20. marraskuuta 2012

Lapsihallitus



Aleksander Melli: Lapsihallitus
Kustantaja: Tammi 2009
Isbn: 978-951-31-4920-8
652 s.

Eräänä marraskuun päivänä uutisnörtti Max Berg saa postikortin, jossa lukee: Tosi todellisuus tulee pian. Ihmeellinen hypetys lisääntyy kuukausi kuukaudelta, maanlaajuinen kampanja näkyy kaikkialla ja Lapsihallitus-postikortteja satelee postilaatikoihin.
Kesän koittaessa Max ja yhdeksäntoista muuta lasta kuljetetaan keskellä Norjan vuonoa sijaitsevaan Äärisaareen. Viidenkymmenen päivän ajan lapset asuvat saarella tosi-tv-kameroiden valvovan silmän alla, tutustuvat toisiinsa, tutkivat mystisiä tapahtumia, muodostavat puolueita ja valitsevat keskuudestaan pääministerin.

Saari tuntuu aluksi suorastaan paratiisilta. Siellä on kaikkea mistä lapsi voi haaveilla. Kaikki ei kuitenkaan suju leikiten, kun peli alkaa koveta. Saarella on noudatettava Peruslakia. Omituinen rajavartija tohtori Esmeralda Neilikka ei ole fyysisesti läsnä, mutta saa tietää kaiken. Jokainen lapsi saa saarelle tullessaan kymmenen pistettä, vihreän T-paidan ja valkoisen muovikellon, jonka kautta seurataan ohjeita.

Kuka tai ketkä selviävät saarella? Niklas, Johan, Ibrahim. Irene, Mimmi, Julie, Kjersti, Mauretto, Boris, Pia, Tale, Amanda. Maria, Peder, Sara, Truls, Lars, Eline, Egil - vai Max, joka haluaa pysäyttää ilmastonmuutoksen ja köyhien riistämisen?

Teksti: kirjan takakansi

En ollut kuullut tästä kirjasta mitään. Se vain tarttui lähikirjakaupan alelaarista matkaan. Takakannen perusteella se vaikutti mielenkiintoiselta ja helppolukuiselta nuorten kirjalta. Noh, se oli kaikkea muuta.

Aloitin kirjan varsin innokkaana ja tempauduin mukaan. Minkähänlaista saaressa on? Kuinka hyvin Max pärjää? Pikku hiljaa kuitenkin aloin puutumaan. Päästäänkö saareen koskaan? Alkuveryttelyä oli minulle aivan liikaa. Jaariteltiin ja ihmeteltiin Maxin kanssa maailmanmenoa. Vihdoin koitti hetki, jolloin lapset astuivat lauttaan ja paljon odotettu matka alkoi. Mutta tarina ei edelleenkään.

Kirjassa jaariteltiin paljon ilmastonmuutoksesta ja kuinka epäreilusti maailmassa hyvinvointi jakautuu. Toisinaan tuntui kuin olisi lukenut ennemminkin opusta maailman tilasta kuin tarinaa lasten tosi-teeveestä. Myöskin lasten ajatuksia ja tekoja jauhettiin varsin laveasti ja pitkälti. Olin monin paikoin sangen tylsistynyt kirjan ääressä. Kun loppu päässä teosta pääsivät vihdoinkin tapahtumat lentoon, meni touhu minusta jo mauttomaksi. En kerro tapahtumista sen enempää jotten vain spoilaa kirjaa keneltäkään.

Sisulla luin loppuun. Jossain kohdin aloin loikkimaan pahimpia hölpötyksiä yli. Olin siis pettynyt kirjaan. Odotukset olivat korkealla, mutta kirja ei vastannutkaan minun oletuksia. Se kaipasi tiivistystä. Lapsetkin olivat kumman välkkyjä ikäisikseen ja siten ei kovin uskottavia.

Noh, tulipahan lukaistua tämmöinen kirja, vaan paremminkin aikani olisin voinut käyttää.

Jälleen vastapainoksi, Kirjahiiri ja Mia M ovat pitäneet kirjasta.

Minun arvioni: maanantaikappale.

5 kommenttia:

  1. Olen tätä jo pitkään kirjastossa katsellut, ja yksi päivä otin melkein mukaankin. Harmi, kun tämä ei näemmä iskenyt. /: Täytyy silti itsekin joskus tutustua teokseen ja katsoa, häiritsevätkö samat asiat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa teokseen silti tutustua. Voihan se kuitenkin sinulle sopia, vaikka minulle ei sopinutkaan.

      Poista
  2. Minulla oli tämä kerran lainassa, mutta en ehtinyt sitten lukemaan. En ole ihan varma, että haluanko lukea tätä, sillä olen kuullut paljon negatiivista kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa olisi kaikki palaset varsin toimivaan kirjaan. Mutta ei sitten kuitenkaan ollut minua varten tämä kirja. Harmi, odotin jostain syystä kirjalta paljon.

      Poista
  3. Ostin joskus lahjakortilla kirjakaupasta ja luin noin 200 sivua, mutta oli huono lukukausi meneillään (pää tökki) joten jäi kesken. Pitäisi joskus lukea uudestaan, koska hyllyyn ostetut kirjathan ne sitten luetaan ;)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...