20. heinäkuuta 2012

Kolmas aikakirja

Anssi Asunta: Kolmas aikakirja
Kustantaja: Gummerus Kirjapaino Oy 2005
Isbn: 951-851-055-5
376 s.

Vuonna 2035 nostetaan Messinansalmen pohjasta liki kaksi vuosituhatta sitten haaksirikkoutunut roomalainen kaleeri. Lastinaan hylyllä ei ole enempää eikä vähempää kuin roomalaisten 70 jKr. ryöstämä Israelin kansan liitonarkku, johon Mooses Raamatun mukaan sijoitti Jumalalta saamansa laintaulut ja joka kätkettiin Jerusalemin temppeliin. Kristillinen kirkko riemuitsee, ja Jumalan armolahja saa kunniapaikkansa Pietarinkirkossa.
Yhdysvaltain avaruushallinnon tutkija Andy Coppola tietää sen sijaan näkevänsä sellaista, mistä kenenkään ei pitäisi olla ikinä kuullutkaan. Muinainen kulttiesine näyttää edustavan huimaa teknologiaa, joka ihmiskunnan terävimmällä tieteentekijöillä on vasta suunnittelupöydällään...
Löytö vie Andyn äärettömään kaukaisuuteen, ja avaa samalla portin aivan uudenlaiseen aikaan. Mikä olikaan "ennen" ja mikä "jälkeen" joutuu lukija kysymään itseltään Anssi Asunnan huikeassa, älyllisesti kutkuttavassa ja burleskissa tieteis-historiallisessa odysseiassa, joka kutoo yhteen raamantunhistorian arvoituksia.
Kuka johdattaa ja ketä maailmassa, jossa tulevaisuus ja vuosituhansien takainen menneisyys kiertyvät yhteen? Ja mikä salaisuus kätkeytyi liitonarkkuun, joka kulki Israelin kansan kanssa Luvattuun maahan niin, että "israelilaiset näkivät Herran pilven päivisin telttamajan yllä, ja öisin pilvestä loisti tulinen hehku"?

Kirjan idea on kutkuttava. Mitäpä jos Raamatun tarinalle onkin toisenlainen selitys? Se olisikin sekoitus aikamatkailua ja historiaa. Nykyihmisten sekaantumista historian kulkuun. Ja kuinka historia sitten voisi olla jo tapahtunut, kun vasta vuosituhansien päässä elävät ihmiset sitä muokkaavat? Aikakäsitettä täytyykin ajatella ihan uudella tavalla.

Toteutus sen sijaan tökki paikoittain. Asunnan idea on loistava, mutta hänen kirjoittajan lahjat ei mielestäni yllä ihan samalle tasolle. Alku oli tylsä. Jätin kirjan jopa jo kesken, mutta tartuin kuitenkin vielä toistamiseen siihen. Tarina saikin uutta potkua, kun avaruusalus joutuu vaikeuksiin ja matkustajat sinkoutuvat ajassa taaksepäin.

Jos alku oli tylsä ja hitaasti etenevä, välillä taas tarina laukkasi kauheaa vauhtia. Yhtäkkiä saatettiin muutamalla virkkeellä kuljettaa tarinaa vuosiakin eteenpäin. Tuntui, että ensin seistään paikallaan ja sitten suorastaan lennetään tarinassa eteenpäin. Piipahdetaanpa kirjassa myös Suomessa, mikä lisäsi heti mielenkiintoa.

En osaa oikein sanoa suosittelenko kirjaa vai en. Jos kirjalliset kömmähdykset ei juurikaan haittaa, on kirja lukemisen arvoinen. Itselläni ne haittasivat lukukokemusta ja en pystynyt nauttimaan nerokkaasta ideasta täydellä teholla.

Minun arvioini: välipalakirja, mutta loistavalla idealla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...