Saharan tytär

Jane Johnson: Saharan tytär 
Kustantaja: Tammi 2011
Isbn: 978-951-31-5830-9 
448 s.

Arkeologi-isä jättää Isabellelle perinnöksi mystisen laatikon, jonka sisällä on kirje ja erikoinen pohjoisafrikkalainen amuletti. Isabelle ottaa amuletin mukaansa lähtiessään kiipeilylomalle Marokkoon. Siellä Isabelle joutuu onnettomuuteen, josta hänet pelastaa berberimies Taïb. Yhdessä Taïbin kanssa Isabelle päätyy kaiken mullistavalle matkalle Saharan hiekka-aavikolle.

Mariata kuuluu tuaregeihin, aavikolla elävään hunnun kansaan. Hän elää aikana, jolloin perinteinen paimentolaiselämä on muuttumassa yhä vaikeammaksi ja vaarallisemmaksi. Voimakastahtoisen ja arvonsa tuntevan Mariatan elämä on hurja seikkailu, johon kuuluu sekä suurta rakkautta että suurta surua.
Mystinen amuletti yhdistää Isabellen ja Mariatan tarinat. Vähä vähältä heille molemmille paljastuu, minkälaisia salaisuuksia aavikko kätkee sisäänsä.

Tartuin kirjaan suurella innolla. Tämän tyyppinen kirja viehättää minua. Seikkailua, hieman historiaa ja vieraita kulttuureja. Jossain määrin kirja vastasi mielikuvaani, jossain määrin petyin kirjaan.

Mariatan tarina piti minua otteessaan. Voimakas nainen, joka ei alistu kohtaloonsa, vaan päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä. Hieman epäuskottavaa oli hänen vaelluksensa Saharan autiomaassa. Enpä usko kenenkään selviytyvän ilman vettä ja ruokaa aavikolla niin pitkään. Mutta eipä tuo paljoakaan lukukokemusta haitannut. 

Isabellen tarina sen sijaan käynnistyi minusta aika hitaasti. Minua välillä myös ärsytti Isabellen kylmyys ja kovuus. Ilman Mariatan tarinaa olisin varmaankin kirjan kesken jättänyt. Lopulta kyllä Isabellenkin tarina pääsee vauhtiin ja pitää otteessaan.

Mielenkiintoa loivat myös marokkolaisen kulttuurin avaaminen lukijalle ja maisemien kuvaus. Heräsi hinku päästä itsekin aavikon kauneutta todistamaan. Ja tutustumaan Marokon kulttuuriin, elämään ja ruokiin.

Tarinat kietoutuvat toisiinsa. Minulla oli omat aavistukseni millälailla. Arvasin sinne päin, mutta kirja myös yllätti. Täysin uskottava kirja ei ehkä ole, mutta tarviiko fiktiivisen kirjan sitä välttämättä ollakaan.

Minun arvioni: Viihde opus.