvirta Yhdysvaltoihin kasvaa ja epätoivo, nälkä ja kurjuus ajaa ihmiset epätoivoisiin tekoihin. Jokaisen on taisteltava oman selviytymisen puolesta, kukin omilla keinoillaan. Silti pohjalla kytee rakkaus kotimaata kohtaan. Valon pilkahduksia ja toivoa löytyy yllättävistä paikoista. 

Tarinan henkilöt olivat inhimillisiä ja uskottavia. Kirjailijan omakohtaiset kokemukset varmasti antavat kirjalle mausteensa ja tekevät tarinasta uskottavan, toden tuntuisen. Ihastuin niin paljon hänen kirjoitustyyliinsä, että on pakko tutustua muihinkin teoksiin. 

Minun arvioni: runollisen kaunis ja antoisa kirja
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...