18. elokuuta 2013

Nora & Alicia

Nora & AliciaCecilia Samartin: Nora & Alicia
Kustantaja: Bazar Kustannus 2011
Suomentaja: Tiina Sjelvgren
Isbn: 978-952-5637-92-2 (pokkari)
383 s.

Havanna, 1956. Varakkaan suvun teini-ikäiset serkukset Nora ja Alicia ovat parhaita ystäviä. He nauttivat täysin siemauksin helposta ja huolettomasta elämästä, kunnes paratiisin ylle lankeaa synkkä varjo: kommunistit aloittavat vallankumouksen ja maa ajautuu sisällissotaan.
Sotilasdiktaattori Batistan hallinto kukistetaan ja Fidel Castro nousee valtaan. Yhä useammat perheet lähtevät maasta, ja lopulta myös Noran perhe muuttaa Yhdysvaltoihin. Alicia perheineen jää Kuubaan, mutta tytöt pitävät yhteyttä niin tiiviisti kuin Castron hallinnon sensuuri sallii.Elämä kuljettaa tyttöjä eri suuntiin, mutta ystävyys ei katkea. 
Alician ja Noran tarinat ovat sangen erilaiset: Noran elämä Yhdysvalloissa on mutkatonta ja mukavaa, mutta Kuubassa kärsitään puutetta ja nälkää. 


Kuva ja teksti: Bazar Kustannus

Nyt on ihan pakko kirjoittaa tästä kirjasta. Blogitauko joutaa siis hetkellisesti tauolle.

Kirja oli lumoava. Vaikka tarina alkaa rauhaksiin, jäin heti kiinni tarinan tunnelmaan ja kirjan kieleen. Kirja eteni verkkaisesti, tunnelma oli rauhaisa ja samalla kiihkeä ja lämmin, suorastaan polttava paikoitellen. Jotenkin kirja oli kuin Kuuba pienoiskoossa. Tälläiseksi minä miellän Kuuban, vaikken maassa koskaan ole käynytkään. Aurinko paistaa, perheyhteisö on tiivis, elämä etenee rauhaisasti omalla painollaan, mutta ihmiset ovat kiihkeitä ja tunteikkaita. Kirjailija taatusti rakastaa Kuubaa, niin kauniisti hän sen kuvailee. Noran ikävä kotimaahansa kuvastaa varmastikin kirjailijan omaa ikävää. 

Alun tunnelma on kaunis, lämmin ja rakastava. Pikku hiljaa tarina saa synkempiä piirteitä ja loppua kohden alun rauhaisa tunnelma muuttuu dramaattisesti. Castron hallinto ajaa maan sekasortoon. Yhtäkkiä ihmisillä ei ole kunnolla ruokaa eikä perustarvikkeita. Pakolaisvirta Yhdysvaltoihin kasvaa ja epätoivo, nälkä ja kurjuus ajaa ihmiset epätoivoisiin tekoihin. Jokaisen on taisteltava oman selviytymisen puolesta, kukin omilla keinoillaan. Silti pohjalla kytee rakkaus kotimaata kohtaan. Valon pilkahduksia ja toivoa löytyy yllättävistä paikoista. 

Tarinan henkilöt olivat inhimillisiä ja uskottavia. Kirjailijan omakohtaiset kokemukset varmasti antavat kirjalle mausteensa ja tekevät tarinasta uskottavan, toden tuntuisen. Ihastuin niin paljon hänen kirjoitustyyliinsä, että on pakko tutustua muihinkin teoksiin. 

Minun arvioni: runollisen kaunis ja antoisa kirja

2 kommenttia:

  1. Minä en tästä innostunut ihan hirveästi, mutta Samartinin Señor Peregrino oli kyllä minunkin mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lueskelinkin tässä juuri mitä muualla on tuumattu kirjasta ja moni on tuntunut tykkäävän Señor Peregrinosta enemmän. Pitääkin lisätä lukulistaan tuo kirja. Tuskin on pettymys, jos jo tästä pidin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...