2. helmikuuta 2014

Paikka vapaana

J.K. Rowling: Paikka vapaana / The Casual Vacancy
Kustantaja: Otava 2012
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
543 s. (pokkari)


Kun nelikymppinen Barry Fairbrother kuolee äkillisesti, Pagfordin pikkukaupunki menee sekaisin. Päältä katsoen kaupunki toreineen ja keskiaikaisine kirkkoineen on mitä idyllisin, mutta Pagford ei ole sitä miltä näyttää. Kauniiden kulissien takana kaupunkilaiset ovat suorastaan sodassa keskenään. Rikkaat ja köyhät, lapset ja vanhemmat, opettajat ja oppilaat ovat nousseet toisiaan vastaan.
Ja kun Barryn paikka kunnanvaltuustossa jää vapaaksi, ristiriidat kärjistyvät. Seuraajan valinta nostattaa suuria intohimoja ja johtaa odottamattomiin paljastuksiin. (teksti: Otava)

Jonkun aikaa mietin, luenko tätä kirjaa ollenkaan. Ensinnäkään tälläinen juonittelu ja politikointi ei ole oikein minun mukavuusalueella. Toisekseen pelkäsin, ettei Rowling ole osannut oikeasti muuntautua aikuisten kirjailijaksi ja tämä on julkaistu, kun kirjailijan nimi on vielä kaikkien muistissa. 
Turhaan pelkäsin. Kirja on täysin toisenlainen tyyliltään kuin Potterit olivat. Kirja on selkeästi aikuisten kirja. Mutta yhtä koukuttavasti Rowling on osannut tämänkin kirjoittaa kuin mitä Potterit mielestäni oli. Loppuun oli luettava. Eikä tämä ollut myöskään vain politikointia. Kirja kertoi ennemminkin ihmisen synkästä puolesta, katkeruudesta ja elämän rumuudesta. Pikku kaupungista, missä toisten asiat tiedetään tarkalleen, joskus jopa paremmin kuin asianomainen itse.
Mietinkin monessa kohtaa kirjaa lukiessa, ettei elämä ole näin raadollista. Ei kait ihmiset ole näin katkeria ja juonittelevia? Noh, kirjassa on taatusti korostettu näitä piirteitä, mutta minua se toisinaan häiritsi suunnattomasti. Ja sai samalla lukemaan eteenpäin. Mihin tämä oman edun tavoittelu vielä johtaa?
Kirjassa minua häiritsi suunnattomasti, että pitkiä pätkiä oli laitettu sulkuihin. Minusta nämä pätkät olisivat voineet olla ihan ilman sulkuja. Mitä pidemmälle kirja eteni, sitä enemmän sulkumerkin näkeminen ärsytti. Onneksi ärsytys ei sentään noussut niin suureksi, että kirjan lukeminen olisi jäänyt kesken.
Kirja oli tutustumisen arvoinen, muttei yllä minun asteikolla merkittävien kirjojen joukkoon. Mutta viihdyttävä kirja kuitenkin. 
Minun arvioni: välipalakirja.

4 kommenttia:

  1. Rowlingilla on erikoinen tapa käyttää sulkuja. Olen kiinnittänyt siihen huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ollut tätä ennen asiaan kiinnittänyt huomiota, mutta tässä kirjassa häiritsi kyllä melkoisen paljon.

      Poista
  2. Tämä oli sellainen okei kirja. Pakkohan se oli lukea. =D Minäkin ajattelin, että miksi oli niitä sulkumerkkejä, kun ne olisi voinut hyvin jättää poiskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei kirja oli minunkin asteikolla.
      En ole siis ainoa, joka on ihmetellyt sulkumerkkien viljelyä :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...